Minua kiinnostaa..

Netistä hetkellisen hurahduksen ansiosta. En edes uskonut, että nettideitit voisi toimia. En minäkään baarista ketään löytänyt, vaikka siellä tuli pyörittyä jopa selvin päin. Yhden yön hoitoja kyllä löytyy sieltäkin.

nyt sinkku, mutta aiemmat tyttöystävät on löytyneet netistä, setan bileistä, ja yllätys yllätys, yksi ihan heterobaaristakin. eli kyllä naisen voi löytää ihan mistä vaan...=)nykyään olen sillä kannalla, että ei kannata etsimällä etsiä. itse sitä aikani harrastin, ja turhauduin, kun en löytänyt mieleistäni naista. nyt katselen ja odottelen. kyllä se nainen löytyy jos on löytyäkseen. ja jos ei löydy, niin kai se on niin tarkoitettu sitten.

itse en ole mitenkään aktiivisesti etsinyt seurustelukumppania koskaan,sattumalla on tainnut olla sormensa pelissä tai kohtalolla, olen vähän päälle kolmekymppinen ja minulla on 2 aiempaa suhdetta naisen kanssa ennen tätä nykyistä.Ensinmäinen tyttöystävä löytyi koulusta ylä-asteikäisenä, olimme ensin kavereita ja sitten vain rakastuimme, sitä kesti noin 4 vuotta, aika pitkä aika kai sen ikäiselle...Toisen tyttöystävän löysin perinteisen kirjeenvaihdon kautta, etsiskelin ihan tavallista kirjeenvaihtoseuraa ja vastasin erääseen ilmoitukseen...parin kuukauden päästä asuttiinkin jo saman katon alla, ja asuttiin 7 vuotta, lapsikin saatiin. Mutta mitään suurta ja intohimoista suhde ei ollut, parasta ystävyyttä kylläkin, joten tiemme erosivat, mutta käytännössä olemme maailman parhaimmat ystävät edelleen ja varmaan elämämme loppuun saakka. Nykyisen naiseni tapasin viime vuonna; hän oli nähnyt kuvani eräällä nettisivulla, ottanut selville kuka kuvassa on ja lähetti minulle sähköpostia jossa sanoi vain; minä olen tuntenut sinut ennenkin. Uteliaisuuttani vastasin ja se olikin sitten menoa! Nyt olen tavannut sielunkumppanin, jonka kanssa aion elää elämäni loppuun saakka. Niin että näin minä tapasin tyttöystäväni, oikeastaan ihan sattumalta jos sattumaan uskoo...Minä uskon, että netinkautta, kirjeenvaihdon, chattien yms. kautta on hyvä mahdollisuus löytää elämänkumppanikin, jos ei "elävässä" elämässä etsimiseen ole paljon mahdollisuutta niin kuin minulla ei ole ollut :))

Eli jos koskaan menet mihinkään Setan / muun vastaavan toimintaan mukaan, sieltä saattaa löytyä. Omani löysin hlbt-opiskelijoista. Baarista olen bongannut kaksi typykkää, mutta baarisuhteita en ole koskaan saanut toimimaan. Humala jotenkin vääristää asioita. Jos vain pitää silmänsä auki, niin kai sitä lähes missä vain voi törmätä. Suurin ongelma on itselläni se, miten saisin (tai siis ennen olisin saanut) taivuteltua varovaiset heterot/bisset suhteeseen. Kynnys "lesboiluun" kun on niin suuri.

kaveriporukka. Ja hauskaa asiassa on se että olin katsellut häntä, ja olimme jopa toisistamme tietämättöminä tutustuttu jo aikaisemmin treffipalstan kautta :D

vastasin deitti.netissä ilmoitukseen jossa haettiin kavereita. kirjoteltiin puolisen vuotta ahkerasti ja siinä kävi niin että ihastuttiin. hän oli ulkomailla vaihto-oppilaana tuolloin, joten siksi tapasimme livenä vasta puolen vuoden kirjottelun jälkeen. sitten se oli menoa, ja sama meno jatkuu edelleen, kuudetta vuotta jo. :) ensimmäistä kertaa muuten vastasin ilmoitukseen silloin. joskus onni potkaisee. ;)