Nykyäänhän on kaikenlaisia blogeja aivan mieletön määrä ja usein siellä on jokin teko-ohje johonkin. En tiedä mikä on käytäntö jossain neule yms. maailmassa, mutta esim. miniatyyrijutuissa olen huomannut ihmisten olevan nykyään ihan kamalan ärhäköitä näiden juttujen takia ja koko touhu on alkanut jotenkin paisua ihan hillittömiin mittoihin.
Itse aloitin tekemään minijuttuja joskus jo hyvin hyvin kauan sitten ja olen myynytkin niitä sesonkiluontoisesti tässä viimeisen 15 vuoden aikana.
Silloin ei ollut nettiä, eikä mitään blogeja sun muuta sellaista ja näitä sai tehdä ihan ylhäisessä yksinäisyydessään ja omassa rauhassaan, ilman suurta kilpailua ja draamaa.
Tekisin edelleenkin, mutta jotenkin on alkanut hirvittää ja tuntuu siltä kuin joutuis olemaan jatkuvasti varpaillaan, että ei vaan saa ketään niskaansa.
En siis tarkoituksella koskaan kopioi kenenkään juttuja, mutta joskus voi toki tässä maailmassa tapahtua hassuja yhteensattumia.
Nyt on siis tosiaan alkanut hieman hirvittää, kun näitä erilaisten miniesineiden teko-ohjeita on alkanut ilmaantumaan kuin sieniä sateella, etenkin noihin blogeihin ja perässä aina tuo loppukaneetti, että "ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin". Ymmärrän kyllä sinällään tuon, mutta jotenkin mietityttää, kun alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että kohta ei oikein enää tiedä mitä uskaltaa tehdä ja myydä, ettei vaan joku hyökkää kimppuun ja väitä plagioijaksi. Jokuhan on saattanut keksiä juuri ihan saman jutun jossain toisella puolella maata (niin kaikkihan on loppujen lopuksi oikeastaan jo keksitty...), tai muualla maailmassa ja melko satavarmasti joku jossain päin maailmaa on jo vastaavan tehnytkin, ehkä jopa myyntiin.
Sitten kun joku huomaa jossain jollakin samannäköisen esineen, sattumoisin esim. myyntipöydällä, niin alkaa kamala itku ja hammasten kiristys, syyttely netissä "sä olet varastanut mun jutun" jne.
Itse näin esim. äskettäin yhden ohjeen, jollaisen esineen olen itsekin keksinyt tehdä jo vuosikausia sitten ja ihan "omasta päästä".
Niin, hassua siis oikeastaan sanoa, että omasta päästä, kun miniesineethän yms. hahmot nyt ovat yleensä jo kopioita 1:1 maailmasta.
Tekotapa on tietysti usein erilainen, mutta lopputulos saattaa silti näyttää aika samalta.
Ja sitten sitä saattaa usein olla myös vuosien varrella alitajuisesti poiminut juttuja sieltä ja täältä, eikä enää lopulta tiedä mikä on peräisin mistäkin.
Nyt kuitenkin siis, jos mulla olis vielä tuota em. tavaraa varastossa ja laittaisin sen johonkin myyntitapahtumaan myyntipöydälle, niin aika takuuvarmasti saisin haukut niskaani, että olen kopioinut ohjeen...hmm...
Jotenkin en enää jaksa tällaista.
Siis mulla itselläni ei ole tuon taivaallista väliä, vaikka joku näyttäisi "kopioineen" jonkun mun tekemän tavaran (aika harvinaislaatuisen uniikki sen kyllä pitäisi olla, jos sittenkään...).
Tuo myyminen on kuitenkin yleensä niin pientä nappikauppaa, että ei tuosta nyt pitäisi kenellekään kateellinen olla. Tuskin tuolla kunnolla rikastumaan pääsee (jos se nyt jotain harmittaa ja epäilyttää). Se kunnian vienti on tietysti sitten ihan eri lukunsa.
(mua kylläkään ei jaksa kiinnostaa sekään...).
