Olen jo iäkkäämpi

ihminen,yli viidenkymmenen.Minä avaan en luota ihmisiin oikealla tavalla.Olen käynyt terapiassa useita vuosia ja asioita on käsitelty,mutta ei auta niin ei.Olin murkkuikäinen ja perheenjäsenet omassa kodissani lukivat päiväkirjojani,samoin laatikoissani kävivät katsomassa salaisuuksiani.Myöskin perheessämme on ollut tapana kertoa muille sukulaisille ihan melkeinpä henk.kohtaisia perheasioita,lapsuudenkodissani.Olen todellakin menettänyt luottamukseni ihmisiin,en luota oikealla tavalla.Minusta on tullut hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt jollakin tavalla.Omia asioitani en kerro kellekkään muuta kuin terapeutille ja hänellekään en ihan kaikkea.En edes sellaisia asioita,jotka nyt eivät niin tosi tärkeitä muiden ihmisten mielestä ole. Koska en luota,niin olen sitten todellakin yksinäinen.Minulla on sukulaisia ja heihin joihinkin pidän yhteyttä.Tuttavia on,mutta yksi ainoa ystävä(hän on naimisissa ja minä taas olen sinkku).Monesti ajattelen ,onko maailmassa yhtään niin yksinäistä kuin minä olen.Siis itseasiassa ei ketään.Sitten ajattelen,että no onhan minulla terapeutti.
1644
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

ei kukaan usko. Ja toi ylempi on vielä huononpi. Mäkin voisin keksiä parempia mut en nyt viitti. :D)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


rottaloukku kirjoitti:

ihminen,yli viidenkymmenen.Minä avaan en luota ihmisiin oikealla tavalla.Olen käynyt terapiassa useita vuosia ja asioita on käsitelty,mutta ei auta niin ei.Olin murkkuikäinen ja perheenjäsenet omassa kodissani lukivat päiväkirjojani,samoin laatikoissani kävivät katsomassa salaisuuksiani.Myöskin perheessämme on ollut tapana kertoa muille sukulaisille ihan melkeinpä henk.kohtaisia perheasioita,lapsuudenkodissani.Olen todellakin menettänyt luottamukseni ihmisiin,en luota oikealla tavalla.Minusta on tullut hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt jollakin tavalla.Omia asioitani en kerro kellekkään muuta kuin terapeutille ja hänellekään en ihan kaikkea.En edes sellaisia asioita,jotka nyt eivät niin tosi tärkeitä muiden ihmisten mielestä ole. Koska en luota,niin olen sitten todellakin yksinäinen.Minulla on sukulaisia ja heihin joihinkin pidän yhteyttä.Tuttavia on,mutta yksi ainoa ystävä(hän on naimisissa ja minä taas olen sinkku).Monesti ajattelen ,onko maailmassa yhtään niin yksinäistä kuin minä olen.Siis itseasiassa ei ketään.Sitten ajattelen,että no onhan minulla terapeutti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu