mun äiti kuoli ja sil oli testamentti et mä ja mun sisko saadaa lakiosa ja loput menee mun veljelle .mä luovun perintöosastani kuinka mun perintö jakantuu mun sisaruksilleni kun mulla ei ole lapsia .olen naimisissa mutta mun siippani ei mua peri silti vai periikö meil on avioehto et kaikki on yhteistä....joku jos vastais ois kiva tietää......
kuka perii minut ja miten
perinnöstä luopuminen
241282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
...menee veljellesi (testamentin mukaisesti) sinun luovuttua perinnöstä.
Sijaantuloperimyksessä on sääntö, että perinnöstä luovuttaessa perillisen oma perillisasemassa oleva perillinen tulee sijaantuloperillisenä perillisasemaan, jos tämä perillinen (siis sijaantulija) perisi perinnönjättäjän. Vaimosi ei kuitenkaan perisi äitiäsi (perinnönjättäjä), vaikka olisit kuollut ennen häntä (äitiä).
Siten vaimosi ei ole sijaantuloperillisen asemassa luopuessasi perinnöstä.
Jos et luovu velkojien takia, niin voit määrätä/luopua perinnöstä vaimollesi.
Maksat lakiosasta veron ja vaimo maksaa lahjaveron eli joudut kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi.
Seurataampa mitä juristi vastaa.
Lähtökohtaisesti lakiosasta ei määrätä testamentissa, vaan lakiosa on laissa määrätty rajoitus testamentata omaisuuttaan rintaperillisten vahingoksi. Lakiosa voidaan hyvittää testamentintekijän eläessä tai rintaperillinen voi ilmoittaa luopuvansa lakiosasta perittävän eläessä tai kuoleman jälkeen. Tällöin lakiosakin menee testamentinsaajalle.
Tietenkin testamentissa voidaan määritellä lakiosaa vastaava osuus rintaperillisille, jolloin hekin ovat testamentinsaajia.
Tällöin mikäli luovut testamenttiosuudestasi, se menee muille lakimääräisille siten kuin he olisivat lakimääräisesti sen sinulle kuuluvan osuuden perineet.
Siippa ei ole äitisi perillinen. Avioehto ei tarkoita, että kaikki olisi yhteistä. Pikemminkin päinvastoin. Siippasi ei tule saamaan sinulle tulevaa vanhempiesi perintöosuutta sinun eläessäsi. Siippasi perii sinut ja mahdollisesti äitisi perinnön sen mukana, mikäli siirryt ajasta ennen häntä, mutta hänen perintönsä on "väliaikainen". Perinnön lopullinen saaja ovat sisruksesi ja mikäli joku heistä on kuollut, heidän perillisensä jne, jne......
siis viellä toistoa periikö mun sisko ja veli puoliksi vai mun veli kaiken???????
Mikäli tarkoitat äitisi perintöä, riippuu siitä miten testamentti on tehty. Jos se on tehty "normaalilla tavalla", eli veljelle on testamentattu kaikki ja jo testamenttia tehtäessä on lähdetty siitä ajatuksesta, että muut rintaperilliset tulevat vaatimaan lakiosansa, menee sinun osuutesi veljellesi, mikäli et lopulta vaadikaan lakiosaa.
Mikäli taas testamentti on tehty teille kaikille ja luovut testamenttiin perustuvasta oikeudestasi jäämistöön, menee sinun perintöosuutesi sisaruksillesi yhdessä kullekin yhtä paljon.
Luopuminen tarkoittaa, ettei määrää siitä, kenelle osuutesi äitisi varoista menee. Mikäli määräät kenelle se menee, on siitä seurauksena mm. 2 kertainen perintö ja lahjaverotus. Sinulta menee perintövero ja sisaruksesi maksavat lahjaveron.
Luonnollisesti sinulla on myös mahdollisuus myydä osuutesi perinnöstä kenelle haluat.
mun äiti siis määräs testamentissa mulle ja mu siskolle lakiosuuden, loput menee mun veljelle testamentkin mukaan .mä luovun perinnöstä ja käsitykseni mukaan äiti testamenttas mulle lakiosuuden ja mun sisko(25%)perii kai sit siitä lakiosuuden ja veli (75%)loput jotenka omaisuus jakautuu 75/25% oonko oikees,.........
"mun äiti kuoli ja sil oli testamentti et mä ja mun sisko saadaa lakiosa ja loput menee mun veljelle"
Sellainen testamentti, jossa rintaperilliselle määrätään lakiosa (”A ja B saavat lakiosansa, C saa muun omaisuuden”), ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Tällöinhän lakiosaperillisen ei tarvitse esittää lakiosavaatimusta, kun se on jo testamentissa hänelle annettu. Kysyjän äidin testamenttikin lienee tällainen.
