Päätin sitten mennä puntariin,vaikka mulla ei alkujaan ollutkaan tarkoitus mennä sinne ennen ku olen laihtunut huomattavasti. Ja olisi todella ollutkin parempi niin...
Tiedän kyllä sen olevan pelkkä luku,eikä sillä lopuksi olen niin merkitystä (varsinkaan nyt kun olen päättänyt laihtua),mutta kyllä se lukema silti järkytti! Painan ihan hirveästi! (103kg/167cm)
Tietysti osasin odottaa sitä,mutta jotenkin se on silti shokki,kun näkee sen hirveän lukeman.
Minä oksetan itseäni.
Tekisi mieli raapia tämä koko ruma kehoni rikki. Miksi olen päästänyt itseni tällaiseksi?! Olen täynnä vihaa itseäni kohtaan.
Kaksi vuotta sitten painoin 50kg vähemmän. Siis todellakin yhden kokonaisen ihmisen verran!
Olen niin yököttävä!Niin likainen ja ruma.
Miksi joku ei vain voi tulla ja tappaa minut?Ihan oikeasti! En kestä olla minä...
En halua liikkua ulkona,ettei kukaan vain näe minua. En kestä niitä katseita,tyyliin:"Miten tuokin nuori ihminen on päästänyt itsensä tuollaiseksi ihrakasaksi??"
Laiska paska.
Ei masennukseni ole mikään syy. Itse sen olen päättänyt mitä suustani alas laitan! Nyt saan sitten oikeutetusti kärsiä seurauksista.
Itse asiassa olisi paras että nyt laihduttaisin ne 50kg pois. (Olen ennenkin tehnyt sen) ja sitten kun olisin hoikka (ja ihmiset arvostaisivat minua..tällasta läskiähän ei kukaan arvosta!), niin joku tulisi ja tappaisi minut! Se olisi niin oikein!!
No,onpas nyt jotain mistä haaveilla... :)
Minä, vakavasti ylipainoinen
nainen23
444340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 24 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Hienoa, olet tehnyt jo monta ratkaisevaa tekoa; olet ottanut uskaltautunut puntarille, ymmärrät että et voi syyttää masennusta lihoamisesta ja olet päättänyt laihtua. Mainiota, nyt vaan toimeen. Kannattaa varmaan miettiä, että miksi alunperin lihoit kahdessa vuodessa alipainoisesta ylipainoiseksi? Masennus, ahdistus tai muita psyykkisiä ongelmia? Jos mahdollista, niin selvitä syitä esimerkiksi terveydenhoitajan, psykologin tai lääkärin kanssa. Tee itsellesi JÄRKEVÄ laihdutussuunnitelma, ei mitään 4kiloa/viikossa. Kirjaudu vaikka kiloklubiin ja mene niiden ohjeiden kanssa. Sinun ei ole mitään syytä laihtua 50kiloa, sinun tapauksessasi jo 25 kiloa vähemmän on lähellä normaalipainoa. Aseta itsellesi lyhyemmän välin tavoitteita, esim. 5kiloa ja saavutettuasi se, palkitse itsesi jollakin kivalla, kuten esimerkiksi kampaajalla käynnillä. Jos laihdutat max.1 kilo/viikko, niin syksyllä olet jo ihan kivassa kunnossa. Ja muista, että ellet sinä arvosta itseäsi, ei kukaan muukaan sitä puolestasi tee. Ylipaino ei määrittele ihmisen arvoa. Kyllä sinä pysyt siihen, nyt vaan itsesääli nurkkaan ja heti huomenna ulos kauniiseen kevätsäähän.
Valitettavasti olen sen ihan henkilökohtaisesti kokenut.olen työssä jossa esim.edustajia käy luonamme paljon..meitä on kaksi naista minä n.30kg ylipainoinen..toinen timmissä kunnossa oleva silikoni nainen.Ja ne edustajat eivä edes katsoneet minua kun puhuvat vaan puhuvat vain tälle kauniimmmalle naiselle...ja monia muita tapauksia sattunut.Mutta sitten minä laihdutin n.38kg ja minusta tuli toisten sanoja lainatakseni kaunis ja hehkeä ja sitten alkoi näidenkin edustajien tyyli muuttua ja kaikkien muidenkin asiakkaiden asioiminen kanssani.Ja nyt taas olen aivan samassa suossa kuin tämän viestin aloittajakin..vittu että inhoon itseäni.
