Mielestäni käsite pätevyys , niin terapiassa, kuin ihmisten välisessä kanssakäymisessä on hyvinkin suhteellinen , jottei mahdoton määrittää.
Kun katsoo jotain elämäänsäkyllästynyttä laitospsykiatria/-psykologia ja tämän olemattomia vuorovaikutustaitoja ja vertaa niitä ihmisiin, jotka synnyinlahjanaan ovat ihmisten kanssa hyviä ja aitoja ,niin voi vain ihmetellä minkä perusteella taidoille annetaan arvoa ja mikä on oikeasti tärkeää yhteiskunnassamme.
Eivätkö ihmiset osaa kastoa silmillään ja sydämellään?
Kun katsoo jotain elämäänsäkyllästynyttä laitospsykiatria/-psykologia ja tämän olemattomia vuorovaikutustaitoja ja vertaa niitä ihmisiin, jotka synnyinlahjanaan ovat ihmisten kanssa hyviä ja aitoja ,niin voi vain ihmetellä minkä perusteella taidoille annetaan arvoa ja mikä on oikeasti tärkeää yhteiskunnassamme.
Eivätkö ihmiset osaa kastoa silmillään ja sydämellään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen samaa mieltä, että turhankin moni laitoshoitaja sekä lanttumaakarin on käytökseltään pikemminkin potilas kuin henkilökuntaa. Mistähän moinen mahtaa johtua?