APUA!!!!

Se jätti mut vaikka oisin voinut olla tukena 24/7 vaikka ja oisin sillon jopa voinut lopettaa työni hänen takiaan!!!! Eli oot käsittänyt vähän väärin koko jutun! Ja hän oli se ketä halusi alkaa seurustelemaan ja tottakai se oli ok minulle mutta sit yhtäkkii vaan ilmotti jollain v*tun tekstarilla että ei vaan pysty seurustelemaan!?

Vielä lisää eli meeppäs lukee Elämä aukesi uudestaan keskustelu jos et oo viel lukenu ja tuu sit kommentoimaan. Eli sullekin oo se Hope! nimimerkki!!!!

Kiitos että ymmärrät! Olen suunnitellut että menen hänen luokseen tällä viikolla mutta en tiedä onko siitä hyötyä mutta minun on pakko nähdä hänet ja pysyä edes ystävänä. Hän on kuitenkin sen verran tärkeä vaikka hänen käytöksensä on tuollaista mutta en tosiaan oo menos sinne syyttämään, haukkumaan tai puhumaan anoreksiasta vaan selvittämään välimme lopullisesti ihan rauhassa. Niin tottakai ymmärrän hänen tilanteensa mutta kun en ole saanut häneen yhteyttä yli 3 kuukauteen niin tämä alkaa jo huolestuttaa niin paljon että en kestä jos välimme menevät kokonaan poikki tuon sairauden takia. Tämä olisi ehkä pitänyt tehdä jo aikaisemmin mikä vähän harmittaa. Niin tuota juuri meinaan että miten hän nyt muka seurustelisi jonkun kanssa eikä minun, vähän ihmettelen..? Mutta en tosiaan tee tätä minkään seurustelun takia vaan että voisimme edes ystävinä pitää yhteyttä ihan normaalisti, koska en usko että hän haluaa mennä hoitoon missä voisin olla tukena.

Hope! kirjoitti:

Kiitos että ymmärrät! Olen suunnitellut että menen hänen luokseen tällä viikolla mutta en tiedä onko siitä hyötyä mutta minun on pakko nähdä hänet ja pysyä edes ystävänä. Hän on kuitenkin sen verran tärkeä vaikka hänen käytöksensä on tuollaista mutta en tosiaan oo menos sinne syyttämään, haukkumaan tai puhumaan anoreksiasta vaan selvittämään välimme lopullisesti ihan rauhassa. Niin tottakai ymmärrän hänen tilanteensa mutta kun en ole saanut häneen yhteyttä yli 3 kuukauteen niin tämä alkaa jo huolestuttaa niin paljon että en kestä jos välimme menevät kokonaan poikki tuon sairauden takia. Tämä olisi ehkä pitänyt tehdä jo aikaisemmin mikä vähän harmittaa. Niin tuota juuri meinaan että miten hän nyt muka seurustelisi jonkun kanssa eikä minun, vähän ihmettelen..? Mutta en tosiaan tee tätä minkään seurustelun takia vaan että voisimme edes ystävinä pitää yhteyttä ihan normaalisti, koska en usko että hän haluaa mennä hoitoon missä voisin olla tukena.

En tiedä mutta itse koen että mitä enemmän poikaystäväni on laihdutukseni tiellä niin sitä enemmän työnnän häntä pois luotani. Itse ajattelen kuinka ihanaa olisi vain elää yksin ja laihduttaa . Työnnän kaiken muun pois joka voisi pilata laihduttamistani. Mutta tietenkin hänellä voi olla joku uusi, joka joka ei tiedä mitä exäsi päässä liikkuu ja ei osaa estää exäsi touhua. Uskon että kun se exäsi uusi poika jos sillä nyt sellanen on niin kun hän hokaa mitä exäsi tekee ja alkaa huolestumaan niin exäsi työntää hänetkin pois niinkuinn sinutkin . Siinä tulee pakonomaisesti itsesuojeluvaisto päälle . Sori vähän sekavaa teksitiä mut koita ymmärtää :)

gummii kirjoitti:

En tiedä mutta itse koen että mitä enemmän poikaystäväni on laihdutukseni tiellä niin sitä enemmän työnnän häntä pois luotani. Itse ajattelen kuinka ihanaa olisi vain elää yksin ja laihduttaa . Työnnän kaiken muun pois joka voisi pilata laihduttamistani. Mutta tietenkin hänellä voi olla joku uusi, joka joka ei tiedä mitä exäsi päässä liikkuu ja ei osaa estää exäsi touhua. Uskon että kun se exäsi uusi poika jos sillä nyt sellanen on niin kun hän hokaa mitä exäsi tekee ja alkaa huolestumaan niin exäsi työntää hänetkin pois niinkuinn sinutkin . Siinä tulee pakonomaisesti itsesuojeluvaisto päälle . Sori vähän sekavaa teksitiä mut koita ymmärtää :)

Joo tottakai ymmärrän! Helpottaa aina niin paljon kun juttelee jonkun kanssa ketä todella tietää minkälaista tuo sairaus on ja sulla vähän samanlainen tilanne vielä. Pakko kysyä sinultakin vielä että olisiko tuossa hänen luokseen menemisessä mitään järkeä ja puhua ihan norm. asioita, mukavia asioita ei sanaakaan anoreksiasta tai siihen liittyvää..?

