Ainut mitä mä haluun mun muijalta on se että se on rehellinen ja jos pettää nii kertoo sen ja mieluiten iha naamalle paljo helpompi elää ja jatkaa elämää ku tietää miten asiat on. Epätietoisuus syö ihmistä iha helvetisti. Toivon et ei pettäis mut jos nii tekee nii toivon et se sen kertoo nii paljo helpompi olla ja jatkaa. Ei helvetti pakko avautuu jonneki. Mustasukkasuuden tunne on perseest en haluis tuntee tätä mustasukkasuutta mut sitä vaa tulee ja viel eka muija kenest sitä kunnol tunnen ei helvetti voi olla et ite oon tasapainoton tai jotain mut ku joka helvetin päivä kuulee et se petti sitä ja se tätä ja mun muija viel myöntäny et on ennen ollu semmosta pelaaja tyyppii ja vakuutteli et nyt ku tavannu mut nii ei ees vois ajatella muita. Toivoisin tosiaan et jos pettää nii kertoo sen. Joo kiitos että sain avautuu tänne foorumille tää kyl tosiaa helpottaa. Mä tykkään muijastani iha helvetisti ja haluun uskoo et ei petä mut tää helvetin mustasukkasuus vaa änkee päässä eteenpäin. Sairaan miehen viimeisiä sanoja :)
Rehellisyys/mustasukkaisuus
Erppa
101626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Samaa toivon minäkin, että vaimo kertoisi jos pettäisi. Hetken halusin olla läsnä jos hän niin tekisi. Pervoa eikö vaan. Viime kesänä sain päähäni että vaimo pettää. Mielikuvitus on vaarallinen asia. Ihmellistä miten kaikki pienet ykstyiskohdat saa loksahtamaan paikoilleen. Totuus oli ettei se pettänyt. Ei ainakaan seksuaalisesti. En tiedä mitä se oli miettinyt omassa päässä. Voihan se olla että 7 vuoden kriisi iski ja pieni ihastuminen oli tapahtunut. Meillä ei ainakaan mennyt silloin hyvin. Puhuttiin asiat läpi ja hetken näytti aika synkältä. Silloin olin jo aika mustasukkainen. Epäilin koko ajan vaimoa ja en osannut peittää sitä. Nyt olen päässyt siitä yli mutta edelleen iskee ne samat tunteet läpi. Silloin ei auta kun et mietit jotain ihan muuta ja menet itteesi. Mä yritin muistuttaa itteeni siitä että petin ex-tyttöystäväni kun meillä ei asiat synkannut. Oikea tapa olisi ollut erota ensin. Olin liian nuori tajuamaan sitä silloin. Olen miettinyt että nyt kokemani mustasukkaisuus on itse asiassa oma syylisyyden tunne. En kertonut siitä ex:lleni silloin vaan valehtelin. Nytte vielä, saatan ihastua tavattuani jonkun kiinnostavan naisen. Siihen se jää ja rakastan kuitenkin vaimoani aivan mielettömasti. Aika kaksinaamaista, tiedän, ite saa ihastua mutta vaimo ei. Sain apua chatti sivuilta. Silloin kun olo oli todella paha sain apua yhdeltä mieheltä. Hän kertoi omista kokemuksistaan ja huomasin että niinhän asiat todellisuudessa ovat. Tulin siihen päätökseen että poden huonosta itsetunnosta. Se ei ollut helppoa myöntää. No ei muuta kun tsemppiä sulle ja muista että et saa antaa mustasukkaisuudelle tilaa.
Mikä on huonosti kirjoitettu, on epäselvästi ajateltu. Luettuani tekstisi arvelen, että taitaa tuo väite todella pitää paikkansa.
Jos ihmisen ajatukset ovat tuollaista puuroa, joka purkautuu sekavana ulostuksena muiden luettavaksi, ei liene ihme, että myös muut ajatukset ovat jäsentymättömiä ja perustelemattomia tuntemuksia.
