Vittu oikeesti kaikki mun frendit vinee, et oon joku wannabe ongelmanuori. Kukaan ei tajua, että mun elämä oikeesti menee päin persettä! Nykyään mulla on melkein joka toinen päivä pelkkää masennusta ja aina sillon joku alkaa vineen "Joo, taas toi esittää jtn vitun ongelmanuorta". Tyttöystävä jätti toissa viikolla ja nyt sekin jo vinee kaikesta. Ainoo mihin enää jaksan purkaa on musiikki. Sanotan joka päivä biisejä, jotka kertoo mun elämästä. Painautan ne varmaan mun itsemurhakirjeeseen, jossa samalla selitän miten ette ymmärrä mitään vaan valitatte kokoajan. Jokainen niistä esittää jtn vitun Eminemii, vaikka kuuntelee jtn hevipaskaa. Oon miettiny jo pitkään jollekkin psykologille menemistä. Mun frendit ei siis tajua mistään pätkääkään, porukat yrittää kokoajan vaikuttaa kaikkeen mitä teen aina vaatetuksesta musiikkimakuun, numerot tippunu puolessa vuodessa ysistä melkein seiskaan, ranteet viilletty kerran, oon kerran seissy sillan kaiteella valmiina hyppäämään. Parikymmentä koetta vielä tulossa, en jaksa ees yrittää lukee.
Saa nähdä, meneekö huomenna taas valtimo auki. Kukaan helvetin homo ei pysty ymmärtämään!
Wnb ongelmanuoreksi haukkuvat -.-'
Vittuun koko maailma
81001
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikä siis on sun ongelmas? Ku en tossa viestissä tajunnu et mikä vituttaa, omasta mielestä parempi et meet kuraattorin juttusille ja teet vaikka pari testi siellä :). Itsemurha ei ole omasta mielestä oikea ratkaisu, tosin itsemurha voi myös auttaa, joillain elämä on täysin sietämätöntä joten miksi sitä kestää, en kuitenkaan kannusta itsemurhaan mutta en myöskään sano sitä säälittäväksi teoksi. Kirjota et miks sun elämä menee päin vittua yms niin saisin vähän lisää infoa.
Hyvä neuvo: Mene terapiaan/kuraattorin puheille. Tiedän tosiaan miltä susta tuntuu, sillä mulla oli ihan sama juttu. Nykyään keskiarvoni on lukuaineissa tasan 6, jos kuvikset ja musiikit otetaan niin 7,4, mutta sekään ei riitä lukioon. :(
On päässyt joku ainakin meillä päin alle kutosenkin keskiarvolla .) Ellet sitten hae johonkin tiettyyn juttuun painottuvaan lukioon niin tilanne voi olla eri mutta normaaliin lukioon en ole kuullut että kenelläkään näinä vuosina olisi ollut vaikeaa päästä :] Ne pikemminki on ottanu avosylin uusia oppilaita vastaan. Taitaa amikseen olla hankalampi päästä. Sinuna en ressaisi ainakaan liikaa sitä keskiarvoa ^^ Kannattaa käydä OPOlla juttelemassa ja kyselemässä.
Jos siulla ei oikiasti ole ketään kaveria tai muuta läheistä ihmistä kelle voisit puhua tai joka ottaisi siun tunteesi ja ajatuksesi tosissaan, suosittelen menemään esimerkiksi terveydenhoitajan juttusille. Jos terveydenhoitaja tuntuu huonolta vaihtoehdolta puhekaveriksi, voit kysyä häntä ohjaamaan sinut psykologille tai kuraattorille. Hänen pitäisi sinut sinne saada. Toinen vaihtoehto on toki, että soittaisit esimerkiksi MLL:n nuorten auttavaan puhelimeen (puhelinnumeron luulisi löytyvän www.ml.fi - sivulta). Kolmas vaihtoehto on että puhuisit täällä netissä jossain foorumilla (esim. tukirengas.com ) tai muualla missä saisit purettua ihmisille oloasi. Tai lähettäisit vaikkapa jollekin ammatti- ihmiselle sähköpostia. Olisi hyvä tietää mistä sinun huono olosi johtuu ja se pitäisi saada aisoihin. Sinun pitäisi nyt löytää joku joka kuuntelisi ja ottaisi sinut tosissaan. Itsemurha ei todellakaan ole mikään ratkaisu sen isommin kuin viiltely tai muukaan itsensä satuttaminen. Unohda ne heti!!
A.N.G.S.T
Luin viestiäsi jonkin aikaa. Luin sen jopa muutamaan kertaan. Tilanne on liiankin tuttu. Kun haluaa vaan pois, kun haluaa luovuttaa. Joskus tuntuu siltä että yksi pieni halaus vois auttaa, toisinaan siltä että ei enää jaksa. Toi kohta missä sanoit että oot seissyt sillan kaiteella, kosketti mua aika rajusti. Mä tein niin eillen. Olin valmis luvuttamaan, valmis lopettamaan kaiken kerralla. Sitten iski pelko. En tiedä mitä pelkäsin, mutta en vaan voinut tehdä sitä. Nyt haen koko ajan ymmärrystä, huomiota. Teen kaikkeni. Otan yhteen opettajien kanssa. Ja ne tulee kyselemään että mitä teen lukiossa. Mutta ei kukaan ei ymmärrä. Yksittäistä ihmistä ei voi ymmärtää. Mä en ymmärrä edes itteäni. Itse olen tässä kuitenkin vielä vaikka 3 vuotta tämä sama fiilis jatkunut. Mutta silti on pakko uskoa huomiseen. Se ei näytä hyvältä, se ei tunnu hyvältä. Mutta aina pitää uskoa uudestaan huomiseen. Ja sitten tulee se huominen mikä muuttaa kaiken. Mä ainakin uskon niin. Mun positiivisuus on kadonnut. Mutta etsin aina muiden positiivisuutta. Mä haluan että sä selviät tosta. Vaikka mä en jaksais, niin mä haluan että kaikki muut jaksaa. En väitä ymmärtäväni. Mutta en halua että kukaan kärsii. Tsemppiä ja iso hali.
Eikös se ole ihan sama mitä kuuntelee vaikka eminemiä tai kuten itse metallia
ha ha ha hahaha