Miksi mielenterveyden ammattilaiset eivät kestä heihin kohdistunutta kritiikkiä?
Ammattilaisen mielestä kritiikin antaja on joko epäpätevä taikka itse hoidon tarpeessa.
Sinäänsä aika outoa nykyhoidossa, että sellaista hoitoa jolla ei ole muuta kuin vihaa nostattavaa vaikutusta halutaa antaa vaikka pakkokeinoja käyttäen samalla kun kitistään resurssipulasta ja työtehtävien priorisonnista. Eikös se olisi sitten edukasta jopa hoitohenkilökunnalle, että ne potilaat jotka on hoitoo otettu, hoidettaisiin niinkin hyvin, että ei jäisi jälkikäteen marinoita, että resurssipulan vuoksi emme onnistuneet kohdallasi. Onko sitten loppupeleissä kysymys kuitenkin siitä, että potilaat eivät yksinkertaisesti hyväksy nykyhoitoja joissa vapaudenmenetys näyttelee pääosaa?
Ammattilaisen mielestä kritiikin antaja on joko epäpätevä taikka itse hoidon tarpeessa.
Sinäänsä aika outoa nykyhoidossa, että sellaista hoitoa jolla ei ole muuta kuin vihaa nostattavaa vaikutusta halutaa antaa vaikka pakkokeinoja käyttäen samalla kun kitistään resurssipulasta ja työtehtävien priorisonnista. Eikös se olisi sitten edukasta jopa hoitohenkilökunnalle, että ne potilaat jotka on hoitoo otettu, hoidettaisiin niinkin hyvin, että ei jäisi jälkikäteen marinoita, että resurssipulan vuoksi emme onnistuneet kohdallasi. Onko sitten loppupeleissä kysymys kuitenkin siitä, että potilaat eivät yksinkertaisesti hyväksy nykyhoitoja joissa vapaudenmenetys näyttelee pääosaa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
No, joskus kritiikin esittäjä on todellakin epäpätevä tai hoidon tarpeessa.
Ei kritiikin esittäjä ole useinkaan samanarvoinen ammattilaisen kanssa. Ja psykiatrian ongelmana on sekin että hoitovaihtoehtojen perustelua ei voi tehdä rtg-kuvien tai verikokeiden perusteella. Aika paljon toimitaan oman kokemuksen ja työnohjauksen tuella. Itse asiassa potilaat eivät useinkaan tiedä että työntekijöillä on oma työnohjauksensa jonka kautta haetaan toistuvasti tarkennusta omiin työmenetelmiin ja ratkaisuihin.
Aika usein ongelma on se että potilaan oireet kumpuavat tiedostamattomasta ahdistuksesta. Eli potilaskaan ei tiedä mitä tiedostamattomaan alueeseen liittyy. Tällaisissa tilanteissa psykiatrin saattaa olla hyvin vaikea vakuuttaa potilasta. Ainoa keinohan on vakuuttaa että olen tulkinnut sinun tunteitasi oikein ja arvoinut sinun tarvitsevan terapiaa sellaisista syistä joita et edes tiedosta.
Minä menen tiedostamattoman ahdistikseni kanssa ensitilassa hoitoon jossa kukaan ei tiedä miten oireetonta, näkymätöntä ja tarpeetonta ahdistustani autettaisiin. Vapaudenriistohan on paikallaan silloin kun lanttumaakarin vastainen mielipide aiheutta lanttumaakarissa sairaanloisen ahdistuksen ja halun myös ahdistella ja aiheuttaa hämminkiä näkymöttömään viholliseen.
Ennen hoitoa kyllä katson illan elokuvan, syön grillimakkaran sinapilla ja oluella. Nylpytän naistani kuin kaniini jonka jälkeen nukun pitkän ja rauhallisen yön pussit tyhjänä. Sinähän et moisista tavoista välitä, olethan ruskean reijän ritari.
Kylläpäs sinä reagoit voimakkaasti kirjoitukseeni. Vaikket tiedä minusta mitään, olit jo valmis pitämään miespuolisena ja homoseksuaalina.
Juuri tällaisista ennakkokäsityksitä hoitokin lähtee ja terapeutti ei suinkaan pahastu siitä että otat niitä esiin. Päinvastoin, niiden kautta tulee esiin tapasi reagoida asioihin ja ongelmasi syvempi luonne. Tätä kautta päästään nopeammin eteenpäin terapiassa.
