Löytyskö täältä enemmän kuin yhden kerran eronneita?
Olisi ihan kiva kuulla, kuinka teihin on yhteiskunta suhtautunut.
Itse olen eronnut kaksi kertaa.
Olisi ihan kiva kuulla, kuinka teihin on yhteiskunta suhtautunut.
Itse olen eronnut kaksi kertaa.
Monta kertaa eronneet!
donna
112630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ihmiset ole sen pahemmin arvostelleet sitä että olen kaksi kertaa eronnut.
Itseä ehkä alussa asia hiukan mietitytti mutta ei enään kun asiaan on jo etäisyyttä,erostani on aikaa jo kohta 6v.siis toisesta erosta
Kyllä itselläni oli vaikeaa toisen eron jälkeen. Ryhdyin todella miettimään asioita syvällisemmin, vaikka toisella kertaa menin naimisiin sillä mielellä, että tämä kestää nyt lopun elämän. Eroaminen on kuitenkin sellainen asia, ettei siitä viitsi kovasti kuuluttaa kaikille, ja että vielä kaksi kertaa.. Joskus työpaikan kahvipöydässä (eivät tiedä eroistani) kuulee kommentteja, että "luulisi sitä nyt tajuavan, ettei sitten enää toista kertaa naimisiin menisi". Pahalta tuntui, mutta olin silti hiljaa. Mitäpäs se muille kuuluukaan.
Joo, pari kertaa on tullut avioero eteen. Äiti sanoi, että on kasvattanut huonosti pojan, kun ei saa pidettyä vaimoa.
Miesten puolella on näköjään niin, että luullaan häntäheikiksi, jos eroaa useamman kerran. Jotkut jopa pitävät kovana jätkänä. Vrsinaisesti tuominnut ei ole kukaan. Ehkä naiseen suhtaudutaan
eri tavalla.
moro! joku kyseli löytyiskö useammin kuin kerran eronnutta. olen eronnu kerran aviosta ja kerran avoliitosta ja muutaman kerran muuten vaan suhteesta. Lapsia on siunaantunu 4 ja ne on kahdelle eri miehelle. Kysyit miten yhteiskunta on tähän suhtautunut ? Totuushan on ettei yh äipät mistään apua mihinkään saa jos ei ole tosi kriittinen tilanne. Itse olen muutaman kerran joutunu tosihankaliin tilanteisiin joutuessani sairaalaaan kun ei ole edes sukulaisia jolta apua saisi ja lasten isät ei yhteyttä pidä . Taloudellisesti silti tulen mielestäni hyvin toimeen olenhan työssä käyvä ja saan asumistuet ja yksinhuoltaja korotukset että kyllä yhteiskunta yh - äippien toimeen tulosta huolen pitää.
Kyllä syyllistä saa etsiä peilistä, jos useampia kertoja eroaa. Kertoohan se jo kypsymättömyydestä ja kykenemättömyydestä ihmissuhteisiin. Ei liene lapsillakaan helppoa, kun vanhempi on semmonen hupakko.
Hyvä Riikka! Hieno kommentti. Jonakin päivänä sinäkin -sanoisinko että kasvat aikuiseki. Tai ainakin olet elänyt elämää vähän enemmän ja toivottavasti myös vähän laajemmin kuin nyt. Ja huomaat, ettei ne aisat aina niin yksiselitteisiä olekaan..
Riika taitaa olla yksi niistä täydellisistä ihmisistä joka aina tietää mikä on oikein ja mikä ei . Kypsymättömyydeksi minun kohdalla olis laskettu varmasti sekin jos olisin jatkanut suhdetta ja antanut hakata itseni kerta toisen jälkeen ! Toine suhde kaatu miehen jatkuvaan pettämiseen ja alkoholin käyttöön, että näin ehkä minun kypsymättömyys on siinä kohtaa etten enään pysty luottamaan keneenkään kaksilahkeiseen ja silti olisi mukava jos olis joku johon luottaa ja jakaa huolet, mutta en usko sellasia olevan olemassakaan. Lyhyet seurustelu suhteet ovat kaatuneet erimielisyyksiin lasten kasvatuksesta yms. Täytyy varmasti katsoa peiliin eiköhän syyllinen epäonnistuneisiin suhteisiin sieltä löydy.
Sinun kohdallasi kypsymättömyyttä osoittaa surkea ihmistuntemuksesi. Sortua nyt kerta toisensa jälkeen juoppoon hakkaavaan hamppariin??. Lasten kasvatukseen liittyvät arvotkin voisi onkia esiin jo seurustelun alkuvaiheessa. Käsittämätöntä itsekkyyttä ja kypsymättömyyttä olet miesvalinnoissasi osoittanut. Katso peiliin. Hupakkomaista käytöstä juosta suhteesta suhteeseen vain penis mielessä, ja aamulla sitten miettiä millainen uusi mies on ihmisenä.
Olen eronnut kahdesti, molemmat olivat pitkä liittoja. Toinen avoliitto, toinen avioliitto. Toisesta on lapset. Nyt on (taas?) uusi suhde, toivottavasti tällä kertaa elämänikäinen. Avoliitto. Avioliitto on kärsinyt inflaation.
Eka ero oli helpotus, mutta toinen ero järkytys. Olisin halunnut silloin vielä korjata sen liiton toimivaksi, mutta kumppani ei halunnut. Taloudellinen tilanne oli surkea, jouduin aloittamaan lähes tyhjästä, hankkimaan lähestulkoon kaiken mitä ihminen kotiin ja taliuteensa tarvitsee.
