rinnakkaiselo

mieltä kanssasi.

Samalla kannattaa muistaa, ettei kyseessä ole uusi ilmiö. Kristinuskolla on ollut erittäin suuri merkitys Euroopan ja hinduismilla Intian poliittisessa historiassa. Uskonnoilla on aina ollut kytköksiä politiikkaan. Niin on yleensäkin maailmankatsomuksilla, jos ne ovat todellisia, so. jos niihin uskotaan.

Länsimailla kristinusko on menettänyt huomattavan osan poliittista merkitystään. Siitä on tullut enenevässä määrin ihmisten yksityisasia, eräänlainen henkilökohtainen pelastusoppi niille, jotka siihen vielä uskovat. Kristillistä valtiota tavoittelevat enää oikeastaan vain ääriryhmät.

Aikaisemmin toki monet pyrkivät asettamaan kristillisiksi katsomansa säännöt korkeimmiksi laeiksi kaikille. Tulokset olivat ajoittain kauhistavia, ajoittain eivät.

Että kristinusko on menettänyt tässä suhteessa vanhan merkityksensä, ei kuitenkaan merkitse, etteikö _uskolla_ olisi yhä suuri merkitys.

Kansallissosialismi ja kommunismi olivat eräitä niistä poliittisista, maallisista pelastususkonnoista, jotka astuivat kristinuskon jättämään poliittiseen tyhjiöön. Ne lupasivat tämänpuolista paratiisia.

Modernina maallisena pelastususkontona voidaan pitää myös kapitalismia, joka lupaa valituille toivon henkilökohtaisesta rikkaudesta ja vallasta sekä tarjoaa kulutusrituaaleja muille uskoville. Myös tavallinen kansallisuusaate tarjoaa osin myyttistä ja mystistäkin pelastusta oman kansakunnan sylissä. Muitakin maallisia pelastususkontoja toki esiintyy.

Näistä kaikista yhdessä on muodostunut se vaikeasti hahmotettava, osin hajanainen ja vapaamielinen mutta tietyissä kohdin aika tiukka ja fanaattinenkin maailmankatsomus ja uskonto, jota kutsumme länsimaisuudeksi.

Myös nämä modernit maalliset pelastususkonnot ovat halunneet ja haluavat asettaa omat sääntönsä korkeimmiksi laeiksi kaikille. Ja ongelmia tämä tietysti on tuottanut ja tuottaa. Tulokset ovat olleet osin vielä kauhistuttavampia kuin aikaisemmin - mm. kaksi maailmansotaa ja uhkaava ekologinen katastrofi. 1900-luku oli tähän astisen maailmanhistorian eniten ihmishenkiä uskon vuoksi uhrannut vuosisata.

Maallisilla pelastususkonnoilla on kuitenkin ollut se puute, etteivät ne ole osanneet vastata riittävästi ihmisten henkilökohtaisiin hengellisiin tai henkisiin tarpeisiin, vaan useinkin tarjoavat niiden tilalle korvikkeita.
Myös ihmisten sosiaaliset tarpeet näyttävät jääneen huomattavassa määrin tyydyttämättä.

Islam ei ole menettänyt poliittista merkitystään samassa määrin kuin kristinusko. Se kilpailee yhä poliittisena uskontona maallisten pelastususkontojen markkinoilla. Samalla se kilpailee henkilökohtaisena pelastususkontona kristinuskon kanssa. Se tarjoaa myös omaa ratkaisuaan sosiaalisten tarpeiden tasolla. Siispä siihen suhtaudutaan kilpailijana sekä maallisella, hengellis-uskonnollisella että myös sosiaalisella puolella.

Eräs seikka, joka lisää islamin vierautta on tietenkin se, että se on syntynyt ja kehittynyt länsimaisen kulttuuripiirin ulkopuolella. Kyseessä on sekä etu että haitta.

Etuna on, että islam saattaa tarjota uusia näkökulmia moniin ongelmiin, joita länsimainen maailmankatsomus ja siihen liittyvä kulttuuri eivät ole kyenneet ratkaisemaan.

Haitta taas on se, että islam ei ole joutunut tähän päivään mennessä juurikaan vastaamaan nimenomaan niihin ongelmiin, jotka ovat luonteenomaisia länsimailla ja joita länsimailla on jatkuvasti kohdattu.

Niinpä on vaikea kuvitella, että islam voisi nykymuodossaan olla vastaus nimenomaan länsimaisiin ongelmiin. Ja jos se ei voi olla nykymuodossaan vastaus, sillä tuskin on mitään mahdollisuutta saavuttaa poliittista valta-asemaa länsimailla.

Sharia on käsittääkseni tästä yksi esimerkki: Kuinka lempeänä se sitten tulkittaisiinkin, se on kerta kaikkiaan rakentunut alun perin ratkaisemaan hyvin toisenlaisia yhteiskunnallisia, taloudellisia, yksityis- ja rikosoikeudellisia ongelmia, kuin mitä länsimaiset oikeusjärjestelmät vuosisatojen kehityskulkuineen ovat joutuneet jatkuvasti ratkaisemaan.

No tässäpä tuli taas tavaraa.

...eli sen että vaikka muslimit haluavat omat lakinsa niiksi joita he noudattavat, ne eivät edes lähes täysin muslimi-maissa kosketa ketään muita kuin muslimeita, mm. kristityille on omat lakinsa ja tuomioistuimensa jopa Nigerian pohjoisissa shariaa noudattavissa osavaltioissa. Eli kuten Kanadassakin otettiin käyttöön sharia-laki, ei se sielläkään koske kuin muslimeita (ei sen edes haluta koskevan muita), siis sen tarkoitus on pitää Islamin maine kunnossa, ettei sitä pääsisi likaamaan Helsingin ryöstelevien somali-kakaroiden kaltaiset (heihin toimisi vain käden katkaisun uhka, sakkojahan he eivät maksa).

Ja toisekseen unohdit sen ettei muslimeilla ole edes juuri halua ja intressejä vaikuttaa muiden kuin muslimi-maiden tilanteeseen, maailma on aina jaettu Islamin maailmaan ja kafaarien maailmaan, ja jälkimmäiseen ei ole tarvetta puuttua tai niitä valloittaa. Tietenkin jos joskus vaikkapa Ranskassa tai Venäjällä on muslimeita yli 50% väestöstä, heillä on oikeus vaatia vaikka sharia-lakia omalle ryhmälleen, joka ei tietenkään koskisi ketään muuta. Eli miten tämä voisi haitata muita kun muslimit haluavat sen VAIN ITSELLEEN vapaaehtoisesti?