Eipä tunnu sitä olevan!Miksi lapsillekaan oikeastaan opetetaan kunnollista painia?Muutama kipuliike ja kyllä pärjää.
Painiko
Rehti Laji?
223142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
tietylle tasolle. mutta sitten nähdään miten ne oikeasti lahjakkaat alkavat pyöritellä näitä vippailijoita. on nimittäin paljon ihan pieniäkin painijoita,jotka painivat yhden tietyn ehkä vähän arveluttavan liikkeen tai konstin turvin. sitten kun se ei onnistu, niin tätä kaveria pyöritellään.
Vaihtakaa lajia jos nämä ns. kipuliikkeet kauhistuttaa. Pumpulissako nämä nykylapset oikein kasvatetaan, paini on kova laji ja tottakai siinä on myös liikkeitä jotka saattavat hieman tuntua. Ei muuta kuin aloittelijasarjat ja lajittelu iän mukaan pois. Vähemmän ja enemmän painineet lapset samoihin sarjoihin, nykyään SM-kisat ovat kokeneet inflaation kun jokaiselle löytyy sarja. Silloin loppuisi tämä liian helpolla menestyksen tulo. Näin kun asiat olisi ei näitä kipuliikkeiden pelkääjiä olisi.
kipuliikkeet kauhistuttavat. vaan siitä, että on painijoita,jotka painivat niiden varassa. muuta ei viitsitä opetella kun saadaan kaveri helposti niillä mattoon. mutta äkkiä kaverit oppivat huomaamaan ja välttämään ne. ei meidänkään pojasta oikein montaa turparuuvia kaivettu. ja jos kaikki ikärajat poistetaan ja laitetaan samalle matolle kaikki painijat, kokemuksesta viis, ei siitäkään hyvää tule. ei ole kenenkään etu, että aloittelijapikkupoika matsaa 5 v vanhemman kanssa... silloin viimeistään loppuvat painijat. parempi että itse kukin käy oman kehityskaarensa omaan tahtiin. kyllä sieltä sitten noustaan kunnon sarjoihin tai ei nousta. t: painia vuodesta 2003.
tätä juuri tarkoitin. esim aloittelevat kilpailijat saattavat olla aika tyrmistyneitä ottelun jälkeen jos heidän seurassaan ole käyty ko liikkeitä ja niiden puolustamista läpi.
vastustajalta tämän liike repertuaarinsa aina ennen jokaista matsia?
"aloittelevat kilpailijat saattavat olla aika tyrmistyneitä ottelun jälkeen jos heidän seurassaan ole käyty ko liikkeitä ja niiden puolustamista läpi" Voi hyvä jumala, oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että aloittelevien kilpailijoiden kanssa pitäisi käydä kaikki liikkeet ja puolustukset läpi? Et kyllä ole tainnut koskaan painitreenejä vetää.. 30 vuoden kokemuksella voin todeta, että sen suurempaa ajanhukkaa ei olekaan, kuin ruveta käymään noiden nappuloiden kanssa kaikkia liikkeitä läpi. Eri saleilla on aina opeteltu vähän erilaisia liikkeitä ja samoja liikkeitä vähän eri lailla ja eri liikkeitä vähän samalla lailla ja eri liikeittä eri lailla ja samoja liikkeitä samalla lailla. Ja mitä siihen tyrmistykseen tulee, niin kyllä joskus huoltajana ollessakin tyrmistyy siitä, että omat pojat eivät muista yhtään niitä asioita, joita salilla ollaan opeteltu monta talvea. Mutta niin se vain on. Paini on semmoista. Siellä matolla kun painija on yksin ja aina se yläpää ei pysy alapään matkassa. Vanha hokema siitä, että kisat vastaavaa kymmentä treeniä pitää taatusti paikkansa. Siellä kisoissa päästään kokeilemaan uusia liikkeitä ja jos joku vie samasta liikkeestä sun painijaa monta kertaa, niin kotisalilla taas harjoittelu maistuu, kun opetellaan puolustusta ja harhautusta. Ja monta kertaa ne tappiot motivoivat todella paljon harjoittelussa, kuunnellaan valmentajia eri herkällä korvalla. Ja etenkin tuttujen painijoiden kesken paini muistuttaa hienoimmillaan shakkia vai pitäisikö sanoa biljardia. Jokainen siirto molskilla vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos tiedetään, että vastustaja roikkuu ranteissa, niin kuinka se estetään? Ja jos kaveri tietää mun lyövän puolikasta aina vasemmalle, niin mitä muuta samasta otteesta voisi tehdä? Harjoittelemalla, harjoittelemalla, harjoittelemalla ja vielä vaan harjoittelemalla tullaan todella hyviksi painijoiksi. Ja jos joskus siellä molskilla kokee kärsineensä vääryyttä, niin seuraavalla kerralla on kuittauksen paikka. Kyllä paini on rehti ja hieno laji.