Ihan vain ensimmäinen väite: "Ainut mitä mä haluun mun muijalta on se että se on rehellinen..." Siis ensi kertaa tavatessanne totesit välittömästi, että tuossapa rehellinen nainen. Hänet haluan.
Ajattele vähän mitä kirjoitat.
mä kyl ymmärrän sua ja on hyvä asia jonnekin päästä purkaan patoutumia:)!Mun mielestä sun kannattas jutella sen kans viel näistä "tuntemuksista".Jos se oikeesti susta välittää niin se ei petä sua. Luulisi suhteen perustuvan aina luottamukselle,sillä ilman sitä on vaikea elää ja suhteesta saatta tulla oikea"vuoristorata". Toisaalta itsekin olen tehnyt ja sanonut kerran ihmiselle sellaista joka romuttaisi luottamuksen suhteesta kuin suhteesta..vaikka oikeasti asiat olivat aivan päin vastoin.Ihminen on erehtyväinen!mutta pettäminen on pahasta.Usein ihminen joka pettää tulee tekemään tätä vielä uudestaan.Liika mustasukkaisuuskin on syvältä ja syö suhdetta siinä kuin muutkin asiat.Puhuminen helpottaa.
Hei,ei millään pahalla,mutta helvetti(sun oma lempisana)oletko helvetti itse niin tosi reilu ja rehti?jos olet,niin turha sulla on naista epäillä!
Luin ton sun viestisi pitkän valvomisen jälkeen. Itse olen mustasukkainen nainen. Ja naimisissa "pelaajan" maineessa olevan miehen kanssa. Rakastan häntä mutta en ole varma onko hän uskollinen ja rehellinen. Myös mieheni on mustis, mutta hän perustelee käytöstään sillä että tietää että kaikesta huolimatta ei petä, kuulemma. Meillä on välillä tosi vaikkeeta kun puutun hänen "vapauteen". Kuitenkin alussa sovimme että kumpikin kohtelee toista niin kuin toivoo itseään kohdeltavan. Toivottavsti pystyt keskustelemaan vaimosi kanssa ja pääsette yhteisymmärrykseen. Minusta mustasukkaisuus kuuluu rakkauteen tiettyyn rajaan saakka. Mutta toisen tunteilla ei saa leikkiä.
Itse olen toista kertaa naimisissa ja tämä toivottavasti on viiimeinen kerta kävi miten kävi. En enään jaksa pettyä. Tsemppiä sinulle välittävä mies, olet luonnonvara jonka ei soisi hukkuvan
Onko sinua joskus petetty pahastikkin? Vai oletko itse pettänyt? Vai onko sulla huono itsetunto? Johonkin seuraavista tuo sinun tekstisi viittaa...
Voin sanoa 100% varmuudella, että ei sitä yleensä kerrota jos satutaan pettämään, varsinkaan jos koko jutulla ei ole merkitystä pettäjälle...
Voit jatkaa epävarmuuttasi ja epäilyäsi, mutta älä myrkytä suhdettasi turhalla epäilyllä ja mustasukkaisuudella. Kokoa itsesi ihmisenä jonkin arvoiseksi ja sen jälkeen on itselläsikin parempi olo.
Jokainen tietää itse mitä tekee...
Kyl sen huomaa, jos toinen ei tykkää. Ei hän olisi sun kanssa, jos ei tykkäisi. Ei koskaan voi olla mistään varma. Toi epäily tekee susta epätoivoisen vahtijan ja jatkuvasti epäileväisen ihmisen.
Pelkäät tulla loukatuksi. Ole oma itsesi tossa suhteessa. ÄLÄ MENETÄ OMA MINUUTTASI.!!! On niin vaikeaa neuvoa toista, kun itseäni ahdistaa toi sama tunne. Mut yritän auttaa omilla lääkkeilläni. Aloitin 3 uutta harrastusta, jotta en ajattele suhdettamme liikaa. Liikunta lisää itseluottamusta ja ajattelen asioita positiivisemmin. Emme asu kimpassa. Olemme seurustelleet vast 4 kk. Olen myöntänyt tutuille ja itselleni, etten pysty luottamaan yhteenkään ihmiseen enää koskaan kokonaan, mutta annan mahdollisuuksia yrittää saada luottamukseni. Sanon vielä lisäksi, että en ole niin tyhmä, että luottaisin.