Hope! kirjoitti:

Joo tottakai ymmärrän! Helpottaa aina niin paljon kun juttelee jonkun kanssa ketä todella tietää minkälaista tuo sairaus on ja sulla vähän samanlainen tilanne vielä. Pakko kysyä sinultakin vielä että olisiko tuossa hänen luokseen menemisessä mitään järkeä ja puhua ihan norm. asioita, mukavia asioita ei sanaakaan anoreksiasta tai siihen liittyvää..?

että gummi puhuu asiaa, itsekin aikoinaan sairastuessani lopulta työnsin kaikkia läheisiä pois luotani: perhettäni, ystäviäni, sukulaisiani.. Ärsytti heidän vaahtoomisensa ja suoranainen pilkka sairauttani kohtaan... Olen nyt monen vuoden sairastelut jälkeen parantumisen tiellä nykyisen poikaystäväni ansiosta. Hän on kuunnellut, lohduttanut, rakastanut ja ennen kaikkea luvannut ettei pakota minua mihinkään hoitoon tms vaan lupasi parantaa minut itse. Mikäli hän ei tuota lupausta olisi tehnyt, olisin alkanut valehtelemaan hänelle voinnistani peittääkseni takapakit yms. Ja jos hän olisi alkanut puuttua asiaan väkisin, olisin sulkeutunut enemmän ja pahimmassa tapauksessa lähtenyt pois. Mutta nyt hänen kärsivällisyytensä on vihdoin palkittu ja voin paremmin kuin moneen vuoteen: en oksentele, en kituuttele nälässä. Painoa tarkkailen mutten enää nii pakonomaisesti. Mene ihmeessä puhumaan exällesi, näytä että välität. Älä ota hänen sairauttaan esille, anna hänen tehdä se kun on valmis. Tee selväksi ettet ole pakottamassa häntä mihinkään: saat häneltä rutkasti luottamusta ja hän kokee itsensä ymmärretyksi. Onnea ja voimia sinulle. p.s. uskon ettei exäsi uusi tiedä sairaudesta, mutta kun saa selville niin voi olla että exäsi toimii samoin kuin sinua kohtaan

..... kirjoitti:

että gummi puhuu asiaa, itsekin aikoinaan sairastuessani lopulta työnsin kaikkia läheisiä pois luotani: perhettäni, ystäviäni, sukulaisiani.. Ärsytti heidän vaahtoomisensa ja suoranainen pilkka sairauttani kohtaan... Olen nyt monen vuoden sairastelut jälkeen parantumisen tiellä nykyisen poikaystäväni ansiosta. Hän on kuunnellut, lohduttanut, rakastanut ja ennen kaikkea luvannut ettei pakota minua mihinkään hoitoon tms vaan lupasi parantaa minut itse. Mikäli hän ei tuota lupausta olisi tehnyt, olisin alkanut valehtelemaan hänelle voinnistani peittääkseni takapakit yms. Ja jos hän olisi alkanut puuttua asiaan väkisin, olisin sulkeutunut enemmän ja pahimmassa tapauksessa lähtenyt pois. Mutta nyt hänen kärsivällisyytensä on vihdoin palkittu ja voin paremmin kuin moneen vuoteen: en oksentele, en kituuttele nälässä. Painoa tarkkailen mutten enää nii pakonomaisesti. Mene ihmeessä puhumaan exällesi, näytä että välität. Älä ota hänen sairauttaan esille, anna hänen tehdä se kun on valmis. Tee selväksi ettet ole pakottamassa häntä mihinkään: saat häneltä rutkasti luottamusta ja hän kokee itsensä ymmärretyksi. Onnea ja voimia sinulle. p.s. uskon ettei exäsi uusi tiedä sairaudesta, mutta kun saa selville niin voi olla että exäsi toimii samoin kuin sinua kohtaan

Suuri KIITOS sinullekin kannustuksesta, tuo tosiaan piristi ja sain tuosta "lisävoimia" tähän tilanteeseen! Pelkään vaan että hän ei avaa ovea mulle, mutta pakko se on yrittää ;) Niin exäni sanoi suoraan että ei pysty seurustelemaan, eli hän teki tuon päätöksen samalla kun ilmoitti että hänellä on vaikeaa ja anoreksia. Eli en ollut tehnyt mitään väärää ja sanoin hänelle heti perään että jos sinulla on vaikeaa niin voin auttaa ja olla tukena mahd. paljon. Eli en patistanut hoitoon vielä tässä vaiheessa ja vaikka en olisi ollenkaan niin hän suoraan sanottuna valitsi anoreksian eikä minua ;(

No joo tuo on tullut huomattua jo vähän liian montakin kertaa että hän ei ole kiinnostunut minusta. Nyt kun tiedän anoreksiasta enemmän niin ymmärrän sen täysin, enkä siis ole tyrkyttänyt itseäni hänelle paitsi jos se että halusin olla tukena tai puhuminen hoitoon menemisestä lasketaan mukaan niin sitten..?