kun on seuroja, jossa vaikka esimerkiksi nyt kravatti opetetaan heti niskalenkin jälkeen. ja on seuroja joiden mielestä se ei kuulu aloittelijamatolle. sitten kun se pikkupoika tai -likka pyörii pää punaisena toisen kravatissa, niin valmentaja miettii kulmalla, että loppuis nyt vaan äkkiä tämäkin rääkki. Kovapäinen painija saattaa sisuuntua, mutta kun nykykersat tuntuu olevan pumpulissa kasvatettuja. Meillä kun jouduttiin ekaa kertaa kravattiin, niin sen kakistelun jälkeen poika sanoi ettei ikinä enää. Naapurin kaveri kun joutui, niin sanoi samoin, mutta tarkoitti eri asiaa: meillä tarkoitettiin että ikinä en enää tuohon mene, naapuri tarkoitti ettei ikinä enää paini.
Tämä on erittäin mielenkiintoinen aihe - mitä treenataan ja minkä ikäisenä? Jos verrataan esimerkiksi budolaijeihin niin hyvin pitkälle on etukäteen suunniteltu mitä treenataan ja milloin ja sitten on vyökokeet missä voi todistaa että oppi en mennyt perille josta sitten jatketaan seuraavalle tasolle. Painissa tällainen ns. systemaattinen harjoittelu ei harrasteta. Kukin valmentaja treenaa "Mitä itse pitää oikeana - suuntaukset ovat pitkälti varmaan samat ja mitään täysin oikeata tai väärää ei varmaankaan ole" mutta mikä olisi se paras linja? Kilpailuissa tietysti nähdään kuka on kuka, mutta voitaisiinko tehostaa treenit niin että pärjättäisiin paremmin maailmalla? Pekka sanoo että: 30 vuoden kokemuksella voin todeta, että sen suurempaa ajanhukkaa ei olekaan, kuin ruveta käymään noiden nappuloiden kanssa kaikkia liikkeitä läpi. Kysymys kuuluu - mitä kannattaa käydä läpi? Kuinka paljon tekniikka ja kuinka paljon kuntoa ja missä iässä mitäkin? Vai onko kaikki niin hyvällä tasolla että ei ole parantamisen varaa?
Suomessa ollaan ainakin krekossa maailman kärkeä teknisesti, vapaasta en tiedä. Kyllä täällä tiedetään mitä ja milloin pitää tehdä. On opittava luottamaan seuravalmentajiin. Vanhempien on turha puuttua asioihin, kun eivät mitään ymmärrä, jos eivät ole itse painineet.
Jos Pekka teidän seuran painija tulee meidän seuran painijaa vastaan , on seuraavat asiat sinun varmistettava, muuten ei otella kun se on epäreilua: 1. Vain ne liikkeet sallittuja joihin meidän painija osaa vastaliikkeet 2. Kovaa ei saa puristella, pitää ottaa kiinni varovasti 3. jos meidän painija parkasee , teidän pitää heti huutaa omalle painijallenne että keskeyttää painimisen 4. Etukäteen voisit kertoa mikä on taktiikkanne ja mitkä on painijanne vahvuudet ja heikkoudet 5. jos teidän painija on gramman painavampi, sen on luovutettava mikäli menee kolmanteen erään 6. Ikä ja syntymäajat verrattava ennen ottelua, jos teidän painija on vanhempi , sen tulee luovuttaa toka erässä 7. jos meidän painija voittaa , ei kohdilla 1-6 ole väliä 8. Jos sattuu virhe ja teidän painija voittaa , me ei enää voida osallistua sellasiin kisoihin missä te olette mukana millään tavalla 9. jos sattuu vahinko ja ollaan kohdan 8 jälkeen samoissa kisoissa, teidän pitää luovuttaa kaikki matsit meitä vastaan Muuten ei oo reilua!! =)
Jos näin on niin miksi tämä keskusteluketju on yleensäkin lähtenyt liikkeelle? Mutta ihan hienoa tietää että ei ole parantamisen varaa:)
on teidän painijoiden voittaminen noilla säännöillä. Pakko jättää painijat pois kaikista niistä sarjoista KLL-kisoista, joissa teilläkin edustaja. Pakko mikä pakko.