Hieman kummeksuin nimimerkin "Laki niinkuin luetaan" kaksijakoista vastausta, jossa todetaan, että luopujan oma perillinen tulee sijaantuloperilliseksi, mutta enemmittä perusteluitta kerrotaankin, että ”lakiosasi menee veljellesi (testamentin mukaisesti) sinun luovuttuasi perinnöstä”. Luopujallahan nimittäin on kaksi nimimerkin tarkoittamaa sijaantuloperillistä, veli ja sisar. Vastauksessa ei kerrota sitä, minkä vuoksi luopujan lakiosa ei menekään puoliksi näille kahdelle sijaantuloperilliselle, vaan ”testamentin mukaisesti” ainoastaan toiselle.
Vastauksessa viitattu sijaantuloperimyksen sääntö ei nähdäkseni sovellu testamentista luopumiseen. PK 17 luvussa, jossa säännellään perinnöstä ja testamentista luopumista, ei ole säännöstä siitä, kenelle luopujalle kuulunut oikeus perintöön/testamenttiin menee. PK 15 ja 16 luvuissa on säännös, joka koskee perinnön menettämistä ko. luvuissa säännellyissä tilanteissa; sen mukaan perintö menee sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää. Tätä säännöstä (PK 15:5 ja 16:3) on sovellettu ex analogia perinnöstä luopumiseen. (Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I 1999, s. 451)
Testamentista luopumisen kohdalla tulevat kuitenkin nähdäkseni sovellettavaksi PK 11 luvun säännökset, jotka koskevat testamentin tulkintaa. Lähtökohtana tällöin on, että ”testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa”. (PK 11:1). Jos siis testamentista voidaan päätellä, miten testaattori olisi halunnut jäämistönsä tulevan jaetuksi, mikäli luopuja olisi kuollut ennen testaattoria, testamentti on pantava siten täytäntöön.
Mikäli tämä ei onnistu, tulee sovellettavaksi PK 11:6. Sen mukaan, ”jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdallaan panna täytäntöön, tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä”. Tässä on huomattava, että testamentista luopuvan testamentin saajan sijaan eivät tule saajan PERILLISET, vaan JÄLKELÄISET. ”Jälkeläiset” ovat perittävän alenevassa polvessa olevia rintaperillisiä, joten saajan sisarukset, vaikka olisivat tämän perillisiä, eivät ole tämän jälkeläisiä. Sisarukset eivät siis testamentista luopumisen tilanteessa ole sijaantuloperillisiä.
Aarnio kirjoittaa asiasta lyhyesti (Suomen jäämistöoikeus II): ”Tällöin omaisuus joutuu sille - jos testamentti ei muuta osoita – joka olisi ollut oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi tehty.”
Puronen toteaa saman seuraavasti (Perintö- ja lahjaverotus): ”Testamentista luopuminen johtaa siihen, että testamentattu varallisuus, ellei testamentista muuta johdu, siirtyy takaisin pesään ts. joutuu sille, jolle se olisi mennyt, ellei testamenttia olisi ollut”.
Miten mainitut siteeraukset olisi tulkittava? Sitenkö, että lakiosa jakaantuisi puoliksi kahden muun perillisen kesken?? Paitsi, jos testamentista muuta johtuu.
Oma tulkintani alussa esittämäni esimerkin mukaisesta tilanteesta (A, B, C) on, että äiti on halunnut suosia C:tä määrätessään tälle kaiken omaisuutensa A:n ja B:n lakiosia lukuunottamatta. Näin ollen, jos luopuja B olisi kuollut ennen äitiä, äiti luultavasti olisi pitäytynyt samanlaisessa C:n suosimisessa, eli määrännyt kaiken C:lle, nyt vain A:n lakiosaa lukuunottamatta. (Tässä tilanteessa tosin A:n lakiosa olisi ollut suurempi.) Siten B:n luovuttua hänen lakiosansa tulkintani mukaan siirtyisi jakamattomana C:lle.
Tahra katsoo, että B:n lakiosa menee puoliksi veljelle ja sisarelle. Koska he ovat luopujan sijaantuloperillisiä? Vai millä perusteella? Koska veli ja sisar eivät testamentista luopumistilanteessa ole sijaantuloperillisiä, ainakin tämä perustelu olisi nähdäkseni väärä.
Olisi mielenkiintoista saada arvoisien nimimerkkien kannanotot edellä olevaan.
