Alfa GTA:n 3.2 litrainen V6 murahteli
itsetietoisen ylpeästi Lucan painallessa kevyesti
kaasua liikennevaloissa.
Auringon säteet heijastelivat hopeisesta auton
pinnasta häikien uteliaita joilta moottorin äänet
saivat osakseen kiinnostusta.
Luca odotteli vihreiden vaihtumista, kunnes äkkiä
havahtui huomaamaan uuden tienhaaran oikealla.
Hän luuli tuntevansa kaupungin kuin omat taskunsa,
joten päätti käydä tarkistamassa minne tie johtaisi.
Valojen vaihtuessa Luca lähti ärhäkästi liikkeelle
ja katsoi taustapeiliin ikään kuin varmistuakseen että takana olleet eivät päässeet hänen tahtiinsa mukaan.
Uusi tienhaara näytti johtavan loivasti ylöspäin,
jotenkin kummallisen mystisesti ettei oikein voinut sanoa minne se tarkalleen johtaisi.
Hän päätti ajella ja ottaa selvää.
Ajeltuaan jonkin aikaa hän äimistyi, koska tie ei ollut johtanut mihinkään, mutta koska oli tullut jo hyvän matkaa, hän päätti vielä jatkaa.
Tovin kuluttua hän oli noussut pilvien korkeuteen ja sukelsi niiden sisään. Edessä paljastui kirkasta valoa hohtava muuri. Muurin portilta
hän osasi erottaa Pietarin, joka ystävällisesti huudahti Lucalle;
"mitäs Luca taivaasta etsii".
Luca ei osannut sanoa mitään.
Pietari jatkoi, "koska olet tänne asti tullut niin varmasti haluat tervehtiä edesmenneitä, hiippakuntaa vaihtaneita omaisiasi,
mutta muista, että sinulla on vain kaksi tuntia aikaa, jonka jälkeen et voi enää palata takaisin".
Riemuissaan Luca astui portista ja kävi tapaamaan tuonpuoleisessa eläviä sukulaisiaan ja ystäviään.
Aika kului kuin siivilllä, ilo oli suunnaton ja riemu raikui, kunnes äkkiä Luca havahtui huomaamaan että aika oli kulunut umpeen. Nopeasti hän hyvästeli Isoisänsä jonka kanssa oli juuri tarinoinut.
Palatessaan takaisin portille oli Pietari häntä vastassa kädet ristissä rinnalla, portti suljettuna.
"Valitan Luca", hän sanoi tyynesti, "et voi enää palata, sillä tietä takaisin ei enää ole, myöhästyit".
Surullinen ilme valtasi Lucan kasvot ja hän kävi heikkona polvilleen kyynelten valuessa poskilla.
Pietari ei jaksanut kuunnella surun valtaamaa miesta ja keksi ratkaisun jolla
Luva pääsisi takaisin.
Hän ehdotti Lucalle, "Ok, on olemassa yksi vaihtoehto, jolla pääset takaisin, minun on muutettava sinut hämähäkiksi, jotta voit laskeutua seitin varasssa takaisin maan pinnalle".
Luca tuli entistä surullisemmaksi koska tiesi että ei silloin voisi ottaa
Alfaansa mukaan, mutta ymmärsi että tämä oli varmasti ainoa vaihtoehto ja
voisihan hän tulla maahan päästyään hakemaan Alfansa.
Hän myöntyi ehdotukseen ja Pietari, taivaanportin vartija napsautti sormiaan.
Luca muuttui hämähäkiksi, kipitti jaloillaan reunalle ja alkoi opetella
päästämään seittiä. Homma lähti hyvin liikkeelle mutta onnistuttuaan saamaan kymmenen senttiä
seittiä pihalle, jokin ei tuntunut enää täsmäävän. Hän ponnisti kaikin voimin, mutta
enempää hän ei saanut seittiä pihalle. Hän heilui hetken tuulen ravistellessa häntä, keräsi voimiaan
ja päätti hetken päästä rutistaa kaikin voimin.
Äkkiä hän tunsi iskun olkapäässään.
Hän huomasi Mila vaimonsa tökkivän häntä ja huutavan, Luca herää, sä paskannat sänkyyn.
itsetietoisen ylpeästi Lucan painallessa kevyesti
kaasua liikennevaloissa.
