7 kk vanha shelttini haukkuu kaikki liikkuvat asiat; autot, pyörät, mopot, lastenvaunut... Mikään kielto ei auta. Menee vain ihan sekaisin. Hävettää jo kulkea sen kanssa, kun haukkuu kaikille. Onko jollain koulutuskeinoa tämän kitkemiseen ?
Apua tarvitaan !
Räksy
6517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä myös on räkyttäjä pahimmasta päästä. pihalla ollessaan on vähentänyt haukkumista ohikulkijoille selvästi, kun otin käyttööni kolinapurkin. Eipä tarvinnut kuin muutaman kerran rämistellä niin johan on nakottanut hissukseen siellä. Mutta lenkillä ollessa tämä ongelma on vielä pahempi, juuri tulin lenkiltä ja taas nousi verenpaineet kun tuo haukkui KAIKEN liikkuvan. En ole kokeillut kolinapurkkia lenkillä, kun en halua että se rämisee turhaan matkassa mukana, mutta kai se on seuravaalle lenkille otettava mukaan, muuten tästä elosta tuon kanssa ei tule mitään... Minun kiellollani ei ole mitään tehoa, eikä asiaa ole auttanut sekään että kiinittettäisiin huomiota muualle tai kierrettäisi kauempaa. olisiko jollain tosiaan tähän jotain apua?
jos koiraa kohtelee ihmisenä perheessä eli pitää sitä samanarvoisena kuin ihminen siitä tulee vain ongelmia.koira on koira ja sen tehtävä totella AINA ihmistä.
Nukkuuko koira vieressä, saako syödä mitä ja milloin haluaa, pyrkiikö haukkumalla ulos, vetääkö hihnassa? Koira määrää siis tahdin. TAI PELKÄÄ, jolloin kolinat eivät todellakaan saa sitä tuntemaan oloaan turvalliseksi ja luottavaiseksi. Mieti SYY haukkumiseen ja hoida syytä, ÄLÄ SEURAUSTA. Kolinapurkit ja sitruunapannat ovat vain hätälaastaria - itse ongelmaa ei tällöin kohdata.
Meillä koiralla ihan kauhea räksyongelma. Koira on puolitoista vuotias ja ollut meillä vasta muutaman kuukauden. Pelko, epävarmuus ja räkytys sekä hihnassa vetäminen seurasivat mukana vanhasta kodista ja nyt ollaan niitä kovasti yritetty kitkeä pois kasvattajan neuvoilla. Toisten koirien ohittaminen lenkillä aivan mahdotonta, kasvattajan neuvomilla tyyleille ollaan jo hiukan parempaan menossa....todellakin hiukan ja ajoittain... Nyt kesällä koira on ollut kanssamme kytkettynä pienelle pihallemme, missä haukkuu kaikki ohi menevät koirat hullulla meiningillä. Hävettää oikein, kun naapurustossa on paljon koiria ja samat koirat haukuttava useaan otteeseen. Olen kuullut kolinakopasta ja tähän pihalla olemiseen haluaisin sitä yrittää. Voisitko ehkä valaista, miten sen kanssa toimitaan pihassa ja miten teillä toiminut ja kuinka nopeasti? Huh, tulipa pitkä selitys, eikä varmaan sinua kiinnosta, mutta kuitenkin....
Eli siis meillä on käytetty kolinapurkkia koiran hijentämiseen pihalla ollessaan. Koirassamme on paljon pystykorvarotuja, joten haukkuminen on sille tietenkin luonnollista, mutta ei silti aivan kaikkea tarvitse aina haukkua. Otin ihan tavallisen peltitölkin, jonka sisään laitoin kaikkea rämisevää pikkukivista nauloihin ja teippasin kiinni. Homma toimi niin, että sillä samaisella hetkellä kun koira päästää äänensä kuuluviin, niin purkkia rämistetään tai heitetään koiraa kohti (siis ei tietenkään koiraan). Ideana on, että koira oppii yhdistämään haukkumisensa tähän epämiellyttävään ääneen/kokemukseen ja näin ollen välttää haukkumistaan. Mutta tästä löytyy kyllä paljon asiaa googlettamalla. Meillä toimi muutaman kerran jälkeen ja enää ei tarvitse kuin näyttää purkkia jos meinaa hyvät tavat unohtua. :) Tähän vielä korostan sitä, että meidän koira ei hauku pihassa koska pelkää tai olisi tylsistynyt, vaan koska rotuina yksinkertaisesti on haukkuherkkiä rotuja ja tämän muriston luonteeseen kuuluu jahdata ja ottaa kiinni kaikki liikkuva. Elikkäs kolinapurkkia ei saisi käyttää koirille, jotka haukkuvat epävarmuuttaan tai pelkoaan, tai muuten herkille koirille jotka saavat traumoja herkästi. Ja minä koen, että oikein käytettynä kolinapurkkikin voi olla oiva apu kouluttamisessa hyville tavoille, eikä niinkään mikään hätäapu. :) Ja aikaisemmille kirjoittajille voin todeta, että kyllä meillä koira on ihan koira, kiitos vain vinkistä. ;) Ja niin, meillä vieläkin haukutaan lenkillä ohikulkijat, mutta se johtuukin siitä, että ollaan sen oman mukavuusalueen ulkopuolella ja meillä ei sen suhteen ole se paljon puhuttu, maaginen, johtajuusasia kunnossa. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina. :)
Ensimmäinen seikka mikä tulee mieleen on että kannattaa lähteä lenkille silloin kun koira sitä vähiten odottaa. Rentoutuneessa tilassa ei viitsi haukkua. Päivänokosten jälkeen tmv. Lenkille lähtövalmistelut on syytä tehdä rauhallisesti ja maltilla, ja lähtö nopeasti ja päättäväisesti mutta silti rauhallisesti. Sitten on yksi tärkeä asia: sana nimeltä "EI!" joka karjaistaan poliisin käskytysäänellä juuri hetkeä ennen ensimmäistä hauta. Tarkkaile koirasi korvia niin huomaat varsin helposti hetken milloin se kiinnostuu vastaantulevasta asiasta. Silloin on hyvä hetki varoittaa etukäteen päättäväisellä äänellä "uskallas". Käytä molemmissa samaa tiukkaa matalaa äänensävyä, joka viestittää haukulle että nyt ollaan tosissaan. Ja pysy itse rauhallisena!!! Jos homma menee todellakin tiukaksi, niin sitten voit ottaa käyttöön rajummatkin keinot, joista meillä toimi lenkin peruutus. Samantien lenkki seis, kotiin ja uusi yritys samantien. Kun sama toistuu, niin pidennät aikaa joka menee seuraavaan yritykseen. Vaikka sata kertaa... Ja kun tämäkään ei riitä, niin jätä koira kotiin ja tee lenkki yksin. Eli mene pihalle ilman koiraa ja pois näköpiiristä. Laske omat höyryt pihalle ja palaa kotiin kuin olisit ollut piitkällä lenkillä ja hetken kuluttua kokeile vielä kerran koiran kanssa. Äläkä odota tuloksia ihan välittömästi, vaan toista tätä sitkeästi monta viikkoa. Voi tietysti olla että oppi menee kerrastakin perille joillekin, mutta meidän umpiluukallo oli kyllä sitä luokkaa koulutettava että harvemmalla kai samanlaista. Mutta yksi asia ylitse muiden: päättäväisyys siitä että tämä ongelma hoidetaan. Ja kun homma toimii, niin koiraa kehutaan ja kiitetään.