Vastaus nimimerkin ”mä taas” 21.2. esittämään viimeiseen kysymykseen:
a) Jos äidin perintö lankeaa siten, että luopujan (B) lakiosa siirtyy veljelle (C):
A saa 1/6 osan (16,6 %), C saa 5/6 osaa (83,3 %)
b) Jos luopujan lakiosa jakaantuu puoliksi A:n ja C:n kesken:
A saa ¼ osan (25 %), C saa ¾ osaa (75 %).
Ihan hyvää analyysia, Puristi. Itse en lähde näin pitkälle vastauksissani analysoimaan, koska lähtötiedot testamentin sisällöstä ovat niin puutteellisia.
Oletukseni testamentista oli seuraava: Äiti on määrännyt testamentinsaajana yhden lapsistaan saamaan kaiken omaisuuden kuolemansa jälkeen. Lisäksi hän on määrännyt, että saajan sisaruksille on maksettava heidän lakiosansa (rintaperillisen näin vaatiessa, jottei testamentti loukkaisi lakiosia).
Näin ollen koska testamentinsaajia on vain yksi, menee testamenttia tulkitsemalla (PK 11:1) kaikki omaisuus hänelle, jos joku rintaperillisistä ei vaadikaan lakiosaansa (luopuu siitä).
Olennaisena kysymyksenä hahmotin sitten sen, tulisiko kysyjän vaimo sijaantulijaksi lakiosaperilliselle, mitä ei tietenkään tapahdu.
Jos kyse olisi sen tyyppisestä testamentista, mitä Puristi on hahmotellut, vaikuttaisi analyysi oikeaan osuneelta. PK 11:6 näyttäisi estävän testamentin saajan asemassa olevan henkilön luopuessa testamentista hänen sisarustensa saavan testamentin nojalla mitään. Syytä on kuietnkin huomata, että mainittu säännös on tulkintasääntö silloin, kun testamentista ei itsestään voida päätellä muuta tarkoitusta (kuten Puristi totesi).
Eli jos asia hahamotetaan "testamentista luopumisena" vastaus olisi sama, että C saa silloinkin kaiken, mikä ei mene lakiosaperilliselle tilanteessa.
Näin pitkälle menevä analyysi annettujen tietojen valossa on kuitenkin aina spekulatiivista.
Ilmeisesti B:n luopuminen testamentatusta perinnöstä katsottaisiinkin perinnöstä luopumiseksi, kun testamentattu osuus on pienempi kuin lakimääräinen perintöosuus. Tällöin sijaisperillisiksi tulisivat sisar A ja veli C. Tilanne olisi ilmeisesti toinen, jos luopuja olisikin C, joka testamentilla saisi enemmän kuin lakimääräisen perintöosuutensa.
Puristi hyvä! Luulenpa, että sulta karkaa kohta mopo käsistä ;)
Nähdäkseni tässä edellä kirjoittamassasi viestissä esitetyillä perusteilla ei ole mitään tekemistä testamentin tulkinnan kanssa tapauksessa.
Sen sijaan tasajakoon muiden testamentinsaajien kesken voidaan tulkinnallisesti päätyä PK 11:7 nojalla, jos kaikkia sisaruksia pidetään äidin testamentissa määrättyinä yleistestamentinsaajina.
Nyt puheena olevassa tapauksessa oikea kysymykseen tuleva säännös lienee todellakin PK 11:6:n asemesta 11:7, joka johtaa siihen lopputulokseen, että B:n luopuessa testamentista hänen osuutensa menee puoliksi A:lle ja C:lle - mikäli ei testamentista muuta johdu.
Se, johtuuko testamentista muuta eli se, että C saisi koko B:n osuuden, on tulkintakysymys. Jos testaattorilla olisi ollut vain kaksi lasta, A ja C, olisi A:n lakiosa ollut 1/4, C:n saadessa loput eli 3/4. Samaan tulokseen päädytään, kun B:n lakiosa 1/6 jaetaan puoliksi A:n ja C:n kesken. A saa tällöinkin 1/4 ja C 3/4. Tämä ratkaisu ehkä sittenkin vastaa paremmin testaattorin tahtoa kuin se, jossa B:n 1/6 menisi C:lle (jolloin osuudet olisivat A 1/6 ja C 5/6). Vastoin aiempaa kantaani päädyn puntaroinnissani sittenkin siihen, että myös testamentin huomioon ottaen B:n osuus jakaantuu puoliksi A:lle ja C:lle.