Auringon säteet heijastelivat hopeisesta auton
pinnasta häikien uteliaita joilta moottorin äänet
saivat osakseen kiinnostusta.
Luca odotteli vihreiden vaihtumista, kunnes äkkiä
havahtui huomaamaan uuden tienhaaran oikealla.
Hän luuli tuntevansa kaupungin kuin omat taskunsa,
joten päätti käydä tarkistamassa minne tie johtaisi.
Valojen vaihtuessa Luca lähti ärhäkästi liikkeelle
ja katsoi taustapeiliin ikään kuin varmistuakseen että takana olleet eivät päässeet hänen tahtiinsa mukaan.
Uusi tienhaara näytti johtavan loivasti ylöspäin,
jotenkin kummallisen mystisesti ettei oikein voinut sanoa minne se tarkalleen johtaisi.
Hän päätti ajella ja ottaa selvää.
Ajeltuaan jonkin aikaa hän äimistyi, koska tie ei ollut johtanut mihinkään, mutta koska oli tullut jo hyvän matkaa, hän päätti vielä jatkaa.
Tovin kuluttua hän oli noussut pilvien korkeuteen ja sukelsi niiden sisään. Edessä paljastui kirkasta valoa hohtava muuri. Muurin portilta
hän osasi erottaa Pietarin, joka ystävällisesti huudahti Lucalle;
"mitäs Luca taivaasta etsii".
Luca ei osannut sanoa mitään.
Pietari jatkoi, "koska olet tänne asti tullut niin varmasti haluat tervehtiä edesmenneitä, hiippakuntaa vaihtaneita omaisiasi,
mutta muista, että sinulla on vain kaksi tuntia aikaa, jonka jälkeen et voi enää palata takaisin".
Riemuissaan Luca astui portista ja kävi tapaamaan tuonpuoleisessa eläviä sukulaisiaan ja ystäviään.
Aika kului kuin siivilllä, ilo oli suunnaton ja riemu raikui, kunnes äkkiä Luca havahtui huomaamaan että aika oli kulunut umpeen. Nopeasti hän hyvästeli Isoisänsä jonka kanssa oli juuri tarinoinut.
Palatessaan takaisin portille oli Pietari häntä vastassa kädet ristissä rinnalla, portti suljettuna.
"Valitan Luca", hän sanoi tyynesti, "et voi enää palata, sillä tietä takaisin ei enää ole, myöhästyit".
Surullinen ilme valtasi Lucan kasvot ja hän kävi heikkona polvilleen kyynelten valuessa poskilla.
Pietari ei jaksanut kuunnella surun valtaamaa miesta ja keksi ratkaisun jolla
Luva pääsisi takaisin.
Hän ehdotti Lucalle, "Ok, on olemassa yksi vaihtoehto, jolla pääset takaisin, minun on muutettava sinut hämähäkiksi, jotta voit laskeutua seitin varasssa takaisin maan pinnalle".
Luca tuli entistä surullisemmaksi koska tiesi että ei silloin voisi ottaa
Alfaansa mukaan, mutta ymmärsi että tämä oli varmasti ainoa vaihtoehto ja
voisihan hän tulla maahan päästyään hakemaan Alfansa.
Hän myöntyi ehdotukseen ja Pietari, taivaanportin vartija napsautti sormiaan.
Luca muuttui hämähäkiksi, kipitti jaloillaan reunalle ja alkoi opetella
päästämään seittiä. Homma lähti hyvin liikkeelle mutta onnistuttuaan saamaan kymmenen senttiä
seittiä pihalle, jokin ei tuntunut enää täsmäävän. Hän ponnisti kaikin voimin, mutta
enempää hän ei saanut seittiä pihalle. Hän heilui hetken tuulen ravistellessa häntä, keräsi voimiaan
ja päätti hetken päästä rutistaa kaikin voimin.
Äkkiä hän tunsi iskun olkapäässään.
Hän huomasi Mila vaimonsa tökkivän häntä ja huutavan, Luca herää, sä paskannat sänkyyn.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...ikivanha vitsi on pantu uuteen Alfa Romeon logolla varustettuun pakettiin. Ei parane vitsit vanhetessaan. Ei tälläkään kertaa.
eeeeeeeeee