no niin eli kaipaisin vinkkejä murkkuikäisen koiran ojennukseen, seropi on reilun vuoden ikäinen. aivan superhellyyttävä tapaus, isokokoinen, ystävällinen, ei rähise muille koirille eikä pienempänä tehnyt mitään kengän kulman syömistä pahempaa.
ja nyt on alkanu sitten sellanen vaihe ettei tottele käskyjä, siis ei tule luokse, karkailee, haukkuu tai suorastaan ulvoo ku hullu jos "joutuu" narun päähän pihalle.. tämä tapaus on myös aivan älyttömän yliaktiivinen, kun esim. mennään jonnekin tuttuun paikkaan (sellaiseen missä koirakavereita) autossa alkaa jo hirvittävä ulvonta, ja sitten perillä säntäilee, hyppii, rullaa matot, ei osaa rauhottua kun vasta muutaman tunnin päästä. tuntuu ettei ota kuuleviin korviinsa mitään käskyjä, ja että alkaa viedä koira jo voittoa musta. tollanen 30 kilonen jössikkä on niin vaikea pitää aloillaan varsinkin kun on niin vilkasta sorttia. lenkillä menee ihan suhteellisen hyvin, mutta ongelmat on juuri näissä tottelevuusjutuissa.
Ongelmat alkoi selvästi silloin kun tämä poitsu tajusi narttujen olemassaolon ja onpa tullut kerran haettua koira karkureissultansa pökkimästä uroksiakin.. huoh..
millaisia vinkkejä kurinpalautukseen teillä olisi? entäs tuo karkailu? tuntuu niin kamalan vaikeelta nykyään ton koiran kanssa mennä minnekään. ratsastaessakin pidin sitä ennen mukana mutta nyt kun ei pysy enää lähellä niin en sitä mukaan uskalla ottaa..
mahdoton hulivili rekku
apuaaah
3366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kastrointi voisi ehkä auttaa tuossa tilanteessa.
Minä kannata harkitsemista tuon kastroinnin kohdalla! Ei se ole heti ensimmäinen keino koiran rauhoittamiseen. Kastroinnissa kannattaa ottaa huomioon monta seikkaa, yksi tärkeimmistä on se, että kastroitua koiraa muut koirat eivät vastaan tultaessa TUNNISTA KUMMAKSIKAAN SUKUPUOLEKSI, eli koirasta kastroitaessa tulee ns. persoonaton, jos voi näin rajusti sanoa =/ Toiset koira ovat ihan ihmeissään, että mikä kumman otus tuo on, kun niiden "tutka" ei tunnista sitä ei tytöksi, eikä pojaksi. Tämä saattaa aiheuttaa harmia, eli turhia kahakoita muiden koirien kanssa. Murkkuikä nyt vain on tuollaista häseltämistä joskus, sille ei juurikaan mitään mahda. Itellä noin vuoden ikäinen saksari uros, ja murkkuikä on jyllännyt sillä jo useamman kuukauden. Tottelevaisuudessa ei meillä ole tullut ongelmia, vielä ainakaan, vaan koira tottelee ihan kuten ennenkin. Murkkuikä toi meille sen ongelman, että koira sekoaa lähes täysin vieraan/tutun koiran nähdessään: ei se aggressiivinen ole, ei missään nimessä, mutta innostuu niin paljon että katoaa silmät ja korvat päästä, ja SIINÄ TILANTEESSA tuo tottelevaisuuskin unohtuu hieman enemmän taka-alalle. Meidän koiran pitää siis päästä leikkimään ja peuhaamaan ja mylläämään muiden koirien kanssa, se on ihan yli-innoissaan muista koirista. Vaikka lenkillä käydessä meillä on alusta asti ollut se menetelmä käytössä, että lenkillä lenkkeillään, EI tutustuta vastaan tuleviin koiriin. Useimmiten murkkuiän helpottaessa koira rauhottuu, ja alkaa taas muistuttaa sitä samaa kaveria, mikä se ennen murkkumyllerrystä oli =) Koiran murkkuiän aikana kaikki isompi ja uusi koulutus kannattaa pistää jäihin, ja keskittyä itsekin enemmän leikkimään koiran kanssa, ja vaikkapa käymään kontaktiharjotuksia leikin lomassa; tämä lähentää koiran ja omistajan välistä suhdetta, ja kun murkkuikä on mennyt ohi, sinulla onkin käsissäsi superihana karvakeko, johon sinulla on kontakti huippuhyvin hallussa =) Jep jep, meilläkin välillä ollaan hiuksia halkomassa, kun koiralla kokoa n. 70 cm...
joo tuo taitaa olla hyvä vinkki ettei hirveesti uusia koulutusjuttuja kannata alkaa kokeileen kun koiralla on keskittyminen niin vaikeaa. kaippa se pitää mennä päivä kerrallaan ja sekoominen kerrallaan. kastraatiota on moni suositellut mutta se on kyllä vasta viimeinen keino mun listassani :) yritetään selvitä.. jos koira olis vähä pienempi niin helppo se olis selättää ja alistaa mutta juuh siinä onki tekeminen ku tällänen 160 senttinen tyttö alkaa koiraa selättään :DD