Ja eipä noita myyjiä nyt loppujen lopuksi niin pilvin pimein edes ole (ja tuskin kovin moni tätä kokoaikaisesti ja lopunikäänsä tekee).
Kyllä luulis kaikkien tähän maailmaan mahtuvan (please vähän enemmän rauhaa, kiitos...!!).
Nyt tuntuu siltä, että ihmiset on vaan kokoajan tukkanuottasilla, ihan pienimmästäkin syystä.
Miten tämä homma muuten toimii muualla käsityömaailmassa?
Ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin
hmm.......
121060
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samaa on nähtävissä muidenkin käsityöasioiden kohdalla. Otetaan nyt vaikka korimalleja (ekana tuli mieleen) joiden tekijänoikeuksista joku saattaa olla tiukka. Tosiasia on kuitenkin se, että ihmiset ovat punoneet koreja kautta maailman sivun ja tehneet erittäin todennäköisesti samaa mallia. Olen joskus kuullut 10% prosentin muutoksesta, joka tarkoittaisi sitä, että jos muutat mallia 10% voit sanoa sitä omaksi malliksesi. Eihän malleja loputtomiin voisi keksiäkkään, ellei niitä vaan päivitettäisi tähän päivään, eli kyllä siellä usein se perinteinen työ alla on.
Olen täysin samaa mieltä...olen itse askarrellut jo yli 10 vuotta ja ei esim. 10vuotta sitten ollut ääriviivatarroja eikä puhuttukkaan sräppäys-sanalla leikekirjojen teosta...joita minäkin jo yli 10vuotta sitten tein... Itse pyöritän pientä senttikauppaa käsitöillä ja myös varon sitä koska suomen nettikaupat pursuavat SAMOJA(3d-arkit, paperit, ääriviivatarrat, leimasimet jne) myytäviä jotka muutkin suomalaiset ostavat, niin milläs askartelet esim. erilaisia kortteja? Mutta rohkeesti vaan...olen huomannut että muutamaa "mun juttua" on plagioitu mutta jos joku on tehnyt sen paremmin ja siitä saa rahaa, niin saakoon...itse täytyy vaan yrittää tehdä paremmin! Hymyä huuleen...onhan sitä kaupanhyllyssä paljon samankaltaisia tuotteta...ostajat ne valinnat tekee lopulta keneltä ostaa ja mitä =)
olen myös törmännyt näihin kopiointijuttuihin. Esim. sain n. 15vuotta sitten tätivainaaltani ihanat lapaset, jonka mallin hän oli saanut joltain mummolta jne. nyt viime aikoina se esiteltiin Novita-lehdessä, ja siellähän on maininta että ei saa malleja käyttää kaupallisiin juttuihin. ja näitä on monta kertaa esiintynyt myös muissakin käsityölehdissä. eli mallit on keksitty tai kopioitu ennenkuin näitä lehtiä on edes perustettu. miksi lehdet saa oikeuden tälläiseen käytäntöön? omituista.
kuten lehdetkin. Vaihdetaan väriä ja materiaalia. Mulle tuli aikanaan sekä Burda että Käsityökerhon lehti yhtäaikaa. Burdassa oli puuvillalangasta neulottu lasten pusero, jossa pari nallea edessä. Ei menny kuin parikuukautta, niin käsityökerhon lehdessä ihan sama pusero, mutta villalangalla ja erivärisenä. Käsityökerhon lehtitilaus loppui siihen.
Siis minkäänlaista mallisuojaa ei varmasti tällaisilla tuotteilla ole, siitä vaan tekemään. Tässä jotain otteita...
Rekisteröinnin edellytyksistä
Mallioikeus voidaan myöntää, jos malli on uusi ja yksilöllinen. Mallia pidetään uutena, jos samanlainen malli ei ole tullut julkiseksi ennen hakemuksen tekemispäivää. Poikkeuksena tästä on ns. armonaika, joka tarkoittaa sitä, että mallia on mahdollista käyttää vuoden ajan ennen sen rekisteröintiä ilman, että uutuus menetetään. Tämä mahdollistaa esimerkiksi markkinatutkimusten teon ennen rekisteröintiä. On kuitenkin suositeltavaa, ettei mallia julkisteta millään tavoin ennen kuin mallioikeushakemus on jätetty Patentti- ja rekisterihallitukseen.