KLL-kisoissa painijat edustaa koulua ja kuntaa , ei seuraa , eli saatte nyt tän kerran voittaa=))))
heti kun koiruudet tulee esiin aletaan huulta heittämään
täällä täytyy tosiaa märistä niin turhanpäiväsistä asioista. "snif, ei oo rehtii ku toiset voittaa ja mun poika eiiii yhyyyy". pistä lapses virkkauskerhoon, siellä ei kukaan tee "kipuliikkeitä".
tuntemaan sun poikas sormien vääntelyt, ranteissa roikkumisen ja sen iånikuisen turparuuvin, niin sitä viedään ku sylikoiraa narun päässä. sitten sa poraat, että voi snif kun ei oo reilua, kun ei enää pärjätä. Ja virkkauskerho kutsuu. Katos jokaisen kovan painijan kuoren alta löytyy se pehmeäkin puoli. Jos oppii nuoresta pärjäämään vaan yhdellä, kahdella ns kipuliikkeellä on paini aika huteralla pohjalla. Ne OIKEASTI lahjakkaat, ne jotka on tehneet töitä ja HARJOITELLEET ei tarvi sellaisia liikkeitä.
Sormissa ja ranteissa roikkuminen ei ole kipuliike. Kipuliike on liike, jossa tekniikan ja voiman avulle saadaan tuotettua vastustajalle kipua, mikä taas heikommalla vastuksella aiheuttaa paniikinomaisen pisteiden luovuttamisen. Kipuliikkeitä on useita. Ja monet niistä ovat ihan sallittuja, kuten tietyt jalkarullit.
Mielestäni paini on parasta huumetta lapsille, kun urheilusta puhutaan. Oppii lapset ottamaan vastuuta, tottelemaan auktoriteetteja, kestämään häviöt syyttämättä joukkuekavereja jne. Oppivat ettei huipulle ole oikoteitä, ja että vain yksi voittaa , ja toinen häviää. Oppivat että on vanhempia ja valmentajia jotka tekevät lajin ja lasten eteen pyyteetöntä työtä, vapaaehtoisesti , ilman rahapalkkaa. Ja että ne jotka panostavat, ja taistelevat tiensä läpi harmaan kiven, palkitaan ja he menestyvät. Oppivat että vanhemmille joskus häviö on katkerampaa kuin heille, johtuen siitä että vanhemmat välittävät lapsistaan... Eiköhän paini kuvasta suoraan elämää, aidoimmillaan niin iloineen , suruineen, voittoineen kuin pettymyksineen. Jos paini ei olisi aitoa ja kunnon urheilua , kukapa meistä edes tänne jaksaisi kirjoitella olleskaan.... Tero
Hyvä Tero kyllä vois sanoa että paras kommentti tähän mennessä, kyllä huomaa että olet Isä ja hyvä seuraihminen Hyvä ja vielä kerran Hyvä!
nuo jokka jatkuvasti ylistää painia.Kaikki lajit on hyviä,paini ei oo yhtää sen kummempi.Päinvastoin,täälä painipalstallahan sen näkee kuinka pöllöö porukkaa painin parissa on.Aikuiset ihmiset on kertakaikkiaan niin typeriä!!!Ei osata keskustella asiallisesti mistään.En enää halua painiväen kans olla tekemisissä! Tällä en tarkoita sinua Tero,enkä sinun kirjoitustasi vaan painiväkeä yleensä.
aaltoja, ja pysykkin poissa suksinesi ja pienoiskivääreinesi.
oli kyse.Olet malliesimerkki painiväen lapsentasolle jääneistä.Mitä tehdä? Pysyttele edelleen painin parissa,sillä sinne kuulut,todellakin!