Moi kaikki, täytyy kysyä kommentteja jopa tältä palstalta kun on niin neuvoton olo. Koittakaa pysyä asiallisina.
Olen 36 vee mies jolla on edellisestä avioliitosta 9- ja 11-vuotiaat lapset. välit exään ovat parhaimmillaan asialliset, eli sovimme yhteisten lasten asioista kun tarvitsee.
Olen uudessa suhteessa upean naisen kanssa kellä ei ole lapsia. Olemme onnellisia, mutta kieltämättä viime aikoina on riidelty siitä että en ole halunnut enää naimisiin enkä lapsia. Aluksi en edes kaivannut näitä asioita enää elämääni, mutta koska olen rakastunut entistä syvemmin voisin jopa perustaakin perheen uudestaan. ainoa murheeni on se, että nykyisellä naisella on melko vaikea suhde lapsiini. komento on tiukkaa ja hän arvostelee exani kasvatus metodeja. lapset ovat lievästi pelokkaista kun nyksäni on huonolla tuulella. minulla ja lapsillani menee kolmistaan loistavasti.
pelkään sitä miten minulla on aikaa lapsilleni jos perustan uuden perheen ja teen edes yhden vauvan. nykyiset lapseni tarvitsevat minua ja minä nautin heidän seurastaan. pelkään että vauvan hoito menee aina heidän tarpeidensa edelle. tuntuu että petän lapseni jos aloitan uuden perheen. johtuen melko neutraaleista väleistä nyksääni lapseni ovat itkuisesti ilmoittaneet että heille olisi kauhistus jos saan uusia lapsia. en haluaisi luopua naisestani enkä "pettää" lapsiani. mutta tuntuu että molempia en voi saada. voiko tällaisen kuvion saada toimimaan niin että kaikki ovat oikeasti onnellisia? monet ovat jo varmaan käyneet vastaavia tilanteita läpi, siksi tulin palstalle kyselemään mielipiteitä.
pärjäilkää kaikki eksät, nyksät lapset ja kaikki, ja koittakaa rakastaa ja tulla toimeen keskenänne!
uusi suhde, vanha avioliitto taustalla rasittaa
Mika L
421415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Et varmasti tule saamaan tätä palstalta muuta kuin vit''ua vastauksiksi, mutta yritän nyt itse raapustaa omaa mielipidettä. Ensinnäkin jäin miettimään tuota vaimokkeesi suhdetta lapsiisi, miksi hän käyttäytyy niin? Onko lastesi kanssa teillä todelisia ongelmia, vai eikö vaimokkkeesi vain ymmärrä lapsia(eli kuuluu niihin jotka tietävät kaiken ennen kuin saavat omia)? Hyväksytkö sinä uuden puolisosi kasvatusmetodit? Eli jos saisitte lapset saisiko tämä samanlaisen kasvatuksen mitä vaimokkeesi vaatii nyt sinun lapsiltasi? MIelestäni voisitte keskutella puolisosi kanssa hänen käyttäytymisestään ja sinun peloistasi, kyllä vaimoikkeesi pitäi tulla sitten hieman vastaan näissä asioissa, koska lapsesi kuitenkin loppukädessä kaiken edelle, ainakin itse ajattelen niin että lapseni eivät sinäänsä saa päättää näin suuria asioita, mutta heidän tunteensa on otettava huomioon ja vakuutettava ja tiedettävä että he tulevat aina olemaan tasa-arvossa pikku sisaruksensa kanssa. Itse odotan vauvaa uudele miehelle, tosin lapset edellisestä liitosta asuvat meillä, mutta en olisi voinut kuvitellakkaan että yrittäisimme lasta jos mies ei olisi tullut upeasti toimeen lasteni kanssa ja myöskin asiasta lapsien kanssa juteltaessa mies oma aloittesesti vakuutti lapsille että mikään ei muutu, tällä saralla. Ja todella uskon siihen, ja jos näin ei käy on sitten muullaisten ratkaisujen paikka, mutta uskon täysin että ongelmia ei tule.
isättömiälapsia, että pidä sinä lapsistasi kiinni. He eivät kauaa ole pieniä, eikä kauaa tarvi isän seuraa jokapäivä. Heille isä on nyt tärkein, ja haluavat viettää aikaa sinun kanssa. Naisia kuule tulee ja menee, eikä se ole sanottu, etteikö tämä nyt sun uusi nainen löydä uutta miestä, ja taas olet yksin. Elä nyt lapsille ja heidän tahdolleen. Eikä ole sanottu ettetkö palaisi ex viamon kanssa taas yhteen. Kukapa tietää. Voithan tapailla, mutta nyt kannattaa keskittyä vain omiin lapsiin, eikä haahuilla muuta. Kuun uusi suhdet menettää uutuuden viehätyksen, järki palaa päähän. Jos lapset noin reagoi itkuisena ym, niin ole heille isä, äläkä tavoittele muuta. Uudennaien saa koska tahansa, mutta lapsesi eivät koskaan saa uutta isää.
äitiä ole isättömistä lapsista, eli joilta isä kuollut, kertonut joten toi sun potaskaa. Ja ei niitä ihmis suhteita, hyviä sellaisia tule ja mene joten niitä pitää kyllä vaalia. Aloittelijalle silti ole ensiksi isä ja jos hiemankin epäröintiä niin ei kannata uutta lasta maailmaan laittaa, pakon alla toimiminen aina katkeruuttaa.
numeraalisesti määrä mikä täällä on isättömiä lapsia? Täällä on puhuttu lapsista joita isä ei tapaa tai äiti ei anna isän tavata. En muista yhtään tarinaa jossa olisi mainittu oikeasti isättömäksi jääneitä lapsia.
lapsiisi ok, vaikkakin kuulostaa kummaliselta että jo "lapsenteko" harkintavaiheessa keskustellut asiasta lasten kanssa, anna heidän olla juuri lapsia tuon aiheiset keskustelut ei kuulu heille, isänä toki sinun pitää heidätomassa päätöksen teossa vahvasti huomioida. Kehottaisin että nykyisen naisesi kanssa istutte alas ja keskustelette asian läpi, jos vähänkin tuntuu ettet halua sitä perhettä perustaa älä ihmeessä tee sitä hänen takia, se koituu harmiksi sinulle hänelle sinun lapsille ja tulevalle lapselle. Käy läpi pelkosi siittä että kuin nýt näet hänen käyttäytyvän noin sinun lapsiasi kohtaan niin tuleeko tulevaisuudessa olla niin että myös yhteinen lapsi kasvatetaan yhtä tiukasti vai tuleekohan tapahtumaan niin että tämä koskee vain sinun lapsia ja oma sitten kasvaa vapaammin? Pienikin viite sinnepäin niin älä lähde siihen leikkiin mukaan. Ja se että olet sitoutunut etkä halua häntä jättää on kaikin tavoin ihana, mutta jos nyt jo ongelmia lastesi kanssa ja ongelmia/ riitelyä lastenteko asiassa niin mitenkähän tulevaisuus, oletko valmis rakkautesi tähden uhraamaan lapsesi? Kyllä siinä vaiheessa jos keskustelunne jälkeen vielä asia vaivaa tai jos ette pääse keskusteuasteelle ilman riitaa, Kannatta todella pohtia suhteen jatkua"pakosta" toisen miellyttämis halusta vanhemmaksi ryhtyminen aina väärin ja kasvattaa piilokatkeruutta joka riitojen yhteydessä pulpahtaa esiin, mutta niin myös se jos tahdot lapsen ja toinen epäröi ja epäröi ehkä ajan kuluessa jne, aika kuluu ja sitten on myöhäistä niin siinä vasta katkeruutta löytyy. Harkitkaa siis tarkasti ja kypsästi kaikki vaihtoehdot (keskenään ei lapsien kanssa) ja tehkää sellainen ratkaisu joka molemmille sekä sinun lapsille paras(se tarkoittaa että nykyisen naisesi on pakko muutta suhtautumista lapsiisi) jos ratkaisua jää jompaakumpaa kaivelemaan niin ikävä tosiasia on että parempi erota nyt kuin 5 vuoden päästä riidoissa ja katkerina ja vielä yksi (syytön)pikkuinen huolehdittavana. Onnea harkintaan vaikea päätös mutta ei kun härkää sarvista.
kyllä tällä uusikolla on mielestäni hyviä ajatuksia lasten kasvattamisesta. vaikka kuri onkin ollut tiukkaa, niin syytän vähäsen itseänikin siitä että olen itse taas ollut liian "hyvittelevä" lapsiani kohtaan, varmasti osittain siksi kun en ole saanut nähdä heitä tarpeeksi. jos perustamme perheen yhdessä saa meidän lapsemme varmasti alusta asti sopivan tiukan kasvatuksen, eli en usko että lapset olisivat tässä suhteessa eri arvoisia. olen yrittänyt katsella tätä soppaa kaikkien kannalta. en vain enää tiedä onko nyksäni hermostunut lapsiini nyt siksi että en ole hänelle suonut vielä omia. voisiko hänen suhtautumisensa lapsiini muuttua jos hänkin saa oma lapsen, sitä en tiedä.
varmaan hyvä avoimesti jutella, jos pystytte kaikki vaihtoehdot (ja niiden merkitys, sinulle, hänelle, lapsille) keskustella ilman että saatte riiden aikaiseksi niin se varmaan tarkoittaa että oli päätös mikä tahansa pärjäätte, mutta jos kaikki aiheet mitkä mahdolliseen perhelisäykseen liittyy aiheuttaa sanasodan niin kannattaa mielestäni odottaa, olisko kylpylä viikonloppu kakasistaan tai joku muu pois kotoa jollon sovitte että keskustelette nämä asiat halki poikki pinoon ja sitten viikko normaalia arkea jollon ette asiaa edes sivua vaan mietitte itseksenne palaatte asiaan sitten vaikka seuraavana viikonloppuna ja katsotte mikä molempien näkökanta sillon. No toi nyt jo pariterapia puolelle meni mutta vaikeissa asioissa ihan toimivaa keini ja tulosketa avartavia.
Tiedätkö, että kun sä tiedät ja tunnistas itsestäsi noita syitä, niin teillä on jo niin paremmat lähtökohdat kuin monilla muilla samoissa ongelmissa painivilla. :) Hienoa! Kirjottelinkin tuosta tonne alemmaksi. Ehkäpä uusikkokin tunnistaa itsestään ne omat heikkoutensa ja syyt. Sitten vielä kun yhdessä pääsisitte niistä avautumaan ja miettimään ratkaisuja. Ja se ratkaisu lähtee teistä parina. Johtui se sitten vauvasta tai ei, niin en usko vauvan pyyhkivän yhtäkkiä ongelmaa pois. Mitä jos koittaisitte selvittää tuon jutun ensin pois alta? Olisi varmaan kivempi vasta sen jälkeen perheenlisäystä suunnitella, eikö niin? Selvästi yrität kaikkesi homman toimimisen eteen. Ja tuosta syyllisyyden tunteesta hankkiudut eroon, koska mikään hyvittely ei siihen auta. Lapsi-isä-suhde on tärkeä eikä sille etäisyys ole este. Sä olet tärkeä lapsillesi ja lapset sinulle tärkeitä ja sehän on tärkeintä. Toivottavasti löydätte sen kultaisen keskitien, jossa kummankin kaikkien kiva olla.
Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Kyse voi ennemmin olla siitä, että et ole antanut selkeää vastausta lapsi asiassa eikä siinä, että heti täytyisi hankkia. Naiselle joka haluaa lapsen on ajantuhlausta kuluttaa aikaa miehen kanssa joka ei halua. On miehen puolelta itsekästä olettaa, että jos omat lapset on niin toinen jäisi vaille äitiyttä. Siihen miten menee sitten kun jos lapsi on vaikutat myös sinä.
Naisesi käytös johtuu varmasti hyvin pitkälle siitä, että olet ollut nihkeänä uuden perheen perustamisen suhteen. Miksi kukaan lapseton nainen ( joka kuitenkin haluaa omia lapsia)tyytyisi suhteeseen, jossa toinen ei halua/ei osaa päättää/tekee "säälistä" lapsia? Ja tuo vielä, että olet kysellyt lapsiltasi asiaa jo tässä vaiheessa...naisesi varmasti tuntee olevasi ainainen kakkonen elämässäsi ja ehkäpä tietämättään nyt kohdistaa katkeruuttaan lapsiisi.Lapset tulevat tottakai aina ensi sijalla, mutta ei pitäisi ryhtyä vakavaan suhteeseen ehkä perheestä haaveilevan naisen kanssa, jos et itse ole tehnyt asiaa selväksi itsellesi, että haluatko vielä lapsia jne..katkeruuden siemen on jo varmasti kylvetty suhteeseesi oman epävarmuutesi vuoksi. Puhun näin omasta kokomuksestani. Olen ollut suhteessa miehen kanssa,joka pähkäili samojen asioiden kanssa, vaikka mitään ongelmia hänen lasten ja minun välisissä suhteissa ei edes ollut...minä kyllästyin pähkäilyyn ja nostin kytkintä. Nyt olen onnellinen uudessa suhteessa, jossa näistä asioista ei ole tullut mitään ongelmia
nyt osuit kyllä oikeaan.. meillä meni aluksi nelistäänkin oikein hyvin, kaikki olivat tyytyväisiä. olemme olleet naisen kanssa yhdessä kuitenkin jo vuosia ja hänellä biologinen kello tikittää joten kai se katkeruus purkautuu jo paitsi minuun, niin myös omiin lapsiini. kuten sanoin en aiemmin ikinä ajatellut voivani tehdä enää lapsia mutta mieleni on muuttunut viime vuosien aikana. ainoa este sille onkin tuo naisen viimeaikainen käytös. pelottaa juuri se että emme pärjää sitten enää viidestään uuden vauvan asettamien paineiden jälkeen. mutta voi tosiaankin olla että olen sen käytöksen itse aiheuttanut kun olen ollut niin passiivinen tässä asiassa.
Jos nainen saa jotenkin keskusteltua asian ja pyydät anteeksi kun et selkeää vastausta ole antanut ja sitten annat sen niin tunne patotumat voivat purkautua niin, että eivät kulkeudu tulevaisuuteen. Tällöin yhteinen lapsi ei hankaloita tilannetta jos kohtelette kaikkia tasapuolisesti. Sinulta se vaatii paljon. Mutta jos päädytte eronn..se siitä tulee jos et halua lasta ja nainen haluaa joudut tulevaisuudessa pohtimaan samaa asiaa. naisia jotka eivät halua lapsia on vähemmän kuin niitä jotka haluavat. Jos naisella jo lapsia se tuo toiset ongelmat tai haasteet.
Jos suhteet sinun lapsiisi eivät ole kunnossa,saattaa olla uusi lapsi puolisollesi se ainoa oikea ja juuri hänen lapsensa,jolloin vanhemmat lapset saisivat vieläkin vähemmän hyväksyntää.
Tuo on totta. Asiassa se huono puoli, että tilanne jo mennyt huonoon suuntaan. Alussa kun kaikki oli hyvin eikä katkeruutta lapsi ei olisi varmastikaan aiheuttanut muuta kuin ne normaalit vaikeudet. Elikkä teidän tulisi saada katkeruudet purettua ja sinun tulisi omalla auktoriteetillasi vaikuttaa lapsiin. Naisesi tulisi saada välit kuntoon lastesi kanssa. teidän pitäisi saada joku "me" henki päälle, että olette samassa veneessä. Yhdessä mukavaa ja että olette toinen toistenne puolella. Ex- vaimosi puolelta voi myös tulla uutta suhtautumista. Hänen voi olla vaikea tottua muuttuneeseen tilanteeseen. Voi pelätä, että uusi lapsi sinulle tärkeämpi. Tämä taas voi ajaa sinut syvemmälle "hyvittely" suohon joka taas aiheuttaa negatiivisia seurauksia nykyisesi kanssa. Elikkä perheen säännöt tulisi miettiä etukäteen.
Minkä ikäinen nyksäsi on? Voisiko hän odottaa muutaman vuoden vielä vauvan hankintaa, että sinä saisit omat lapsesi isommiksi? Teineinä he eivät enää kaipaa niin paljon isän seuraa vaan alkavat jo elää omaa elämäänsä. Mielestäni tosi rakkaus jaksaa odottaa(ei tietenkään loputtomiin- nyksän biologinen kello käy). Jos et voi tehdä nyksäsi kanssa lapsia säällisessä ajassa, hänellä täytyy olla oikeus lisääntyä sitten vaikka jonkun uuden miehen kanssa. Älä kuitenkaan missään nimessä päästä nyksääsi pilaamaan välejäsi lapsiisi. Sitä katuisit katkerasti lopun elämääsi.
moi, olisin toivonut että olisi voinut vielä odottaa, mutta tuntuu että suhteemme alkaa jo kärsimään tästä odottamisesta.
On luonnollista, että nainen haluaa oman lapsen. Suurin osa jossakin vaiheessa haluaa. Sinunkin tunteesi ovat oikeutettuja. Lapsesi eivät kuitenkaan päätä täsät asiasta. Sisaruskateus on tuttu asia kaikissa perheissä, vanhemmat voivat lievittää sitä oikeudenmukaisella kohtelulla. Puolisisaruksiin voi syntyä myös läheinen suhde vaikka kateuttakin olisi. Elämä ei ole helppoa. Jos päädytte eroon ja alat seurustella naisen kanssa jolla jo lapsia voit yllättää vaikka itsesi samnalaisesta suhtautumisesta kuin naistystäväsi nyt. Tällöinkin lasten välillä voi olla kateutta. Voit tietenkin myös löytää naisen joka ei halua lapsia ja jolla ei niitä ole, mutta muita ongelmia saattaa sitten olla.
No ensinnäkin minusta lapsensaantia on harkittava ja pistettävä tauolle aina, jos jompaa kumpaa kaivaa epäilys. On ehdottoman hyvä, jos olet rehellinen myös naisellesi noista tunteistasi ja kerrot ne, ettei hänkään koe itseään tulleen petetyksi. En tiedä onko tuo huolesi aiheellinen vai ei, kyllä monet isät kolmestakin lapsesta selviää. Vauvahan ei aina pysy vauvana vaan kasvaa ihan kuin sisaruksensakin. Mutta kun sulla on huoli tuosta aiheesta, niin pelkään, että et oikein handlaisi sitä tilannetta, että teillä olisi yhteinen ja omasi. Jotenkin tuntuu, että siitä tulisi liikaa vastakkainasettelua olemassa olevien ja tulevien kesken, jota kukaan heistä ei ansaitsisi. Lisäksi tämä lietsoisi nykyistäsikin enemmän vastakkainasetteluun ja syntyisi isompi soppa. Ja lopulta te aikuiset olisitte siinä lietsomassa pahaa verta, uskon vakaasti, että yhteinen ja olemassa olevat tulevat hyvin toimeen jos annatte siihen mahdollisuuden. Sitten oma kysymys: Tunnetko huonoa omatuntoa siitä, että et jotenkin pysty tarjoamaan kaikkea mitä haluat lapsillesi? Tunnetko huonoa omatuntoa kun et ole kokoajan läsnä? Toi on nimittäin aika luonnollista ja yleistä, mitä lukenut itse täältä ja muualta. Siinä helposti sitten alkaa se arki muuttumaan sellaiseksi hyvittelyksi. Ja se voi tuntua ahdistavalta nykyiselle. Ja se vuorostaan voi purkautua kumppanin liian tiukkana suhtautumisena. Ja se vuorostaan lietsoo hyvittelyä. Eli siinä ollaan sellaisessa todella hankalassa noidankehässä, josta on vaikea päästä pois. Kyseessä on parisuhdeongelma. Siihen vaaditaan sinun ja kumppanisi avointa keskustelua, toisen aseman ymmärtämistä ja avautumista. Ja se on tosi hankalaa, koska aiheena on suhtautuminen lapseen, joka on sun ja sinä voit olla em. syiden tiukan kohtelun vuoksi todella puolustuskannalla ja nainen taas voi kokea musertavaksi sellaisen "pahan äitipuolen leiman" ja sen, että hänen olisi rakastettava lasta kuten vanhemman. En ole itse kohdannut tuollaisia ongelmia, mutta osaan kuvitella, että niistä avautuminen voi olla naisellesi todella vaikeaa. Ja sinulle myös! Eli teiltä vaaditaan nyt parina aimo annos rakkautta, välittämistä ja ymmärtämistä myös toisianne kohtaan. Meilläkin mies alkujaan koki tuota syyllisyyttä ettei voi olla läsnä lapsen elämässä joka hetkeä, on lähi, mutta silti se kirpaisi. Mutta sitä lähdettiin heti alussa selvittämään sillä, että mies avautui minulle noista tunteistaan keskustelemalla. Se jo yksinään helpotti miehen tunnetta ja yhdessä mietitiin miten tästä selvitään, koska lasta ei voi halkoa ja antaa kummallekin vanhemmalle osaa. Lisäksi tuo auttoi minua ymmärtämään miehen asemaa. Lisäksi minä sain avoimesti tilittää miehelleni tunteistani ja peloistani ja ehkä hänkin sitä kautta oppi minua ymmärtämään paremmin. Ja se oli huojentava tieto minulle henk.koht., että mies ymmärsi, tuki eikä todellisuudessa vaatinut minulta asioita, joita ehkä kuvittelin. Noi jutut siis käytiin läpi aikuisten kesken ja mä uskon, että oli yks merkittävin edellytys, että homma toimii. Jos olisin kokenut, että tuolle miehelle en voi uskoutua, niin lirissä oltais ja pahasti. Noi on kovia keskusteluja, kun homma on ehtinyt jo vähän lähtemään käsistä, mutta näen sen ainoana vaihtoehtona eron lisäksi. JOS siis olen yhtään oikeilla jäljillä. Jotenkin sun viestistä huokui sellainen nainen yhteinen vs. olemassa olevat lapset minä. Vaikka kyseessä on te kaikki, sellaisesta kahtiajako-ajattelusta olisi päästävä jotenkin eroon (jota varmasti myös nainenkin tuntee) ja tajuttava, että perkules puhutte nyt teidän perheenjäsenistä ja kukaan teistä tuskin haluaa negatiivisesti toisesta ajatella. Yhteistä hyvää tavoittelette ja jos ette pysty yhteistä hyvää näkemään, niin sitten turha yrittää. Just tuon takia on tärkeä teidän käydä nyt syvällinen keskustelu, sillä musta tuntuu, että ajattelet naisesi vihaavan lapsiasi jollain tasolla. Ja musta tuntuu, että nainen tietää tämän. Hän voi jopa vihata! Mutta se ei ole lapsista johtuvaa - kyseessä on teidän parisuhdejännitys, johon tungettu lapset mukaan kummankin osalta. Niin ja tuli yks juttu kanssa mieleen, jos olet huolestunut naisen ja lapsiesi väleistä; anna heidän rauhassa muodostaa välinsä ja aikaa. Anna heidän tutustua omalla tavallaan toisiinsa, siten että he tuntevat keskenään olonsa mukavaksi suhteestaan. Ja miksei sinulla olisi rakkautta ja aikaa kolmannelle lapselle? Jos sinulla on kahdellekin eikä vain yhdelle? Onko kyseessä nyt entinen vs. tuleva dilemma vai oikeasti et vain halua (johon sulla on täysi oikeus ja josta tuntiessasi niin pidät kiinni). Kyllä molemmat voi saada, ei automaattisesti, mutta sillä puhumisella, ymmärtämisellä jne. voi yrittää. :) Ja siis tämä oli nyt aikamoista tykitystä sua kohtaan, mutta se oli nyt lähinnä sen vuoksi, että sinä kirjoitit. Jos naisystäväsi olisi ollut kirjoittamassa, niin vastauskin olisi erilainen. Pointti on se: Olette pariskunta ja tuette toisianne - kumppaneita, ette toistenne vihollisia. Kummankin (siis myös naisystäväsi) olisi heitettävä se puolustuskilpi huitsin nevadaan. Tsemppiä teille! En tiedä yhtään osuinko oikeille jäljille siitä, mistä kiikastaa lopulta. Yritätte sen minkä jaksatte, toivotaan että se riittää.
Suhtautuminen toisen lapseen menee usein sen mukaan miten suhde kumppaniin voi. Jos ei tee työtä sen eteen, että on kokonainen perhe voi luovuttaa suosiolla heti. Parisuhde ei toimi niin, että yhteiseen kotiin tulee ajoittain lapsia ja toinen asunnon asukas suljetaan pienestä perheestä pois. On luonnollista, että isompi lapsi ei enää kiinny samoin kuin pienempi, mutta kunnioittavan suhtautumisen määrää lapsen vanhempi. uskon, että juuri tuo kuvio monesti ongelma myös äidin ja uuden miehen kanssa. Lasten mielipiteitä on kuunneltava, mutta heidän omistushalunsa mukaan ei saa elää. Kun lasten oma vanhempi pitää riittävät rajat niin toisen ei tarvitse niitä laittaa. Joissakin tapauksissa voi tietenkin olla, että kaikki muut lapset ärsyttävät paitsi omat, mutta uskon, että syy on useimmiten juuri edellisen kirjoittajan kuvailema.
moi, ja kiitos oikein hyvästä vastauksesta ja ajatuksista. pelkään juuri tuota vastakkainasettelua koska sitä on jo nyt olemassa niin vahvasti. en vain osaa yhtään arvata lisäisikö uusi vauva sitä ennestään vai yhdistäisikö se meitä niin että voisimme kaikki paremmin? tekisihän se naiseni onnelliseksi, ehkä sitten tuo katkeruuden purku loppuisi.
järkevältä, mutta ei ei ja uudestaan ei sille että laitetaan lapsi maailmaan ja katsotaan sinua lainatakseen: "tekisihän se naiseni onnelliseksi, ehkä sitten tuo katkeruuden purku loppuisi." Ehkä ei ole tarpeeksi hyvä kun oikeasta pienestä ihmisestä kyse, entä jos ehkä ei niin sitten tästä kärsimässä vielä yksi henkilö. Eli laita hyvä mies ensiksi asiat siihen malliin että varmasti katkeruus ym. pois ja siiten vasta uusi lapsi.
elämässä, lapset vai oma onnellisuus? Kumpa painaa eniten. Jos lapset haluaa isän kanssa olla, niin hyvänen aika, ei sitä asiaa edes kyseenalaisteta. Se on itsestään selvää. Mutta ellei mies halua olla isä, hän valitsee oman onnen ja naiset. Kunnon isä laittaa lapset etusijalle, sitten vasta itsensä. Jos se ei ole miehen mitta, mikä sitten?
aloittajan kirjoituksesta näki selvästi että hänen onnellisuuteensa vaikuttaa lapset selvästi. Ei siis voida sanoa että miehen onni ja lapset ovat eri vaakakupeissa.
fakta on tässä: vaikka rakastuu mieheen/naiseen se ei tarkoita sitä että samalla herää tunteita hänen lapsiaan kohtaan. Vaikka molemmilla olisikin lapsia ja olisivat kokoneet isän-/äidinrakkauden on suhde yleensä uuden kumppanin lapsiin asiallinen mutta tunteeton. Toinen juttu on sitten nämä lapsettomat miehet/naiset. Heillä ei ole mitään käsitystä siitä millaista äidin tai isän rakkaus on, joten he osaavat vielä vähemmän suhtautua kumppanin lapsiin, saattavat jopa olla erittäinkin mustasukkaisia kumppaninsa lapsille. Itse yritin eroni jälkeen treffailla lapsetonta,mutta iältään jo aikusita 8lue 40v) miestä. hän ei osannut suhtautua millään tavalla minun äitiytyeeni eikä lapseeni. Hänestä todella huomasi ettei hän ole kantanut huolta muista kuin itsestään, niin huoletonta elonsa oli. Taru loppui lyhyeen. Nyt olen aviolittossa, jossa meillä molemmilla on lapsia. Molemmat meistä suhtautuvat toisen lapsiin asiallisesti mutta kuten sanoin meilläkin voi puhua toisen lapsista pitämisestä ei missään tapauksessa rakastamisesta. uskon silti, että vaikka tekisittekin yhteisen lapsen, ja kumppanisi kokosi lapsen kautta äitiyden ei hänen suhteensa lapsiisi merkittävästi silti muuttuisi. Kun tätäkin palstaa on lukenut jo pitkään, ikävä kyllä on joutunut huomaamaan että nämä lapsettomat naiset suhtautuvat kumppaninsa lapsiin ikävästi, senkin jälkeen kun yhteisiä lapsia jo on. Muista yksi asia, mikään ei mikään oikeuta kumppaniasi kohtelemaan lapsiasi asiattomasti. ja vielä toinen asia, sinä olet lapsiesi tuki ja turva, jos sinä annat jonkun kohdella lapsiasi asiattomasti olet tilanteeseen yhtä syyllinen. Ymmärrän kyllä että olet rakastunut. Mutta sinuna minä kyllä nostaisin kissan pöydälle ja puhuisin kumppanisi kanssa asian selväksi. Kerro kuinka sinua loukkaa hänen tapansa puhua lapsillesi ja kerro peloistasi suoraan hänelle. Jos tilanne kumppanisi ja lastesi välillä saadaan kuntoon niin saattaa olla hyvinkin että moni solmu aukeaa, ja muutkin kun kumppanisi haluaa häitä ja vauvoja.. Tsemppiä ikävään tilanteeseen, ole avoin se on ainoa tie !
pointtia oli tekstissäsi. Automaatio ei kuitenkaan ole etteikö vahvasti kiintyisi(lue rakastaisi) myös puolisonsa lapsiin, toki aika teennäistä jos ekan kerran kun näkee tällaista väittää , mutta ajan kanssa, Meillä mies ihastu lapsiini aika nopeasti hän kun muutenkin hirveän rento ja avoin lapsetkin kiintyi nopeasti yhteenmuuton jälkeen arkirutiinit ym, teki että kasvoivat hyvin yhteen ja nyt nuoret aikuiset jo halaa ja sanoo myös rakastavansa, ja koen että mieskin ihan aidosti näin tekee. Minulla alku oli paljon hankalampaa koska olen niin paljon varautuneempi ja varovaisempi (jopa nokkavan oloinen ennen kuin oppii tuntemaan on ystävät ensitapaamisestamme kertoneet) Siis jopa lapsia kohtaan aika arka alussa joten varmaan hekin minua kummastellen katsoi, paljon johtuen mieheni avoimuudesta ja siittä että oman arkuuden ja pelot hänelle pystyin purkamaan ja siittä että lapset ihan ensi kerrasta lähtien tuli toimeen (muutama sisarellinen kahnaus titty vuosien varrella ollut) keskenään auttoi minuakin avautumaan, ja niin minutkin valtasi kiintymyksen tunne ja nykyään voin todella sanoa että rakastan, meille myös tullut perheeseen yksi nuori ihan muuta kautta paljon vanhempana kuin mitä omat lapset suhteemme alussa oli ja häntäkin kohtaan kyllä tunnemme rakkautta, eikä se useaa lasta rakastaminen ole omilta pois koska tunne heitä kohtaan ei ikinä ole vähentynyt. Varmaan kyllä paljon johtuu lasten iästäkin ehkä vaikeempi vanhempain tuntemaa rakautta alkaa tuntea jotain 16 v kohtaan kun taas meillä lapset 4-8v. Mutta siis muitakin kuin omia lapsiaan voi rakastaa, se ei toki mitenkään pakonomaista ja hyvä suhde ei vaadi että tällaista rakkautta tuntee, hyväksyntä kuitenkin on oltava ja aikuisten avoin keskustelu.
väärin kirjoittaessani tunteettomuudesta. Vaikeahan sitä on olla tunteeton ihmisiä kohtaan joiden kanssa on paljon tekemisissä. Mutta toisen lapsia on vaikea oppia rakastamaan. Minusta tosin se riittää että toisen lapsia kunnioittaa ja heistä pitää. Osaa pitää heidän kanssaan hauskaa ja kohdella tasapuolisesti, samalla viivalla omien kanssa.
Voi rakastaa lapsia vaikka eivät ole omia. Voi myös olla tuntematta vanhemman rakkautta vaikka lapset olisivat omia. Jotkut väittävät rakastavansa, mutta silti ovat lapsilleen julmia. Itse olen pitänyt lapsista ja aina kokenut suojelun ja välittämisen tunteita lapsia kohtaan. Kun sain oman lapsen äidin rakkaus oli hyvin vahvaa. Eräs tuttavan koki, ettei tunne mitään omaa lastaan kohtaan. Se miten ihminen on sinut oman heikkoutensa kanssa ja miten myötätuntoinen on vaikuttaa.
ensinnäkin lapset ei päätä hankitko uuden perheen KUNHAN heidät huomioit. (ja lasten toive voi olla exäsi toive esitettynä lasten suusta). sinä menetät unelmiesi naisen jos jotenkin sorsit häntä ex perheen takia. (nimittäin on siihen uusioperheeseen totutteleminen ja monesti olo on ulkopuoleinen). voisin sanoa että ehkä nyksäsi näkee ulkopuolisena sen mitä itse et nää. (meillä esimerkiksi lapset jätti karkkipaperit syönninn jälkeen kun koira paskansa jättäisi. minä sitten heitä komensin keräämään roskat pois yhteisistä tiloista omat karkki paperinsa). eikä nykyään enää roskia pyöri ympäri kämppää.. ja mieheni yksi lapsi ad/hd ja häntä joutuu komentamaan koska tykkää hajoitella paikkoja. mutta niin minä kun mieskin häntä komennetaan. mutta sinun tulisi katsoa mitä itse haluat kestääkö teidän yhdessäolo. meillekkin tuli yhteinen lapsi miehen kanssa se oli MEIDÄN päätös. ja lapsetkin oli ihan innoissaan kun pieni sitten taloon tuli. siinä se..
esimerkki tälläisestä nyxästä jota ei pitäisi kenenkään päästää lastensa lähelle. Kyllä hänen kirjoitustyyliistään näkee mitä mieltä hän on miehensä lapsista, huh-huh.
