(Faust on erään myytin sankari. Hän on tiedemies jolla on suunnaton tarve tyydyttää tiedon halunsa. Hän tekee Mefistofeles -paholaisen kanssa sopimuksen, jossa Faust lupaa sielunsa, kunhan Mefistofeles näyttää hänelle kaiken tiedon mitä maailmassa on.)
Koko länsimaista kulttuuria on kutsuttu faustiseksi. Tieteen ja sen käytännön sovellusten sytykkeenä oleva halu tietää, selvittää maailman arvoitukset, on uudella ajalla paitsi mullistanut ihmisten arkisen elämän myös johtanut yhä lisääntyvään hämmennykseen ja epävarmuuteen. Faust-myytin pohjalta monet ovat ihmetelleet, onko ihminen tiedettä kehittäessään ja sitä soveltaessaan ikään kuin astunut paholaisen palvelukseen. Vaikka tieteen hyväksikäyttö monin tavoin kohentaa elintasoamme ja elämänlaatuamme, tiede myös mahdollistaa lukemattomat uhkakuvat: ympäristön tuhoutumisen, maailmanlaajuisen ydinsodan ja ihmisen perimän holtittoman muuntelun.
Herää perimmäinen kysymys, onko suunnaton tieteen määrä hyvästä ihmiskunnalle? Tiede takaa ihmiselle hyvinvointia, mutta entäpä ne sivuseuraukset; tekniikan aiheuttamat ympäristötuhot, saasteet ja rahan arvostus, rahan arvostushan perustuu täysin tieteellisiin saavutuksiin. Rahalla saa sitä ja tätä, ihmiset eivät enää näe mikä on oikein ja väärin, ihmisten moraalinäkemykset ovat useimmiten hakoteillään. Nykyään ihmiset arvostavat enemmän omaa hyvinvointiaan, kuin koko yhteiskunnan hyvinvointia. Köyhiltä riistetään vähätkin varat, vaikka itse ei todellisuudessa tarvittaisi yhtään lisää. Onko se oikein, että ihmiset vaeltavat pitkin katuja kuin haamut hautausmaalla, välittämättä muista lähimmäisistään? Kaikilla on kiire, ilman todellista pakottavaa syytä. Se perimmäinen syy, miksi ihmisellä on nykymaailmassa kiire, on täysin ihmisen itse luomaa fiktiota. Tähän on silti todellinenkin syy; syy on se, että nykymaailma perustuu niin pitkälle tieteeseen, rahaan, ja omahyväisyyteen, että siitä väistämättä seuraa harmeja. Harmeja ovat: ihmiset eivät ole onnellisia, ne jotka väittävät olevansa onnellisia, useimmiten valehtelevat. onko ihminen onnellinen jos omistaa paljon, on hyvä ammatti, rahaa kuin roskaa? Se ei ole mielestäni onnea, vaan onnea on se, että tietää todellisuudessa sen mitä todella on, eikä vain luule tietävänsä. Onnellinen ihminen voi olla vain silloin kun osaa arvostaa muita niin kuin itseään, ja on oikeudenmukainen kaikkia kohtaan samalla tavalla kuin on itselleen. Onnellinen ihminen voi olla myös silloin kun osaa arvostaa pieniä asioita maailmassa, eikä ala miettimään itselleen liian suuria asioita. Se on jo moneen kertaan todettu, että liika tietäminen on pahasta, se vahingoittaa ihmisen mielenterveyttä, ja se lisää stressiä sekä yleistä kiirettä elämässä. Liika tietämys myös sokaisee ihmiset niiltä asioilta, jotka ovat todellisuudessa tärkeitä, elämän tärkein lähtökohta ei ole raha ja konsti millä sitä saa, vaan elämän lähtökohta on onnellisuus, ja se että toteuttaa itseään sellaisenaan kuin on.
Miettikää mitä haluatte elämältänne, haluatteko paljon rahaa ja omaisuutta, haluatteko valtaa ja voimaa, haluatteko hyvän ammatin, ison talon sekä neljä luksus autoa pihaanne? Tällaiseen tavoitteeseen pääsette kunhan ensin tuhlaatte elämäänne koulunpenkillä noin 1/3, 2/3 olette työelämässä, ja 3/3 olette vanhainkodissa sänkypotilaana. Tästä seurauksena todellisten asioiden vääristymistä ja tietämättömyyttä, tuskaa ja vaikeuksia elämäänne, onnettomuutta, ja elämänhalun menettämistä.
Vai haluatteko elämältänne onnellisuutta, vaatimattomuutta, haluatteko iloita pienistä asioista, kuten siitä että saatte olla terveitä, teillä on elämä jota ei kannata tuhlata turhuuteen ym. ym. haluatteko nähdä ympärillenne ja nähdä sen mitä todellisuus on, haluatteko ottaa lähimmäisistänne vastuuta ja haluatteko että teistäkin välitetään hädän hetkellä? Tämä vaatii vaatimattomuutta, positiivista elämänasennetta, oman varallisuutensa jakamista köyhempien osapuolten kesken ja kaikkea sitä mikä tapahtuu oman tahdon ja halun alaisena, niin että sillä ei ole mitään perimmäistä taloudellista - muuta konkreettista hyötyä.
