lapsen luottamus vanhempiin

On meilläkin josku lapsi herännyt vaikka päikkäreiltä niin, että en ole ollut juuri sisällä, mutta asia on korjaantunut nopeasti, koska hän ei ole ehtinyt hätääntymään pahasti. Ja jos asiaan on liittynyt viina, ja tämä on tapahtunut esim . yöllä, se ei ainakaan auta asiaa. Mutta kyllä kuusivuotias on jo aika iso, ja ymmärtää puhettakin, joten kyllä se luottamus palautuu. Mutta ei kannata heti tehdä uudestaan samaa. Nimittäin toistuessaan se ei niin vaan palaudukaan.

jos perusluottamus on ok ja lapsi ei ihan paniikkiin joutunut niin unohtaa sen aika pian. Tosin se tullee mieleen vastaavassa tilanteessa tai jostain asiasta vielä monta kertaa. Silti luottamusta sen ei pitäisi rikkoa oikeastaan olenkaan jos se on ihan kunnossa ollut ja lapsi on voinut luottaa että vanhemmat on ihan lähellä aina ja saatavilla. Yksi moka ei siis välttämättä ole paha ollenkaan. Jos lapsi on kunnolla pelästynyt ja hätääntynyt niin pelko siitä että asia sattuu uudelleen on varmasti isompi. Silti perusluottamus vanhempaan kyllä on tässäkin varmasti tallella. Olethen ollut vast akerran epäluotettava ja tietyssä tilanteessa. Luottamus palaa sitten kun tulee vastaavia tilanteita joista selviät kunnialla ja lapsi huomaa voivansa jälleen luottaa saatavilla oloosi.. Eli niitä tilanteita kannattaa yrittää järjestää vaikka tarkoituksella niin asian yli pääsette kumpikin nopeammin... Itse kerran koeapinoin lastani paljon pienempänä n 2-vuotiaana. Hän oli päikkäreillä ja heräsi sieltä eikä tajunnut että olen parvekkeella (olimem vasta muuttaneet eikä ennen moista rakennelma aollut ollutkaan). Seurasin sieltä lapsen touhuja kun hän ensin tarkasti ettei ketään ole sisällä ja sitten huhuili vielä varmuudeksi. Sen jälkeen marssi jääkaapille ja kaatoi tuttipulloon maitoa (ja lattialle..) ja alkoi juomaan sitä sohvalla. Iloisesti yllättyi kun menin sisälle.. Jotenkin tuli hyvä mieli ja turvallinen olo siitä että lapsela on noinkin turvattu tunen vaikka emme ole näkyvillä.

Tulin piipahtamaan palstalle, onneksi täällä oli sentään kaksi kommenttia. Juuri tuollaisille linjoille olen itsekkin tässä kidutuksen viikkona päätynyt. Tuota en ollut hiffannut että voinhan tosiaan vähän "nopeuttaa" lapseni toipumista. Kiitos siitäkin vinkistä. On tämä vaan kummallinen ilmíö tämä huono omatunto. Se vie yöunet ja työkyvyn. Tapauksen toistaminen ei tule tapahtumaan, kertaus lapsen kanssa vielä monta kertaa kyllä. Lohdutusta ei tuo edes se, että joillakin tämä on jatkuvaa. Hurja ajatus sekin.. Kyllä meitä äitejä syyllistetään, ja kun lähtee siihen itse mukaan eli hyväksyy moisen, tässä tulos. Mukavaa vappua kaikille!