Terve. oon 16v. poika ja ongelmani on seuraava: en osaa hymyillä ollenkaan. joskus saatan hauskan jutun kuullessani vetää suupielet hymyyn ja naurahtaa, mutta muuten oon pitkälti haudanvakava. tuntuu että tämä on ongelma ihmissuhteiden muodostuksen kanssa, kun en osaa näyttää ystävälliseltä ja hymyillä ihmisille. olen tutkinut asiaa mm. peilin edessä ja näytän lähestulkoon vihaiselta katsoessani eteenpäin (kulmakarvoilla saattaa olla osuutta asiaan, tuuheat). Mitä voisin tehdä kun ihmiset tuntuvat karttavan synkännäköistä ja -oloista minääni? en kuitenkaan haluaisi koko maailman aikaa olla suu supussa ja yksin.
ei osaa hymyillä=ongelma?
iloton naama
71036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oon samanikäinen tyttö ja mulla on tavallaan sama ongelma. Tuli ihan yllätyksenä kun mulle sanottiin että hymyilen tosi harvoin ja näytän vihaiselta/surulliselta vaikka olisin iloisella päällä.. Valokuvissa sama juttu. En keksi ratkaisua ja ootan sitä itsekkin
Teistä kahdesta tulisi outo pari.
No minä kyllä uskon, että oot kyllä ihan söpö vaikka et aina hymyiliskää :)
...sulla sit joku kehen pitäs tehä ns. vaikutus tms. ja nyt ilmees haittaa sitä...? Itestäni oon huomannu, et ihastuksen lähellä, kyl hymyilyttää/naurattaa enemmän, vaikka ei juteltaskaan siis samassa porukassa tms. mut en tiiä onko kellää muulla samaa :D
Voin sanoa, että en osaa hymyillä. Koulukuvissakin olin ainut joka ei hymyillyt :). Mutta silti kun kuulen hyvän jutun naama vääntyy jollain tavalla siihen irvistykseen. Ja onpa tuosta tyttökin löytynyt joka siitä irvistyksestä tykkää. Mutta en todellakaan osaa hymyillä käskystä, vaan irvistää.. Tavallisesti naamaani on aivan vakava :D. Että kyllä se siitä luonnistuu, heität vain läppää useammin.
Itse olen huomannut, että ihan perusilmekin kasvoillani näytän vihaiselta. Lähes kaikissa kuvissakin olen aina kuin seipäänniellyt. Se ei sinänsä haittaa, jos kaikki ihmiset eivät minua niin helposti lähesty, koska en kovin paljon edes kaipaa seuraa. Tahtoisin kuitenkin näyttää ulkopuolistenkin silmissä ystävälliseltä, koska minulla ei ole mitään muita ihmisiä vastaan. Tietysti myös tyttöystävän löytäminen olisi varmasti aika paljon helpompaa hieman erilaisella ilmeellä.. Näytän heti paljon ystävällisemmältä, jos vain vähänkin nostan kulmakarvojani mutta en nyt niitäkään voi jatkuvasti ylhäällä pidätellä. Hymy/virne nousee tosin ihan leveänä kasvoille melko herkästikin, jos siihen vain syy löytyy. Hymynikään tuskin miltään ihanteelliselta näyttää, mutta se minua ei silti haittaa yhtään. On se sentään aito ja jos se ei riitä, en varmasti pidä sitä enää omana ongelmanani.
Minullakin on sama ongelma. Olen 27v nuori nainen. olen töissä kassalla jossa haluaisin osata hymyillä ihmisille mutta kun en oikein osaa. Peilin edessä osaan kyllä vetää missihymyn, ja nykyisin uskallan sitä väläyttää jo valokuviinkin (nuorempana en todellakaan) mutta livetilanteessa sellaisen hymyn näyttäminen, saati ylläpitäminen, tuntuu aivan mahdottomalta. Se tuntuu aivan teeskentelyltä ja kasvolihaksiin jopa rasittavalta. Pitkään kun sitä pitää esim peilin edessä niin poskilihakset alkaa tärisemään kuten lihaskuntojumpissa konsanaan. Jos olisin rikas, menisin leikkaukseen jossa kulmiani nostettaisiin ylemmäs että koko ilme kirkastuisi. Nyt on mahdoton olla kokoajan tietoinen omasta naamastaan ja siitä miltä näyttää.
Olen nyt kuitenkin päättänyt alkaa kasvojumppaamaan. Siinä ainakin luvataan huomattavia muutoksia. Ja onhan se järkeenkäypää. Jos en ole koskaan ollut hymyileväinen ihminen niin varmaan mulla ei ole edes kyseisiä hymylihaksia...Toisekseen aion yrittää uskaltaa hymyillä pikkuhiljaa ihmisille enemmän ihan sitä missihymyä, vaikka se tuntuisi itsestä tosi omituiselta ja teennäiseltä..Toivottavasti edistyn siinä asiassa..