ei riitä eikä m ikään ole pysyvää.
Suomalainen perhe on hajoomassa täysin käsiin. Nyt jokaisen äidinja isän täytyy taistella lasten puolesta, oman liittonsa puolesta, eikä luovuttaa kun aita on matalin. Lapset tarvii oman perheen, jossa on isä ja äiti, eikä mitään suhdesoppaa. Lapset tarvii pysyvyyttä, tuttuja ihmisä lähelleen, turvaa ja oikean tien elämälleen. MInusta on kurjaa, jos lapset pieninä näkee että omistaan ei tarvitse pitää huolta, eikä välittää, he tekevät omissa liitoissaan aikanaan saman.
Lapset oppii matkimalla, ja jos isä jättää äidin ja heidät ja vaihtaa lennossa keheen tahansa, niin ihan varmasti syntyy samoja asioita heidän aikuisuudessaan.
Myös kehoittaisin ihmisiä, joilla ei ole perhettä, miettimään sata kertaa, ennenkuin astuu perheiden korokkeelle, sillä lapset ovat ne jotka asiasta kärsivät, ei se ex vaimo, johon yleensä osoitetaan katkeruus. Jokaiselle on elämässä ihan varmasti joku odottamassa, ja se tulee jos on tullakseen. Jo huomenna voi joku kolkutella. Perhe on se minkä varaan elämän rakentaa ja perhe on se, jota ei missään nimessä saa koskaan ulkopuolinen ihminen kalastella.
Mihin suomalaiset perheet ovat
menossa , kun mikään
7313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
niin älä tuomitse, meillä pitkälle toistakymmentä vuotta kestänyt suhde, molemmilla oli liitto (tosi nuorena solmittu-ei silti nuoruus syynä eroon) minä esm taistelin silti vuosia liitossani että se saatisiin tolpilleen jossain vaiheessa vaan tajuttava että nyt sellainen ilmapiiri kotona että lapset kärsivät. en siis todellakaan tunnista että mentäis mistä aita matalin.(pätee myös mieheni ex suhteeseen) Ja sitten tämä suhde, tosi nöyrytystäkö yritätä kun sanot että vaihtaa keheen tahansa? No et onnistu, minun mieheni otin kypsänä ihmisenä, kaikki, myös järki mukana arvoíoinissa vaikka sai ja saa vieläkin perhosia vatsaani (siis perhosia onnesta, halusta, rakkaudesta) en siis todellakaan vaihtanut kehen tahansa vaihdoin maailma parhaaseen ja kallisarvoisempaan mieheen. Tunnen itsekkin vielä siis näinkin monen avioliittovuosien jälkeen itseni rakastetuksi kunnioitetuksi ja hyväksytyksi juuri omana itsenäni. Lapset tässä uusperheessä kasvanut tietäen että myös heitä kunnioitetaan tuetaan ja rakastetaan tämä pätee vielä nuorina aikuisinakin ja luultavasti läpi elämän, ihania tasapainoisia elämää rakastavia ja erilaisuuksiakin hyväksyviä nuoria, saadaan olla tosi ylpeitä. Mitään suhdesotkujakaan ei heidän edessä ikinä olla käyty enkä edes tunnista että sellaisia on ollut. Siitä kyllä osaan olla kiitollinen että lasten ja heidän oikeuksien ja hyvinvoinnin suhteen kaikki osapuolet käyttäytynyt aikuismaisesti. Lapsilla olut ja on useampi välittävä aikuinen se on olut suuri rikkaus ja kun aikuiset osaa käyttäytyä niin ei lapset siittä hämmenny. Perhe, tämä perhe, tässä muodossa on se jota olemme yhdessä rakentanut ja josta ylpeitä ollaan, meillä ei ulkopuolinen ikinä ole sisälle tullut jos häntä ei ole kutsuttu, vierasvaraisia kyllä ollaan, mutta rajansa tietty kaikella. Osaisitko viellä vastata mikä tarkoitus tulla uusperhe sivuille moralisoimaan? Uusperhe katsos tarkoittaa että tämä palsta nimenomaan heille joilla uusperhe jo on pelkäätkö kenties että lennossa vaihdamme ja sinunperhettä alamme tuhoomaan?? eipä tartte pelätä tyytyväisempää ihmistä mitä suhteeseen tulee saa etsiä, joten en nyt ihan kevyellä vaihda ja onhan siinä sekin että huonompaan joutuisin vaihtamaan.
enään jaksa tämän saman dorkan kirjoituksia yhtään. Jos joku viesti ei ota tuulta purjeeseen, keksitään uusi aloiuts... Hyvästi!
ainakin minun nyksäni perhe,mutta se oli hajonnut jo ennen kuin tulin kuvioihin.Liitto oli ollut hyvin riitainen,kuten erokin.Pitäisikö lasten mielestäsi katsella biovanhempien melkein jokapäiväisiä riitoja??.Minä olen sitä mieltä että ei!.Onko uusi liitto mielestäsi "suhdesoppa".No,sekin on parempi kuin alituiset biovanhempien riidat.Monesti ensimmäinen avioliitto on ollut ns.pakkoavioliitto,ja sehän ei kestä.Tarkistappa kirjoituksesi ja mieti.
Mua sitten ällöttää tälläiset jeesustelut kuten tämän ketjun aloittaja. Vaikka mies pettäisi, hakkaisi, haukkuisi, vaikka rakkaus kuolisi niin parisuhteessa pitää pysyä ja sen eteen taistella. tätähän aloittaja tarkoittaa. Ikävä kyllä, Suomessakin on useita perheitä joissa jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat onnettomia, mutta pysyvät yhdessä "lasten takia". Ettekö te tajua että lapset eivät ole tyhmiä, ne vaistoo kyllä jos isän ja äidin väluit eivät ole kuten pitää. Ja toisaalta miten kukaan kokee että voi vaatia toista ihmistä olemaan onneton. Itse olin liitossani viimeiset kymmenen vuotta onneton, kunnes sain voimaa repäistä itseni irti. Ero oli yhtä helvettiä siitä piti ex huolen. Raunioista sitten rakennettiin pojan kanssa uusi mutta onnellinen elämä. Onni vain kasvoi matkan varrella kun löysin miehen johon rakastuin kuin teinityttö, ja joka rakastaa ja kunnioittaa minua. Murrosikäinen poika sanookin usein isänsä luota tullessaan että on ihanaa tulla kotiin kun siellä ei kukaan riitele. Isänsä kun ei ole matkalta oppeja ottanut ja on nykyisensä kanssa samanlainen tappelija kuin akoinaan minun kanssani. Joten jeesustelut sikseen, lapsenkin kannalta ero voi olla parempi vaihtoehto, se on fakta !
väliin ja hajoittaa perheen, on kyllä ala arvoista eikä sitä saisi sallia.
jos joku tulee väliin niin se johtuu siittä että kaksi suhteessa olevaa päästää siihen väliin,paha on tiiviiseen yhtä pitävään väliin kenekään väkisin tunkea. Kyllä on ala-arvoista, ja jopa alle ,syyttää oman suhteen epäonnistumisesta ja hajoamisesta ulkopuolisia. Kasva aikuiseksi.
Haluaisin tähän väliin huomauttaa, että eivät kaikki uusperheet ole onnettomia. Myös uusperhe voi olla pysyvä. Itse olemme kymmenisen vuotta (ja ylikin) jo olleet "saman katon alla". Aikuiset ovat ja pysyvät yhdessä ja lapset voivat luottaa meihin molempiin. Olemme elävä todiste siitä, että myös uusperhe voi olla onnellinen ja pysyvä sekä turvallinen.