Parasta on jutella asioista rauhallisesti ajan kanssa. Asiat ovat sen jälkeen sillä selvät eikä tarvii jankata enää. Onko tämäkin jonkinlaista luulotautia...luulee toisen tekevän sitä ja ajattelevan tätä eikä tykkää musta ollenkaan. Huh huh...
Kirjeen kirjoittaminen ja antaminen on hieno homma. Niin saat puhdistettua omat ajatuksesi ja pyydä vastauksia vain tämän kerran.
Kirjoittele joskus, et miten menee...
Eli joo olin poissa noin viikon ja koko sen ajan ku olin poissa muija hirveesti lähetti viestejä ja oli ihmeen kiinnostunu mitä tein ja silleen no pääsen himaa ja soitan et voitasko nähä nii juu hyvin kelpaa. no nii mahtavaa nään taas naiseni no sitte päästii meille nii kerto mitä oli käyny perjantai iltana ja näytti fritsuu kaulas eli ei kuulemma ollu pettäny et se vaa tanssi sen tutun kans vikaa hidasta ja sitte se jätkä imas sille fritsun ja sit se oli suuttunu sille ja ei oo kuulemma ne enää puhe väleis ja mun muija kyl oli tälle jätkälle sanonu et on varattu. no jostain ihmeen syystä mä uskon naiseni tarinan. harvoin näihin "foorumeihin" turvaudun. olihan se aika järkytys mutta kyl se silti heti sen näytti sen fritsun ja kerto mite oli käyny. että tälläsii tällä kertaa. Toisaalt vähä mietityttää et voiks toiselle imee fritsuu sillee nopee et toinen ei muka ehi ees ottaa kaulaa pois, no joo pois spekulaatio. voitte sanoo et oon hullu mut mä kyl uskon naiseni tarinan, ainaki tällä kertaa :) jos rupee useemmin ilmestyy fritsui nii sitte se on näkemiin.
Fritsun voi tehdä silleen nopeasti. Ei tarvi olla kummonenkaan imuttelija, kun kaula on paljas, se on silmänräpäys kun siihen iskee hampaat ja imun päälle. PArempi olla väkisin repimättä irti, tai jälki on entistä pahempi.
Multa lähti aikoinaan (15 vuotta sitten) pala ihoakin kaulasta kun riuhtasin kaulani väkisin irti.
Olemme seurustelleet naiseni kanssa vasta 3kk, mutta silti tässä on sattunut matkalla jo yhtä sun toista; Eräs kerta oltiin mulle tärkeenä iltana raflassa, jossa se näki vanhoi tuttui(miehiä),ihan vaan kavereit. No silti istu niitten kaa koko illan jutellen, halaili niit ja taisi pussaillakkin poskelle. Niin ainakin itse kertoi,koska itse en viittinyt mennä keskeyttämään, kun hän tuntui viihtyvän niin hyvin. No sitten taksijonossa se alko ihmettelee mun hiljasuutta, no lauoin vähän totuuksia, hänen mielestä olin liian mustasukkainen. No ihmekkö tuo jos naisen aikasemmat suhteetkin oli kaatunu kuulemma juuri pettämisiin.
No nyt se sitten oli laivalla kavereittensa kanssa, valvonu kuulemma koko yön jatkoilla jossain jätkien hytissä. Vähän ketuttaa, kuulemma hyvii typpei joiden numerokin on tallessa. No ei tässä mitään...jos tollanen peli jatkuu niin mäkin voin kyllä kaivaa vähän "kavereiden" numeroit piirongin laatikosta.=)
Pointtini vaan oli että sitä kuvitteelee kaikkea kun seurustelee sosiaalisesti aktiivisen naisen kanssa. Yritän kyllä sallia vapauden, koska itsekkin sitä arvostan, mutta ei se silti ihan helppoo oo. Koitahan olla liikaa miettimättä aina sitä pahinta mahdollisuutta.