Mallin yksilöllisyys tarkoittaa sitä, että haettavan mallin kokonaisvaikutelma eroaa riittävästi jo julkiseksi tulleiden mallien kokonaisvaikutelmasta. Mallin yksilöllisyyttä arvioidaan tuoteryhmittäin asiaan perehtyneen käyttäjän näkökulmasta. Esimerkiksi ruuvin muotoilijan muotoilullinen liikkumavara on vähäisempi kuin tuolin muotoilijan.
Vaikka rekisteröitävältä mallilta ei edellytetä taiteellisuutta, aivan yksinkertaisia tai tavanomaisia malleja ei ole mahdollista rekisteröidä. Täten esimerkiksi geometrisiä perusmuotoja, kuten pallo tai neliö, ei ole mahdollista rekisteröidä yksinoikeudella. Rekisteröinnin voi myös estää mallioikeuslaissa mainitut rekisteröinnin esteet.
Yleensä mallia ei voida pitää yksilöllisenä, jos se eroaa ennestään tunnetuista malleista vain joidenkin vähäisten yksityiskohtien osalta. Silloin kun kysymys on mallista, jonka osalta mallin luojan vapaus mallin kehittelyssä on rajoitettu, voidaan yksityiskohdissa oleville eroille antaa enemmän painoarvoa. Kuitenkin on muistettava, että yksilöllisyyttä arvioitaessa olennaisinta on mallin antama kokonaisvaikutelma.
http://www.prh.fi/fi/mallioikeudet/mallioikeuspahkinankuoressa.html
Luovan henkisen työn tulos
Rekisteröitävän mallin tulee olla myös luovan henkisen työn tulos. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yksinkertaisia ja tavanomaisia eli ns. banaaleja malleja ei voida rekisteröidä. Banaaleja ovat esimerkiksi geometriset perusmuodot kuten pallot tai neliöt sekä tavanomaiset ruudut ja raidat.
http://www.prh.fi/fi/mallioikeudet/edellytyksetjaesteet.html#rekisteroinninesteet
No tossa on tulluki jo useampi kommentti ja oon samaa mieltä,ett jotka niitä siel blogissa esittelee,ovat myös kopioineet ne jostain.Ei ne todellakaan oo niitä omasta päästään tehny.Ja miks laittaa sinne ohjeita,jos ei halua kenenkää niitä tekevän.Mä tein 15v sitte virkkaamalla pieniä pehmoja.Kaikkia pieniä hassuja.Nyt ne on yhtäkkiä jotain amigugumeja?
Tee niinku oot tähänki asti tehny.Jos joku tulee ryppyileen,pistä jauhot suuhun.
Monet suomalaiset käsityölehdet hankkivat kuvat ja ohjeet ulkomailta ja siksi samoja ohjeita voi olla useammassa lehdessä. Lisäksi olen huomannut, että vanhoja ohjeita vuosikymmenten takaa julkaistaa uudelleen eri langoista tehtyinä "uutuuksina".
Omaan käyttöön tehtyjä tavaroita saa toki myydä käytettynä, mutta muuten varsinaista kauppatoimintaa ei saa käydä ilman lupaa.
Saapa nähdä milloin lankojen valmistajat ilmoittavat, että heidän langoistaan ei saa tehdä tuotteita myyntiin.
Ei mitään uutta auringon alla. Jotain askartelujuttuja olen minäkin pannut sivuilleni enkä mitään huomautuksia että "ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin". No enhän minä patenttia ole hakenut "keksinnöilleni"! Siitä vaan tekemään niin monta kappaletta kuin vaan jaksaa ja ehtii.
Sen sijaan en tykkää siitä jos joku kopioi ohjeeni sanasta sanaan ja panee ne omille sivuilleen ominaan. Se on mielestäni vähän ilkeää. Vois laittaa linkin sivuilleni.