Olet sairaanloisen mielikuvituksen tuotteena kuvitellut, että olisin pitänyt sinua miehenä. Voit toki olla jos näin itse haluat ja asiasta voit tietenkin puhua lääkärillesi, mutta tarkoituksenani oli kylläkin vihjailla ääretöntä mielenkiintoasi peräsuoleen.
Miten kiinnostukseni peräsuoleen tuli esiin esiin aiemmissa kirjoituksissani?
Tuskin mitenkään.
Eikös täällä ole tauluvahteja?
"Tauluvahteja" täällä ei taida olla ( mitä ne on?), joten niiden jutut ei kakkalta haise. Minä se en ole, joten kakkan haju tulee siis lantumaakarin tyhjäätäynnä olevasta kirjoutuksesta.
Toivottavasti et ole yhteiskunnan palkkalistoilla ja kuluta verorahojani.
Näin on.
Tässä se nähdään. Vahdit, poliisi ja pakkohoito päälle kun ei kritiikkiä kestä!
Kyllä sinä ihan itse mikko taisit puhua ongelmistasi ja ongelmiesi suunnasta aivan kuten tuo toinen ihminen kertoikin sinulle(aikaisemmassa kannanotossaan).
Kyllä kritiikki on tärkeää kaikissa ammateissa.
Itsekritiikki on yksi oppimisen edellytys.
Ulkopuolisen kritiikin kääntäminen itselle on monesti vaikeaa.Hyvä silti on miettiä että onko kritiikki aiheellista.
Luepa nyt Mikko uudestaan läpi viestien vaihtosi "Psykiatrin" kanssa ja kerro sitten mulle, kumpikas se on metsässä ja ei kestä kritiikkiä, vaan alkaa kirjoittelemaan aivan ala-arvoista tekstiä.
Mieti hetki, ennen kuin kirjoitat.
Tapana on sanoa, että "normaaliahan se on, että piereskelee, mutta kakkanhajusta sen tietää mitä on syönyt".
Psykiatri on omasta vapaasta tahdostaan vastannut kirjoitukseeni jonka tarkoituksena oli kertoa, ja tässätapauksessa myös osittaa, että psykiatrien lähestulkoon ainut tarkoitus on jollakin tavalla ahdistella taikka rajoittaa ulkopuolisten oikeuksia ja vapauksia, perustellen asiansa mielivaltaiseen tulkintaan ulkopuolisen ihmisen henkisestä elämästä joka sekin jo sellaisenaan osoittaa sen miten sairaasta asiasta on kyse.
Oletko tullut ajatelleeksi että tuo rajoittaminen voisi olla terapian tehon kannalta tärkeä asia ja koskee kaikkia jotka käyvät samasta syystä terapiassa?
Usein rajoittamisen tarkoituksena on luoda potilaalle uusi merkittävä ihmissuhde, joka toimii vakaasti ja jonka ongelmia (esim sitä miksi potilas on aina myöhässä jne) käsiteltäessä tämä terapiasuhde alkaa toimia persoonallisuutta eheyttävästi.
Vaatii tietenkin aika paljon luottamusta lähteä terapiaa jonka kokee vain pakottamisena ja rajoittamisena. Usein on kuitenkin niin että muita hoitomuotoja ei ole.
Näistä ongelmista tulee keskustella terapeutin kanssa ja se on merkittävä osa hoitoa. Jos valitat terapeutista täällä ja läheisillesi ja saat heiltä myötätuntoa, romutat myös oman hoitosi.
Mikko, olethan sä jo hoidossa?
Yritähän rauhoittua. Vaikka kuinka ala-arvoisilla sanoilla toista kuvaisit, menee kaikki vaivasi hukkaan, mikäli ihmiset ensimetreiltä näkevät, että kirjoittajalla ei ole kaikki kotona.
mikolle omakohtaista,on luultavasti joskus joutunut pakkohoitoon ja syyttää siitä terapeutteja!!!!!!!
Minun hyvä ystäväni joutui psykiatrille PTSD:n takia. Se vain paheni "hoidossa" mikä oli antisosiaaliselle, hakatulle ja alistetulle ihmisrauniolle liikaa. Hän tahtoisi tätä nykyä tappaa psykiatrinsa, koska he vain pahensivat tilannetta ja toden totta hänen yltiömäinen vihansa on täysin psykiatrien vika ja he ansaitsevat sen ja pahempaakin ymmärtämättömyytensä takia.