Tähän säännökseen lienevät Aarnio ja Puronenkin perustaneet lausumansa. (Aarnio: "... omaisuus joutuu sille - jos testamentti ei muuta osoita - joka olisi ollut oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi tehty.") Outoa vain on, ettei kumpainenkaan ole, vastoin tapojaan, lausumansa perusteluna viitannut ko. PK 11:7 (tai muuhunkaan) säännökseen.
"11 LUKU
Testamentin tulkinnasta
1 §
Testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Sen vuoksi on tämän luvun säännöksiä noudatettava vain, mikäli ei testamentin määräyksestä, sen tarkoitukseen ja muihin olosuhteisiin nähden, ole katsottava muuta johtuvan.
Jos testamentti on kirjoitusvirheen tai erheellisen sanonnan vuoksi saanut toisenlaisen sisällön kuin mitä testamentin tekijä on tarkoittanut, pantakoon testamentti kuitenkin täytäntöön, mikäli oikea tarkoitus saadaan selville
6 §
Jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön, tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä.
7 §
Milloin joku on testamentilla määrännyt koko jäämistöstään tai kaikesta, mikä ei ole perillisen lakiosaa, eikä testamenttia voida panna täytäntöön jonkun testamentin saajan kohdalta, on, mikäli 6 §:stä ei muuta johdu, yleisjälkisäädöksen saajain osuuksia vastaavasti lisättävä."
Yön yli nukuttuani palaan sittenkin aikaisempaan kantaani, jonka mukaan testaattorin tarkoitus suosia C:tä ratkaisee asian siten, että luopuja B:n lakiosa menee C:lle. A:n lakiosaa tuskin voitaisiin luopujan osuudesta kasvattaa, vaikka se olisikin ollut suurempi siinä tilanteessa, että testaattorilla olisi ollut kolmen asemesta vain kaksi lasta. Opiskelija on oikeassa.
"Oma tulkintani alussa esittämäni esimerkin mukaisesta tilanteesta (A, B, C) on, että äiti on halunnut suosia C:tä määrätessään tälle kaiken omaisuutensa A:n ja B:n lakiosia lukuunottamatta. Näin ollen, jos luopuja B olisi kuollut ennen äitiä, äiti luultavasti olisi pitäytynyt samanlaisessa C:n suosimisessa, eli määrännyt kaiken C:lle, nyt vain A:n lakiosaa lukuunottamatta."
Puristi hyvä. Tässä kohden aiemmin esitit jo hyvän perustelun, miksi C saa kaiken, jos on kyse testamentista, joka tulkittaisiin niin, että siinä on kolme yleisjälkisäädöksen saajaa.
Tämä tietenkin sillä varauksella, että testamentista tai muista olosuhteista kävisi ilmi jokin muu tarkoitus (PK 11:1).
"Puristi hyvä. Tässä kohden aiemmin esitit jo hyvän perustelun, miksi C saa kaiken, jos on kyse testamentista, joka tulkittaisiin niin, että siinä on kolme yleisjälkisäädöksen saajaa."
Niinpä esitin, ja siksi palasinkin siihen tulkintaan (vaikka välillä näytti muukin tulkinta mahdolliselta.) Jos kerran olet samaa mieltä, niin mitä ihmettelemistä siinä on, että vielä tarkistin kantani. Minähän olen tässä tutkaillut ratkaisuvaihtoehtoja ja niille PERUSTEITA, lähtökohtana se, että sinä alkuaan esitit ristiriitaisen ratkaisumallin perusteluitta. Jos lainmukaiselta tuntuva ratkaisu pohdintojen jälkeen löytyy, niin sehän kai on pääasia. Vaikka lopullinen ratkaisu, varsinkin tulkintakysymyksiin, väliin löytyy vasta KKO:sta (ja sekin äänestyksen jälkeen 3-2).
En ihmetellyt mitään.
"lähtökohtana se, että sinä alkuaan esitit ristiriitaisen ratkaisumallin perusteluitta."
En myöskään ole esittänyt ristiriitaista ratkaisumallia vaan alunpitäen esitin jo sen, että veli (C) saa kaiken, mistä on luovuttu. Perusteluja tässä suhteessa testamentin tulkinnan osalta en esittänyt syistä, jotka olen myöhemmin vastauksissani esittänyt (mm. että se johtaisi helposti liialliseen spekulaatioon).
Kohdensin alkuperäisen vastaukseni perustelut siihen, mitä alkuperäinen kirjoittaja kysyi eli siihen, että voisiko hänen vaimonsa tulla sijaantuloperillisena perillisasemaan ja saada kirjoittajan luovuttua jotakin hänen perinnöstään. Tätä kysyttiin ja siihen vastasin.
Sen sijaan se, että veli saa lakiosan, josta perillinen luopuu on mielestäni koko ajan ollut jokseenkin selvää. Usein testamentin tekijät haluavat varmistaa, että testamentti ei loukkaa lakiosia vaan lakiosaperillinen saa joko vaadittaessa tai ilman oman lakiosansa. Mielestäni tällaisen testamentin tekijä lähtökohtaisesti haluaa suosia sitä perillistä, jolle on suuremman osan perintöä testamentissaan määrännyt.
Sinun perusteiden hakemisesi ei osoita mielestäni mitään muuta kuin asiantuntemuksen puutetta. Siinä nyt ei tietenkään ole mitään ihmettelemistä.MOT
Jos haluat nimittää itsesi tämän palstan yli-asiantuntijaksi, niin siitä vaan minun puolestani. Kirjoitelmiemme asiallisuuden ja keskinäisen paremmuuden arvioimisen jätän silti palstan lukijoille. Mutta pahoittelen, jos tulin sinua loukanneeksi.
Ei lakiosa kasva sen johdosta, että joku lakiosaperillinen luopuu perinnöstään. Testamentissa on siis määrätty, että joku on oikeutettu vain lakiosaansa.
Näin ollen jaossa veljen saama omaisuus kasvaa. Aika vaikea olisi näyttää toteen muunlaista testaattorin tahtoa. Testaattorin ideahan on ollut minimoida muiden kuin "veljen" saama perintö.
Tässä on turha ottaa tarkemmin kantaa, kenelle kysyjän perintöosuus menee, koska ei ole tietoa missä muodossa testamentti on tehty. Jossittelua tulee liikaa, mikäli näillä tiedoilla alkaa spekuloida.
Jos testamentti on tehty niin, että kahdelle on määrätty vain lakiosa ja yhdelle loput, niin on varmasti selvää, että testaattori on tahtonut "suosia" yhtä. Voidaan siis olettaa, että hän haluaisi myös luovutun lakiosan menevän (tässä tapauksessa) veljelle. Toiseen suuntaan näyttöä on lähes mahdotonta saada.
Mitä tarkoitat edes nyt testementin muodolla? Eikö alkuperäinen kirjoittaja ole selkeästi maininnut, että kyseessä on kuvailemani testamentti?
Viestini osui hiukan väärään kohtaan. En tarkoittanut vastaukseksi yksin sinulle, vaan kaikille kirjoittaneille.
Täsmällisen vastauksen antaminen edellyttäisi tietoa siitä, mitä testamentissa lukee.
siinä lukee että a ja b saavat lakiosuuden ja tää veli kaiken muun ja mä pistin itteni luopujaksi siis periikö sisarukseni mut vai meneekö koko hoito testmentin mukaan edelleeen.eli veli saa sen 75 ja sys 25
Toinen sisaruksesi saa 1/6 osan (lakiosansa) ja veljesi saa 5/6 osaa.
Näin se menee oli sitten kyse 1) testamentista, jossa veli saa kaiken ja muut vain lakiosansa, jos sitä vaativat taikka 2) testamentista, jossa kaikki kolme olette yleisjälkisäädöksen saajia, jolloin testamentin tulkinta johtaa siihen, että perittävä on halunnut suosia veljeäsi.
Miksi testamentin tekijä haluaa suosia veljeänne?
Onko testamentti tehty niin, että teillä on oikeus VAIN lakiosaan? Jos testaattori on jostain syystä halunnut rajoittaa perintönne minimiin, niin silloin asia on ainakin selvä. Luovuttu lakiosa menee siis testamentin mukana veljelle. Toisen siskon lakiosa ei kasva, vaikka toinen luopuu lakiosastaan.
Osaatko vastata, miten testaattori olisi asian määrännyt, jos olisi osannut/tajunnut ottaa asiaan kantaa testamentissaan? Halusiko hän antaa mahdollisimman paljon veljelle? Korkein oikeus tulkitsee yleensä testamentteja tällaisen hypoteettisen tilanteen mukaan. Jos testaattori olisi siis jopa halunnut jättää muut perinnöttä (lakiosa oli kuitenkin pakko antaa), niin tällöin ainakin veli saa testamentatun omaisuuden lisäksi osasi.
Kuten palstalla on todettu, ilman testamentin näkemistä ei kukaan voi sanoa mitään varmaa. Käy näyttämässä testamenttia asiantuntijalla saadaksesi varmuuden.
kiitokset teille kaikille...neuvoista ja infoista