Se on kyllä totta että kaikki on jo keksitty. Ja on ihan ok ottaa idea joltain toiselta, mutta jos oma mielikuvitus ei riitä sen jalostamiseen, niin olisi parempi jättää homma muille. Siis joo, toki voi kopioida ja tehdä sen yhden kappaleen itselleen, mutta se myynti... itse törmäsin seuraavanlaiseen tilanteeseen:
Olin paikallisissa myyjäisissä(pienellä paikkakunnalla) myymässä kassejani. Kaikki kassit on itse suunniteltu ja KAAVOITETTU. Siis saman tyylisiä tulee taatusti jossain aina vastaan, mutta olen ne itse kaavoittanut ja tehnyt tuotekehittylyä ja parannuksia, kun käytössä huomaan jonkun puutteen. Eli voin sanoa mallin olevan omani. No, viereisessä pöydässä oli nuorten työpajan porukkaa. Ohjaaja sanoi mukanaan olevalle nuorelle, että katsos nyt tarkkaan näitä. Näitähän olisi meidänkin aika helppo tehdä, otetaan vaan tästä mallia. Siis minä seisoin metrin päässä ja kuulin kaiken.
Niin ja kerrottakoon, että minä siis elän käsitöillä, olen alv velvollinen yrittäjä. Yritä sitten tässä elättää perhettään. Vakavasti olen harkinnut ottavani yhteyttä kaupungille ja valittavani ko. toiminnasta. Kaupunki ei voi tukea tälläistä toimintaa...
Valita ihmeessä, jotain kunnioitusta pitäisi sentään olla, ja mielestäni nuorten työpajan ohjaajalla tulisi olla ammattitaitoa sen verran, että kehittelisi itse ettei tarvitsisi malleja varastaa.
Ammattitaitoahan vaatii se että pystyy suunnittelemaan toimivan ja hyvännäköisen tuotteen, joka on myös tarpeeksi helppo toteuttaa jotta sen tuotanto olisi myös kannattavaa.
Kyllähän kaupungin pitäsi myös ymmärtää, että tuottava yritys tuottaa myös kaupungille verorahoja.
Tsemppiä ja sisua oikeuksiesi puolustamiseen!
Vaikka se onkin hyvän tavan vastaista, ei ole mitään laillista estettä etteikö noin saisi tehdä.
Ja mikäli niillä käsityölehtien ohjeilla ei ole virallista patenttia, niitä ohjeita saa käyttää mihin haluaa, koska ne ovat julkisia.
Parasta tietenkin olisi ottaa mallia, mutta muuttaa sitä kuitenkin niin, ettei ainakaan täsmälleen samanlaista tee. Ja sehän onnistuu helposti pienellä materiaali/kuviomuunnoksella.
Ota ihmeessä yhteyttä - toivottavasti olet jo ottanut - henkilöön, joka voi auttaa sinua eteenpäin. Tieten tahtoen toisen kopioimien tuotteiden kaupittelu omanaan on lain vastaista ja väärin, vaikka valitettavasti toisten ideoiden käyttö on hyvin helppoa. Olen myös käsitöillä itseni elättävä yrittäjä ja olen törmännyt matkan varrella jos jonkinmoiseen. Itsekin olen juuri kehittänyt lelun/sisustuselementin, joka on takuuvarmasti omani, vaikka samantapaisia varmasti löytyy jostakinpäin maailmaa. Mietin juuri, miten markkinoisin sen tehokkaimmin eteenpäin niin, että saisin mahdollisimman nopeasti jalansijaa tuotteeni kanssa.
Markkinasuojaa on tosiaan hyvin vaikea hakea - tai kyllähän sen saa, mutta tuotteiden kopiointi on sen jälkeenkin helppoa. Olen perehtynyt jonkin verran vaatetusteollisuuden kopiointiongelmiin ja muistaakseni jossakin todettiin, että tuotteen kuin tuotteen voi periaatteessa kopioida, kunhan siinä on yhdeksän alkuperäisestä eriävää kohtaa. Ei paljon naurata, kun yrittää kehittää vuosikaudet jotakin massasta poikkeavaa ja sitten muut rymistävät päälle.