oletko härkä(miespuolinen)

Minä halusin ja yhdessä sovimme että tiemme leijonanaisen kanssa eroavat. Leijonanaiseni ei olisi halunnut erota, mutta minun halutessa suostui siihen.
En tiedä oliko se hyvä vai huono, mutta ero oli kerrasta selvä leijonalleni. Minä olisin vielä halunnut selvittää ja kertoa syitä jne. mutta leijona vain pakkasi ja lähti, kyyneltäkään en nähnyt. Puhelinnumeronsakin muutti.
Tein silloin oikein, mutta kirveltää kun hänet näen, leijona tervehtii asiallisesti hieman hymyillen mutta siihen kaikki jää, asiallisen viileää kuin koskaan ei seurusteltu olisikaan.
Ero leijonanaisen kanssa on varmaan maailman helpoin, hän ei itke, roiku, vaadi selittelyjä eikä elämääsi enää millään tavoin ota yhteyttä.
Minä olisin halunnut nähdä tunteita ja selvittää miksi meille näin kävi, ero oli minulle paljon vaikeampi kuin kuvittelinkaan.
Mietinkin joskus, onko totta että leijona(joka elää suurella tunteella), suree todella pitkään yksikseen....miksei leijona näytä suruaan muille??
Mutta sanonta, että leijonan rakastaminen jättää jälkensä sydämeen, pitää paikkansa.

Mä(härkä)erosin vaimosta(leijona)aikoinaan. Hain eroa omista henkilökohtaisista syistä, en ollu vielä valmis sitoutumaan perhe-elämään ja meillä oli kaksi pientä lasta.

Kuten edellä olevas kirjoituksessa oli, leijonasta on helppo "päästä irti". Kun kerroin haluavani eron, niin käytännössä lakkasin olemasta vaimolle. Hän piti kiinni sovituista asioista, mun niistä joskus lipsuen. Lapset, jotka nyt jo murrosikäisiä, ovat kertoneet ettei vaimo koskaan haukkunut eikä syytellyt mua, vaan kertoi että isällä vaan on nyt vähä ongelmia.

Oikeestaan vasta nyt vanhempana ja monia naissuhteita läpi käyneenä tiedän miten hyvä leijonavaimoni oli. Nyt toisinaan kadun, mutta olin silloin liian nuori hyvin vankasti sitoutuvalle leijonanaiselle.

Sureeko leijona kysyttiin edellä, mä ainakin tiedän nyt että särjin vaimoni sielun pieniksi palasiksi. Edelleen hän elää ilman parisuhdetta ja lasten tuomisissa ja viemisissä ei vieläkään katso mua silmiin, esittää iloisen asiallista äitihahmoa. Mutta kun kerran on leijonansa oppinut tuntemaan niin sen katkeruuden ja surun näkee kaiken takana.

Mä puskin eron läpi kuin härkä, taakseni katsomatta, vapaudesta nauttien...aikani. Nyt vanhempana ja toivon mukaan viisaampana mietin usein mitä jos olisi ollutkin toisin, ehkä kaivatenkin.

Perheekseni edelleen luen lapsemme ja exvaimoni, joskus jopa unohtaen mainita ex-liitettä. Joskus olen yrittänyt pyytää häneltä anteeksi, mutta sanat tarttuvat kurkkuun.

Pari kertaa olen juovuspäissäni mennyt hänen luo, jolloin hän on peitelly nukkumaan mut lastensänkyyn ja aamuksi järkännyt itsensä pois että olen voinut lähteä kotiin kasvoja menettämättä.

Elämässä on valintoja, osa hyviä, osa huonoja, joissain valinnoissa kumpaakin.

Mä jätin leijonatytsyn, ei siinä mitään sen ihmeempää ollut. Maailmahan on täynnä naisia.

No monta vuotta oltiin leijontytön kanssa kimpassa,se oli aikamoista myrskyä ja riitelyä et eipä sitä vaikuttanut jatkaa..

Ajoin leijonan tiehensä,ja olin siitä niin hiton ylpee. Mutta kukaan ei tunnu miltään sen jälkeen. Haluisin leijonan takaisin ja juuri sen leijonan.

Luovuin ja nyt kaipaan! Vaikka en usko että horoskoopeilla on mitään tekemistä ihmissuhteissa,sorry.