jos lapset pelkäävät miehen naista, niin onko tuo ihme että heitä pelottaa ajatuskin siitä että isi sitoutuu moiseen kauhuun. minua myös vaivaa lauseesi sorsit häntä ex-perheen takia. Minkä ex-perheen. Mieshän kirjoittaa vain lapsistaan, ja he eivät suinkaan ole ex-perhettä vaan miehen Perhettä. Meillä on niin että mies komentaa lapsiaan ja minä omaani, jos tarvetta on. Toki ohjeistamme lapsia ristiinkin, mutta en voi sietää ajatusta että mieheni rupeaisi komentelemalla komentelemaan lastani enkä kyllä sitä tee toisenkaan lapsille. psykologitkin sanovat että uusperheessa kurin pitäjän tulee AINA olla lapsen biologinen vanhempi tai ongelmia syntyy.
kohtelen? tasapuolisesti kohtelen heitä mutta tuollaiset ihmiset tulee arvostelemaan että mitä missä ja millon.. oletteko ikinä olleet ad/hd lapsen kanssa SAAKO omanne hajottaa ikkunoita ja ovia? roskata jättää ne minne haluaa? turhaan te tulette minua arvostelemaan tietämättä minusta mitään:P ja toisekseen lapset viihtyy paremmin kanssani kun oman äitinsä mitähän se minusta kertoo? turvallinen ihminen joka huolehtii heistä:D kun oma äiti EI VÄLITÄ!
tarkoitin lähinnä että jos äiti on lapset puhuttanut isää manipuloimaan kun ne on niin helppoja kun kertoo höpö höpö juttuja höynäyttää ennenkun itse oppiivat ajattelemaan. lapsissa en kyllä siis ex perhettä nää ainoastaan exässä..
helvetin hyvä että edes sinä kuvittelet olevasi hyvä äitipuoli. Eivät lapsi-raukat uskalla sanoa tuollaiselle kammotukselle vastaankaan. Ja ihan tiedoksi kokemuksia on adhd-lapsesta,mutta jos lasta osaa käsitellä oikein ei lapsi vaadi mitään päsmäröintiä !
taas tätä että äiti ottaa nokkiinsa tajuamatta että kaikkia ei äidiksi ole luotu ja kaikki ei ole niitä hyviä äitejä.. esimerkiksi tämä mamma ei juuri tuon lapsen vaikeuden takia pidä mitään yhteyttä ei pyydä käymään ei soita ei sitten yhtään mitään! onko se sinusta hyvä äiti tuollainen HÄ!
pienet lapset kasvaa siihen että on enemmän auktoriteetteja, mutta isommat eivät enää.
Älä anna kenenkään naisen puhua sinua ympäri ja houkutella pois lastesi läheltä. Pian huomaat, että sinut on erotettu lapsistasi, ja olet yksin. Naisia on pilvin pimein, eikä kaikki ajattele asioista hyvällä tavalla.
vaimosi taitaa olla aikas nuori ja on mustis sun lapsillesi. Hän tiesi sinut ottaessaan, että sinulla on entinen elämä ja tenavat joita rakastat. Asuvatko nämä tenavat sun exällä? Ei luulisi jos ne tenavat käy jokatoinen vl teillä, että siitä nyt jo hermot menee. Tai sitte se naisesi ei tykkää lapsista. Ovatko lapsesi hankalia? En suosittele uusia lapsia, jos tilanne on tämä,teidän pitää keskustella asioista ja miksi se naisesi ei tykkää lapsistasi, arvaas vaan kun niille tulee murrosikä, niin sitte vasta riitelette. Naisesi ei saisi puuttua exäsi kasvatukseen ja moittia ainakaan lasten aikana siitä, koska äiti on aina lasten mielestä se paras ihminen isän kaa. Kattelette millai alkaa sujumaan eihän teillä ole mihkään kiiru.
Provo viesti.. Ei kukaan mies puhu seurustelu kumppanistaan nimityksenä "nyksä" jollei ole tämän palstan vakkari lukija...
eihän tämä valitettavasti ole provo. avauduin vain tänne ja enpä parempaakaan sanaa tuohon hätään keksinyt.
Mutta ennustan sinulle vääjäämättömän tulevan. Perustit sitten uuden perheen tai et, uusi ihana naisesi poksahtanee kyllä raskaaksi ihan pikapuoliin. Syntyy kaikenlaista uutta kismaa josta et aikaisemmin ollut tietoinenkaan. Lapsesi eivät halua aiheuttaa lisää riitaa, ja he skippaavat sinut. Samoin sitten skippaa tämä uusi niin ihana nainen. Ja luu jää jakavan kouraan. Kas, sitten olet taasen vapaa uutta perhettä perustamaan.
ei tule mittään pitemmän päälle, ennemmin haet naisen joka samassa tilanteessa, että on jo kersoja, ymmärtää nämä asiat paljon paremmin.
Asiallinen keskustelupalsta tällekin aiheelle löytyy osoitteesta www.uusionni.net