Pohdin myös kovasti itseäni, ja vähän kaikkea. Olen nyt paljon viisaampi ja kypsempi kuin aiemmin, toivon ainakin niin.
Minusta on muuten hullua, että jo toisesta avo/avioliitosta eronneita pidetään jotenkin hepsankeikkana tai jotain semmosta.
On ihmisiä, joilla on vain max vuoden -kahden mittaisia suhteisia vaikka kuinka paljon. Joidenkin kanssa asutaan hetki yhdessä ja taas erotaan, joidenkin kanssa vaan seurustellaan. Se on kuitenkin ihan ok? Ihan normaalia? Näitä suhteita voi olla vaikka kymmenen.
Mutta jos ihmisellä on takanaan esim. vain kaksi pitkää liittoa/suhdetta jotka ovat eri syistä päätyneet eroon, on ko. ihminen ihan edesvastuuton, ei kykene solmimaan pitkiä suhteita eikä hoitamaan suhteitaan eikä sitoutumaan ja haluaa vaan rakastumisen huumaa, ko. ihminen ei tunne itseään ja on täydellinen hepsankeikka tai hunsvontti??????
En tosin itse ole henk-koht. törmännyt tommoseen. En tiedä sitten mitä ihmiset ajattelevat. Mutta yleisesti ottaen eronneita ja uusperheitäkin pidetään jotenkin "kummallisina", pudotetaan jonkin vähän alempaan kastiin paitsi ihmiset, myös heidän liittonsa ja heidän välinen rakkaus. Se ikään kuin ei ole enää mitään - hehän ovat kaiken kokeneet jo aiemmin??!!
ainoa oikea malli elää on se, että olet sen saman kanssa koko ikäsi? tapaat tulevan aviopuolisosi ja lastesi isän/äidin joskus 15-vuotiaana ja olette yhdessä lopun ikäänne?
Mulla on toinen ero meneillään joihin molempiin on liittynyt väkivaltaa, juoppoutta ja mielenterveydenongelmaa. Joten ei aina vain ole järkevää jatkaa hinnalla millä hyvänsä.
Olen eronnut kolme kertaa. Ja edelleen uskon avioliittoon... Ehkä jopa ajatukseni avioliitosta on kauniimpi kuin ennen, ja uskon että avioon astumisen syyt ja liitosta huolehtiminen ovat valtavan tärkeitä asioita. Paljon olen oppinut.
Ensimmäisen liittoni solmin hyvin nuorena, ei lapsia. Suhde oli hetkessä vain kaveruutta, olimme tovin vanhempiemme takia yhdessä. Mutta kun ikää oli n. 20v, oli fiksuinta jatkaa eri teille.
Toinen liitto oli vuosia kestänyt ja rakkaudesta alkunsa saanut. Yksi lapsi. Liitossa oli kuitenkin uskottomuutta, siitä johtuvaa epävarmuutta ja mustasukkaisuutta ja lisää uskottomuutta. Ongelmat kasautuivat. Ero oli molemmille iso isku, mutta vaikeudet liian suuria selvittää. Häpesin toista eroa valtavasti, meni aikaa hyväksyä, että olen kaksi kertaa eronnut, vaikka välissä olikin vuosikymmen. Esimerkiksi vanhempani tuomitsivat eron. Eivät kuitenkaan minua hylänneet, kun eivät erosta vain minua syyttäneet.
Kolmas liitto sai alkunsa heti edellisen jälkeen, mikä oli surkeaakin surkeampi ajoitus. Itsetunto kuralla... Tarina kolmannesta liitosta on vaikea. Liitosta yksi lapsi. Lapsi olikin syy siihen, miksi naimisiin menin. Järkyttävää henkistä väkivaltaa, fyysisellä väkivallalla uhkailua, maailmasta eristämistä, läheisteni kieltämistä elämästäni jne... Elämä oli niin käsittävän stressaavaa ja henkisesti raskasta, ettei sanat riitä kertomaan. Kun sain lopulta kerättyä voimaa ja lähdin, olin niin HELPOTTUNUT, ettei pahemmin enää kiinnostanut, mitä yhteiskunta ja puolitutut miettivät.:) Ystävät ja sukulaiset väkivät sen perhehelvetin, joten heille kolmas eroni oli suunnaton helpotus. Minä ja lapset saatiin mahdollisuus onneen. Huh.
Olen huomannut, että esimerkiksi deittaillessa tms, niin melko vähän kolmella erollani on merkitystä. Ihmiset jotka tutustuvat muhun ja kuulevat elämäntarinani, ymmärtävät varsin hyvin. Useimmat ovat kertaalleen itsekin eronneita. Edelleen minulla siis "vientiä piisaa", etenkin fiksujen ja kunnollisten miesten parissa. Saattaa toki olla, että kolmea eroa päivitellään jossain missä en itse ole kuulemassa, mutta olo on tänä päivänä niin pohjattoman onnellinen, ettei haittaa. Olen nykyään monin kerroin parempi tyyppi, kuin vuosia sitten.:)
En halua menettää uskoani avioliittoon, mutta olen todella tietoisesti ammattilaisenkin avulla pohtinut omia virheitäni. Olen opetellut sanomaan oman mielipiteeni.:) Tulevaisuus näyttää valoisalta ja lapset voi hyvin. Pieniä nappuloita vielä. Yksin omasta halusta olen elellyt nyt niin kauan, että sydän on ehjä.
Olen myös huomannut, että useamman kerran eronneita on yllättävän paljon... Niistä ei vaan puhuta, joten ei kaikista tiedetä.