Tuon hyvän ystäväni elämä tuhottiin jo ala-asteella ja psykiatrit tuhosivat sitä lisää "hoitamalla", eli älkää viitsikö edes yrittää vakuuttaa minua siitä, että psykiatrit tietävät mitä tekevät ja niin edelleen. Olen nähnyt heidän tekevän "torneista raunioita" liian monta kertaa ja kokenut sen itsekin.
On totta että on ammattiryhmiä joilla on normaali ihmiseen verrattuna "valtaa" joissain tilanteissa enempi.
Tietysti psykiatrisellakin puolella tehdään virheitä.Myös muilla aloilla.
Vakavaksi tekee tietysti tilanteen se että vaurioiden määrän arviointi arvona on helposti suurta luokkaa.
Lisäksi on havaittavissa usein sellaisia piirteitä että ihmistä käsitellään kuin esinettä.
Helposti siis mennään rajojen yli.
Ihmisen ensisijainen tehtävä on auttaa toista pulassa olevaa ihmistä.Ei tuhota sitä edes vahingossa.
Uskon siis että vauhtisokeutta on.
Pitäisi siis perustaa jonkinlainen valvonta joka tutkisi psykiatrien toimia.
Voi kysyä että millainen ihminen kiinnostuu psykologiasta?
Yksi on auttava ominaisuus ja toinen se että itse tarvitsee tietoa itselleen asioista(päälähtökohdat).
Sitten on kirjaoppineisuus ja toisaalta kokemusoppineisuus jossa oppia tulee soveltavalla tavalla tapauskohtaisesti.
Pääsääntönä pitäisi olla se että ei ole kokeilevaa psykologiaa ilman hyvin perusteltuja johdannaisia.
Kylmänkalsea psykologia on sairasta itsessään.Se ei palvele ihmistä.
Lähtökohta yhteiskunnallisestikin on se että ensin on työntekijä joka tuottaa leipää.Sitten on erilaisia palvelun tuottajia ja yksi niistä on juuri keskustelun aiheemme.
Nämä kaikki yksiköt pitäisi toimia siten että he auttavat "leivän tekijää" koska siitä on koko tulevaisuuden lähtökohta.
Tarkoitan siis että palveluammatteja nämä ovat.
Niin poliisit kuin psykologit ja muut erialueiden lääkärit, erikoisalueineen.
Työntekijän on pystyttävä luottamaan järjestelmään.
Muuten on puurot ja vellit sekasin.
Koska emme käsittele mitään yksittäistä tapahtumaa niin ei voi puhua kuin yleisellä tasolla.
Kukin voi kysyä itseltään omia tarkoitusperiään sekä tässä keskustelussa että kokemustensa kertomisissa.
Ei palvele ketään se että paisutellaan asioita tai muunnellaan totuutta omaa itseään palvelevaksi.
Minusta...anteeksi...moni ammattiauttaja on niin "parkkiintunut" työhönsä, että tuskin paljoa pystyy antamaan potilaalleen.
Ehkä se osaksi johtuu kiireisestä elämänmenosta ja sen aiheuttamista jonoista vastaanotolle.
Minusta olisi etenkin lasten ja nuorten suhteen, oltava tarkkoina minkälaisia lausuntoja pistää paperille, kun niillä voi olla lapselle haittaa, koko loppuelämäksi.
Itse en enää usko kaikkeen, viisaastakin lapsesta voidaan tehdä vaikka minkälainen.
Yleensä ihminen joka on umpikujassa on pois raiteiltaan ja uskoo jo ihan mitä vain, olisi hyvä, että joku pitää huolen, että kaikki tapahtuu oikeuden mukaisesti.
Olen sitä mieltä, että hyvä ystävä ajaa ammattiauttajan virkaa joskus aivan hyvin ja vieläpä saa itsekin hyvän mielen.
Kärjistäen sanottuna psykologinen pätevyys on mitattavissä sillä kuinka perin juurin on omaksunut psykologian auktoriteettien psykologiset uskomukset. Psykologia on uskomus, vaikka sillä onkin tieteellinen kaapu päällään (vrt. teologia ja uskonto).
Monien psykologiaan uskovien mielenrauha perustuu psykologisten opinkappaleitten uskottavuuteen (vertaa uskonkiihkoilijoiden sananjulistus).
Toisinajattelija pyritään leimaamaan hulluksi, koska hulluksi leimaamisella pyritään hakea oikeutusta laitosväkivallalle (sähköshokit ym.).