Keisarilaikkaus

Minulle on tehty hätäsektio 3v.sitten.Ei kyllä sattunut yhtään, vaan kyllä se tuntuu kuin joku "mylläisi"mahassa.Toipuminen siitä kyllä kestää aika kauan sekin on varmasti yksilöllistä.Minulla taisi mennä noin 3-4 vko ennenkuin tunsin olevani kutakuinkin kunnossa.Ei se satu itse toimenpide.

Mulla tehtiin sektio 4kk sitten kun vauvalla huomattiin viime metreillä virhetarjonta eli oli syntymässä nenä kattoon päin. Leikkauspäätös tehtiin tosi nopeesti ja olin hetkessä leikkauspöydällä. Olin saanu epiduraalia synnytyksen edetessä 3 kertaa ja ennen leikkausta ne tujautti katetrin kautta oikeen kunnon annokset lisää ja muutama minuutti odoteltiin ja testailtiin että teho on riittävä. En TODELLAKAAN tuntenut mitään rinnasta alaspäin. Koko alakroppa oli kun sellanen painava möhkäle... Edellinen kirjoittaja sanoi hyvin, leikkausta tehdessä tuntui kun mahaa möyrittäisiin, kipeetä se ei tehny ollenkaan, oli vaan aika hassun tuntusta. Siinä leikkauksessa ei todellakaan ole mitään pelättävää, se menee tosi nopeesti ja mitään et kyllä varmasti tunne.
Mulla leikkaus tehtiin illalla ja seuraavan yön nukuin kuin pieni vauva, kovat kipulääkket sekotti vähän päätä ja vei kivut pois. Seuraavat päivät oli ihan hassuja, lanttu oli aivan sekaisin niistä kipulääkkeistä. Horisin ihan omiani ja nauroin ja itkin vuorotellen...Kaipa uudella tulokkaallakin oli osuutensa asiassa :) Ensimmäiset sängystä nousut ja kävelyt oli aika huteria ja kivuliaita, niihin sai aina kätilöiltä apua kun siltä tuntui. Olivat valmiitä tulemaan suihkuunkin mukaan jos olo tuntui heikolta. Vauvaa en nostellut kai kolmeen tai neljään päivään, siihen puuhaan sain apua mieheltä ja henkilökunnalta. Tosiaan, kipulääkettä sain aina kun pyysin ja olo oli laitoksella ollessa ihan siedettävä, se liikkuminen oli vaan vaikeinta.

Oliskohan ollut viikko-kaksi sitä vaikeinta aikaa kipujen kannalta. Ensimmäinen suuri helpotus oli kun sain tikit pois 6 päivää synnytyksestä. Kiristys ja kirvely helpotti huomattavasti ja liikkuminen oli paljon helpompaa. Kummasti sitä vaan keksi kotona kaikki konstit miten pärjäs ilman sen suurempia kipuja. Apu on sillon kyllä tarpeen, kun et saa (olikohan se nyt kuukauteen) nostaa mitään vauvaa painavampaa. Eli ei muuta kun isi hommiin vaan, kauppakasseja ja muita kantamaan :)

Mutta joka päivä se vähän helpotti. Huomasin että mieluummin kannattaa olla ylivarovainen kun lähteä kokeilemaan että jokos minä pystyisin... Se haavakipu saattaa yllättää voimakkuudellaan jos lähtee yhtäkkiä riuhtomaan. Iisisti kun ottaa niin sen kanssa kyllä pärjää. Kuukauden päästä leikkauksesta pystyin jo hissukseen kävelemään vauvan kanssa tunnin lenkkejä :) Joka päivä yksi kortteli pidemmälle...

Eipä kai muita neuvoja kuin että ruuat valmiiks pakkaseen ennen synnytystä, mummeilta, kummeilta ja ystäviltä rohkeasti apua pyytämään ja rauhallisesti päivä päivältä, kohta et enää muista ollees leikkauksessa :)

Jopas innostuin kirjottamaan......

Onnea odotukseen ja voimia synnytykseen ja varsinkin sen jälkeiseen! :)

mulle on tehty sektio 3 kertaa. jokainen lapsi oli perätilassa. ensimmäistä yritettiin kääntää, ie onnistunut. ekalla kerralla haava tulehtui sairaalassa ollessa, olo helpottui heti kun se huomattiin. toinen sektio tehtiin 2 vuotta myöhemmin. kaikki meni hyvin, huomisin nostin jo 2 vuotiaan tyttären syliin. lapsi juoksi minua kohden ja huusi äiti, vaistomaisesti nosti hänet syliin. ei käynyt kuinkaan. kotonakin pärjättiin iskän avulla hyvin. viimeinen sektio tehtiin 2 vuotta sitten, edellisestä aikaa 12 vuotta. aamupäivällä leikattiin ja jo illalla halusin suihkuun, hoitaja auttoi sängystä ylös ja suihkuun. seuraavana aamuna katetri otettiin pois ja sai nousta vessaan, enään ei autettu ylös sanottiin vain et sunhan on eilen autettu pystyyn. sen jälkeen olin omillani sairaalassa, pyysin lastenhoitajalta et kattois vauvaa sen aikaa et kävisin kanttiinissa perheeni kanssa, eipä kattonut eikä vauvalassa ruuhkaakaan ollut. sillon ajattelin et kotio lähären. sit meinasin et saavat yhden yön sielä pitää et saisin itte nukkua. toivat kainaloon nukkumaan, sanoivat et tämä on äitin tyttö ku ei nuku sängyssä. kietasi peiton patjan alle "turvavyöksi". siinä me piruparat sit maattiin vierekkäin, kyllä mä pelkäsin et tenava putoaa. ittellä oli maha arka ja kääntyminen ja sängystä nousu oli kyllä hankalaa.
leikkaukset puudutuksessa meni hyvin, vävän maha "mulju" kun operaatiota tekivät. viimeisen aikana osa hoitohenkilökunnasta oli perseestä. kaikki oli hyvin kun kotio pääsin mies ja isommat tytöt auttoivat. viikon päästä ajoin jo autolla.
maito pakkantui rintaan, ystäväni kertoi et hän oli saanut avun kun otti asperiinin. ja niin mäkin sitten tein ja huomisin maito lähti tulemaan, irtos lapaluusta asti. juutas et helpotti.
onnea matkaan!