mä en nyt oikein tienny et mihin tää juttu ois pitäny laittaa mut laitoin nyt tänne ja toivon et joku sanois mielipiteensä.
eli siis mä aloin tutustumaan aiheeseen saatananpalvonta kohta vuos sitten.mä etin siitä jotain apua.mulla meni huonosti eikä tuntunu et ois saanu mistään otetta ja ennenkaikkea halusin kostaa niille ihmisille jotka oli loukannu mua tosi pahasti, koska just niiden takia mulla oli niin hirveän paha olo.
lopulta se meni siihen et vaikken mä "puhunu" saatanalle muutaku pari kertaa mä hain voimaa ajatuksesta et se auttaa mua kostamaan ja kestämään kaiken huonon mitä mulle tapahtuu.
mun henkinen minä oli suorastaan tosi hyvässä kunnossa suurimman osan ja mä luulen et just siks et mä hautasin kaikki mun muut tunteet vihaan.
mut samaan aikaan mun fyysinen terveys meni vaan pahempaan, mulla on yks sairaus mut ei siitä sen enempää.
sitten muutama kuukausi takaperin yks mun läheisistä ihmisistä sai puhuttua mulle järkeä sanomalla et jos on vaikeaa ei apua voi sieltä pahan puolelta ainakaan saada.ja tottakai mainitsi myös tuon mun terveyteen liittyvän seikan.
no mä mietin asiaa ja irtauduin niistä ajatuksista oikeestaan vähän liiankin helposti.
nyt mun fyysinen terveys on aika hyvässä kunnossa mutta psyykkinen ei.
mua suorastaan pelottaa nyt se et mä ajattelen taas itsemurhaa päivittäin.
ja tänään näin pitkästä aikaa ihmisen joka on onnistunu loukkaamaan mua tosi pahasti.
sitä on vaikee selittää mut mä pelkään et jotain siitä et mä käännyin paholaisen puoleen jäi muhun,ihanku mä en sais päästä liian helpolla irti.mä tunsin tänää nii voimakasta vihaa ja seuraavaks jo ahdistusta ja käsittämätöntä pelkoa koko maailmaa kohtaan.kertokaa joku mulle et mistä tässä vois olla kyse???onko mun mahollista ees päästä näistä tunteista eroon???
eli siis mä aloin tutustumaan aiheeseen saatananpalvonta kohta vuos sitten.mä etin siitä jotain apua.mulla meni huonosti eikä tuntunu et ois saanu mistään otetta ja ennenkaikkea halusin kostaa niille ihmisille jotka oli loukannu mua tosi pahasti, koska just niiden takia mulla oli niin hirveän paha olo.
lopulta se meni siihen et vaikken mä "puhunu" saatanalle muutaku pari kertaa mä hain voimaa ajatuksesta et se auttaa mua kostamaan ja kestämään kaiken huonon mitä mulle tapahtuu.
mun henkinen minä oli suorastaan tosi hyvässä kunnossa suurimman osan ja mä luulen et just siks et mä hautasin kaikki mun muut tunteet vihaan.
mut samaan aikaan mun fyysinen terveys meni vaan pahempaan, mulla on yks sairaus mut ei siitä sen enempää.
sitten muutama kuukausi takaperin yks mun läheisistä ihmisistä sai puhuttua mulle järkeä sanomalla et jos on vaikeaa ei apua voi sieltä pahan puolelta ainakaan saada.ja tottakai mainitsi myös tuon mun terveyteen liittyvän seikan.
no mä mietin asiaa ja irtauduin niistä ajatuksista oikeestaan vähän liiankin helposti.
nyt mun fyysinen terveys on aika hyvässä kunnossa mutta psyykkinen ei.
mua suorastaan pelottaa nyt se et mä ajattelen taas itsemurhaa päivittäin.
ja tänään näin pitkästä aikaa ihmisen joka on onnistunu loukkaamaan mua tosi pahasti.
sitä on vaikee selittää mut mä pelkään et jotain siitä et mä käännyin paholaisen puoleen jäi muhun,ihanku mä en sais päästä liian helpolla irti.mä tunsin tänää nii voimakasta vihaa ja seuraavaks jo ahdistusta ja käsittämätöntä pelkoa koko maailmaa kohtaan.kertokaa joku mulle et mistä tässä vois olla kyse???onko mun mahollista ees päästä näistä tunteista eroon???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ajattele pikkasen mitä olet elämäsi aikana oppinut, ja minkä osan siitä tiedosta olet oppinut niiltä ihmisiltä. Etsi kaikesta oppimastasi hyviä puolia, ja pahoista puolista (eivät välttämättä edes ole pahoja puolia) yritä ymmärtää tarkoitus.
Kaikkea Hyvää, ja heitä ne itsemurha -ajatukset pois.
>>mua suorastaan pelottaa nyt se et mä ajattelen taas itsemurhaa päivittäin.
Mene vaikka terveyskeskuksen lääkärille, niin hän järjestää jotain asiantuntijan apua. Sitä varten ne ihmiset siellä on, että auttavat tarvittaessa. Älä lannistu heti, jos vastaanotto ei tunnu sinusta oikealta, vaan yritä uudelleen.
Ei ole tarkoitus, että kaikki asiat pitää yksin selvittää. Jaa huolesi muiden kanssa.
joo...mä käyn säännöllisesti puhumassa mun elämästä...mut vaikka tästä aiheesta on puhuttu tänään mä vasta koin ekan kerran noin selkeenä jotain noi ahdistavaa ja outoa...
enköhän mä tästä selviä...oon aina ennekin selvinny...
mut uskotteko te ees tällaseen...vai onko tää vaan mun mielikuvitusta???
Et kuvittele,mä uskon sua! Jeesus auttaa, kokeile sitä, sulla ei oo mitään hävittävää!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=679&posting=22000000002462408
rakennat tajuisen maailmasi ja kun siihen nyt sisältyy merkitykseltään tummia mielikuvia kertomastasi, niin sinähän olet tavallaan hypnotisoinut itsesi. (Kaivannetko huomiota vai ?)Mahdollinen ongelmasi, sen on oltava varhaisempi, ja kyllä sen sinä loppujen lopuksi tiedät mikä se on.
First: perusteeton pelko sivuun ja ensi askel tulevaisuuteen kohti itseluottamusta. Hieman omaa rehellistä itseanalyysia kehiin ja näkemystä siihen suuntaan että sinä rakennat edelleen itsesi, kuten aina tulet vastakin tekemään. Olet mitä uskot olevasi ! Illuusio....
no kai se on noinki mut sit kyl suurin osa ihmisistä on skitsofreenikkoja
mutta jos sinulla on skitsofreniadiaknoosi niin älä jätä lääkkeitä käyttämättä.Sillä aivojen sähkökemiallinen prosessi on niin monimutkainen ja niin helposti vikaan menevä että sen kanssa ei tartte leikkiä.KUn sen saat tasapainoon voit ajatella että elämällä on tarkoitus. ja onni myös sinulle tarkoitettu
Et häviä mitään jos haet asiantuntijalta apua,he voivat määritellä tilasi ja helpottaa elämääsi.Nykyään on erilaisia mahdollisuuksia,lääkitystäkään ei voi aliarvioida niin monimutkainen on aivokoneisto.Ota itseäsi niskasta kiinni ja mene kysymään neuvoa,arvioitte auttajien kanssa tilanteen ja toimitte parhaalla mahdollisella tavalla,turha näitä asioita on hävetä.