Onni on pienistä
Koko länsimaista kulttuuria on kutsuttu faustiseksi. Tieteen ja sen käytännön sovellusten sytykkeenä oleva halu tietää, selvittää maailman arvoitukset, on uudella ajalla paitsi mullistanut ihmisten arkisen elämän myös johtanut yhä lisääntyvään hämmennykseen ja epävarmuuteen. Faust-myytin pohjalta monet ovat ihmetelleet, onko ihminen tiedettä kehittäessään ja sitä soveltaessaan ikään kuin astunut paholaisen palvelukseen. Vaikka tieteen hyväksikäyttö monin tavoin kohentaa elintasoamme ja elämänlaatuamme, tiede myös mahdollistaa lukemattomat uhkakuvat: ympäristön tuhoutumisen, maailmanlaajuisen ydinsodan ja ihmisen perimän holtittoman muuntelun.
Herää perimmäinen kysymys, onko suunnaton tieteen määrä hyvästä ihmiskunnalle? Tiede takaa ihmiselle hyvinvointia, mutta entäpä ne sivuseuraukset; tekniikan aiheuttamat ympäristötuhot, saasteet ja rahan arvostus, rahan arvostushan perustuu täysin tieteellisiin saavutuksiin. Rahalla saa sitä ja tätä, ihmiset eivät enää näe mikä on oikein ja väärin, ihmisten moraalinäkemykset ovat useimmiten hakoteillään. Nykyään ihmiset arvostavat enemmän omaa hyvinvointiaan, kuin koko yhteiskunnan hyvinvointia. Köyhiltä riistetään vähätkin varat, vaikka itse ei todellisuudessa tarvittaisi yhtään lisää. Onko se oikein, että ihmiset vaeltavat pitkin katuja kuin haamut hautausmaalla, välittämättä muista lähimmäisistään? Kaikilla on kiire, ilman todellista pakottavaa syytä. Se perimmäinen syy, miksi ihmisellä on nykymaailmassa kiire, on täysin ihmisen itse luomaa fiktiota. Tähän on silti todellinenkin syy; syy on se, että nykymaailma perustuu niin pitkälle tieteeseen, rahaan, ja omahyväisyyteen, että siitä väistämättä seuraa harmeja. Harmeja ovat: ihmiset eivät ole onnellisia, ne jotka väittävät olevansa onnellisia, useimmiten valehtelevat. onko ihminen onnellinen jos omistaa paljon, on hyvä ammatti, rahaa kuin roskaa? Se ei ole mielestäni onnea, vaan onnea on se, että tietää todellisuudessa sen mitä todella on, eikä vain luule tietävänsä. Onnellinen ihminen voi olla vain silloin kun osaa arvostaa muita niin kuin itseään, ja on oikeudenmukainen kaikkia kohtaan samalla tavalla kuin on itselleen. Onnellinen ihminen voi olla myös silloin kun osaa arvostaa pieniä asioita maailmassa, eikä ala miettimään itselleen liian suuria asioita. Se on jo moneen kertaan todettu, että liika tietäminen on pahasta, se vahingoittaa ihmisen mielenterveyttä, ja se lisää stressiä sekä yleistä kiirettä elämässä. Liika tietämys myös sokaisee ihmiset niiltä asioilta, jotka ovat todellisuudessa tärkeitä, elämän tärkein lähtökohta ei ole raha ja konsti millä sitä saa, vaan elämän lähtökohta on onnellisuus, ja se että toteuttaa itseään sellaisenaan kuin on.
Miettikää mitä haluatte elämältänne, haluatteko paljon rahaa ja omaisuutta, haluatteko valtaa ja voimaa, haluatteko hyvän ammatin, ison talon sekä neljä luksus autoa pihaanne? Tällaiseen tavoitteeseen pääsette kunhan ensin tuhlaatte elämäänne koulunpenkillä noin 1/3, 2/3 olette työelämässä, ja 3/3 olette vanhainkodissa sänkypotilaana. Tästä seurauksena todellisten asioiden vääristymistä ja tietämättömyyttä, tuskaa ja vaikeuksia elämäänne, onnettomuutta, ja elämänhalun menettämistä.
Vai haluatteko elämältänne onnellisuutta, vaatimattomuutta, haluatteko iloita pienistä asioista, kuten siitä että saatte olla terveitä, teillä on elämä jota ei kannata tuhlata turhuuteen ym. ym. haluatteko nähdä ympärillenne ja nähdä sen mitä todellisuus on, haluatteko ottaa lähimmäisistänne vastuuta ja haluatteko että teistäkin välitetään hädän hetkellä? Tämä vaatii vaatimattomuutta, positiivista elämänasennetta, oman varallisuutensa jakamista köyhempien osapuolten kesken ja kaikkea sitä mikä tapahtuu oman tahdon ja halun alaisena, niin että sillä ei ole mitään perimmäistä taloudellista - muuta konkreettista hyötyä.
Onni on pienistä
Vastaukset 2
Vanhimmat
jokin aika sitten valittelit mm. meidän vanhempien ihmisten heikkoa koulutustasoa. Olit sitä mieltä, että me vanhemmat olemme tyhmiä ja tietämättömiä.
No nyt sinua ei tarvitse enää ottaa mitenkään todesta. Olet vain ja ainoastaan riidanhaastaja ja pahanilkinen nulikka.
Toivotan kaikille muille hyvää jatkoa.
olisin valmis kehaisemaan
ajatuksiasi
tosin olit vähän toistoinen
asian voi sanoa
selkeästi ja lyhyesti
siis teknologia vie maailman
tuhoon
pitää olla tunnetta ja tunneälyä,
luonnonrakkautta
ja humaania välittämistä
toisista