Hain yliopistoon - pääsin yliopistoon
Ala on mielenkiintoinen mutta kokonaisuus huonosti järjestetty.
Miten tsemppaatte itsenne lukemaan typeriä teorioita joilla ei ole todellisen elämän kanssa mitään tekemistä?
Opiskelumotivaatio
ruttunaama
91805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jätä lukematta/lue niin vähän kuin pystyt. Niin tein ainakin itse. Pääaineeni oli erittäin kiinnostava, mutta huomattava osa sen pakollisista kursseista oli täyttä paskaa ja erittäin huonosti toteutettuja. No, enhän minä niistä mitään stressiä ottanut, kävin niistä vain ne pakolliset ja läpäisin ne mahdollisimman vähällä vaivalla ja keskityin sitten kiinnostavampien sivuaineiden kursseihin. Suurin osa koulussa käymistäsi kursseista on täysin hyödyttömiä työelämän kannalta, eikä niistä kannata ottaa stressiä yhtään sen enempää kuin on pakko. Ei sillä pääaineesi keskiarvolla ole mitään merkitystä kun menet työelämään, ainoa mihin kannattaa jonkin verran panostaa on gradu.
Kiitos vinkistä, tähän mennessä olen panostanut sivuaineisiin ja pääaineeni pakolliset kurssit tuntuvat työläiltä. Opintopisteitä kasaantuu mutta "väärältä" alalta. Olen ollut hieman huolissani tuosta keskiarvosta ja siksi vetelehtinyt tenttien kanssa odottaen "parempaa" motivaatiota
Entä jos aloittaja kiinnostuukin jatko-opinnoista? Tai haluaa töihin vaikkapa Britanniaan? Jatko-opinnoissa arvosanoilla on merkitystä, ainakin ulkomaille hakiessa sekä rahoituksen anelussa. Britanniassa työnantajat taas ovat kiinnostuneita arvosanoista. Ei kannata sulkea portteja.
Ei minkäänlaista motivaatiota (ei ole ollut enää moneen vuoteen), mutta sisu ei vain anna periksi luovuttaa enää tässä vaiheessa. Puuttuu gradu ja kaksi tenttiä. (Sitten vaihdan alaa...) Turhanpäiväisen hölynpölyn lukeminen syö motivaatiota. Lukion jälkeen hain heti yliopistoon ja pääsin. Välivuosi tai parikin olisi voinut tehdä ihan hyvää. En minä mitään työllistymisjuttuja silloin miettinyt, ja opinto-oppaissakin lupailtiin vaikka mitä hienoja uranäkymiä.
Joka kunnassa on tietysti kunnanassyriologi, kulttuuriantropologi ja oma taidehistorioitsija huolehtimassa osaltaan innokkaiden kuntalaisten kulttuuritarpeista. Näin ainakin, jos uskoo eri yliopistojen verkkosivujen tietoja työllistymisestä. Todellisuus vain on aivan toinen, mutta moni vain herää tositilanteeseen vasta maisterin paperit kädessään. Oma moka, sanoisin.
Tsemppiä viimeiseen rutistukseen ennen valmistumista =)
Haluaisin kuitenkin ensisijaisesti löytää motivaatiota lukea myös ne asiat hyvin jotka eivät kiinnosta niin paljon. Vinkkejä?
1. It's All about the Money -Massia on tiedossa. Myös hyvinmenestyvälle humanistille (mutta ei kannata odottaa liikoja). 2. Tittelien palvonta -Kaikesta huolimatta on kiva saada yliopistopaperit, oli niille käyttöä tai ei. Ja niissä olisi kiva olla hyvä arvosanakin. 3. Opiskeluelämän rentous -Ajattele, miten rentoa opiskelu on verrattuna oikeaan työntekoon. Joustavat ajat, vähän hommia, ommoo lommoo kun tahtoo jne. Tästä on ikävä luopua tulevaisuudessa! 4. Ulkomaan mahdollisuudet -Itse ainakin haluan nähdä mualimmaakin. Yliopisto tarjoaa siihen paljon mahdollisuuksia. Olen menossa vaihtoon, ja tulevaisuudessa voisi työskennelläkin ulkomailla. Kaikesta huolimatta yliopistopaperit antavat parhaat valmiudet mennä ulkomaille töihin.
Nostan tavallaan hattua teille, jotka ette ole kovin motivoituneita, mutta olette silti jaksaneet painaa opintoja. Ihmettelen kumminkin, miten on mahdollista, ettette pysty kaikkien näiden vuosien jälkeen näkemään mitään pointtia teorioissa ja tulkintamalleissa. Kaikesta ei tietenkään voi eikä tarvitse olla kiinnostunut, mutta teoriat ym. "hölynpöly" ovat kyllä ihan peruskauraa, joka avaa valtavia tietoaineksia uudella tavalla. Teoriat luovat tulkintakehyksiä ja opettavat ajattelemaan, ei vain opettelemaan aineistoa ulkoa. Jos lähtee yliopistolle vain saadakseen myöhemmin hulppean uran, on kyllä minun mielestäni väärässä paikassa. Luettavaa on niin paljon, että jos ala ei lainkaan kiinnosta, ei minusta kannata lähteä itseään piinaamaan.