Kääntynyt on tuuli, kohti luodetta
vain puiden lehdet pihaa lakaisee,
en unta saa ja siintä taas syytän vuodetta
mun mielialat kovin vaihtelee.
Sä äsken olit luonani, täynnä elämää
nyt lähtenyt pois tuntemattomaan,
ei helppoa, hälläkään kuka tänne jää
on suru vain ja kaipuu seuranaan.
Jos kyyneleistä rakentaa vois leijan kestävän?
Luoksesi mä sillä saapuisin,
vaan tiedän että iäksi, sinut menetän
nuo kyyneleet on kieltä ikävän.
JOSSAKIN USVASSA , KAUKANA POIS?
JOJO
4200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
joka puhuu kaipauksen poisnukkuneeseen, jolloin jäljelle jää vain muistot ja ikuinen ikävä. Eikä kyyneleetkään anna lohtua. Harras ja kaunis.
tuo aina lohtua menetyksiin niin rakkaudessa kuin elämän katoavaisuudessakin. Kiitos linda.
Kummallinen juttu, miksi surullisiin runoihin ei voi antaa palautetta, vaikka runo oli kuinka hyvä, kuten sinun. Mutta ehkäpä syy on vain se, ettei löydetä oikeita sanoja. Ei vain osaa.
niin on kuin sanoit? Surullisia runoja on vaikea kommentoida ja valita sanat ettei satuttaisi kirjoittajaa. Koskaan ei tiedä millainen todellinen suru on runon takana, silti mielestäni pari lohdun sanaa voisi olla ihan hyvä asia. Kiitos Sinulle tee. Oikein hyvää viikonloppua Sinulle.