Yleensä ylipainoiset vähättelevät itse itseään ja vetäytyvät enemmän syrjään huonon itsetuntonsa kanssa. Laihduttaessa itsetunto paranee ja ihminen saattaa muuttua enemmän ulospäinsuuntautuneeksi. Yleensä ihmiset haluavat jutella iloisen ja ulospäinsuuntautuneen ihmisen kanssa. Itse tunnen monta iloista/hyväntuulista/erittäin fiksua ylipainosta, joiden kanssa mielelläni lähden juttelemaan, eikä siinä ihmisen paino paljon merkitse, jos suusta tulee fikua /mukavaa juttua. Kuinka paljon esimerkiksi Martti Ahtisaaren ylipainosta on keskustelu hänen saatuaan Nobelin rauhanpalkinnon?
Siinä on ihan sama kuinka ulospäin suuntautunut olet...koettu ja nähty.
suuria toiveita!!!!! Kilonkin vauhdilla voipi iskeä jumi... TERVEYS HEI ennen kaikkea!!! HITAASTI!!!!!!!
Oletko todella lihonut kahdessa vuodessa 50 kiloa? Siis 25 kiloa vuodessa, 2 kiloa kuussa? Oletko samanaikaisesti käyttänyt paljon masennuslääkkeitä? Ihmetyttää ettei lääkäri olisi mitenkään reagoinut tuollaiseen painonnousuun? Mutta likainen olet vain jos et peseydy, muuten et ole. Lihava ja likainen ei ole sama asia.
paskaakaan asiakkaan painonnoususta. Sehän on fakta, että suurin osa masnenuslääkeistä lihottaa aivan älyttömästi eikä niistä ole mitään sanottavaa hyötyä. Älkää koskaan uskoko psykiatriaan, se pettää aina. Kaikista paras on opetalla uskomaan itseensä ja ystäviinsä. Uskonto ja psykiatria ovat molemmat aivopesusysteemejä, joista voi ottaa itselleen sen hyvän ja jättää kaiken turhan pois.
ns. masennuslääkkeitä, enpä lihonut yhtään vaikka samaan aikaan olin "lihottavassa" viisivuorotyössä. Ja kyllä lääkäri sanoo varmasti, jos näkee että asiakas alkaa lihomaan liikaa, mutta eihän sitä huomioida muuten kuin netti ja lehtipalstoilla haukkumalla lääkäri, kun kehtasi sanoa. Että huonoja selityksiä teillä, sitä paitsi jos lääkkeitten piikkiin jo lihomista laitetaan, niin onko pakko mättää lihottavia herkkuja ja sitten taas masennutaan. Ihminen ei masennu jos liikkuu tarpeeksi, ei meitä ole luotu istumaan sipsipussin ja suklaalevyn kanssa telkkarin eteen. Ja sitten ylipaino aiheuttaa kaikenlaisia vaivoja, mm. hengitysvaikeuksia, sydänvaivoja, sokeritautia, unohtamatta nivelvaivoja ja taas pitää masentua ja syödä suklaata ja sipsejä. Aloittajalle onnittelut, että heräsit nuorena tilanteesi, nyt vaan liikkumaan ja älä masennu jos vedät suklaalevyn naamaan tms. se kuluu ulkoillessa pois. Hiljaa hyvää tulee, ei millään kuureilla, ja herkkujakin saa syödä kohtuudella, niin me "laihatkin" syödään.
Kiitos kaikille vastanneille. Joo,ja todellakin olen lihonut 50kg kahdessa vuodessa. Minun kohdalla en ole niinkään huomannu että masennuslääkkeet jotenkin lihottaisi (tai siis kasvattaisi nälkää)..olen vaan muuten syönyt pahaan olooni ja milloin mihinkin. Ja sitten olen myös juonut alkoholia päivittäin ihan hirveitä määriä,joten sekin varmaa osaltaan selittää tuota lihomista.
Jos on kyse siitä, että olet aikaisemminkin ollut ylipainoinen, sitten laihduttanut 50 kilo, ja taas lihonut takaisin ne 50 kiloa, niin kyse on vain ilmiöstä, joka tapahtuu 95 %:lle kaikista laihduttajista. Vastoin naistenlehtien levittämää yleistä harhaluuloa, ei pysyvä painon alentaminen onnistu, kuin muutaman kilon verran. Ei pidä syyttää itseään ja omaa luonnettaan, kun kyse on ilmiötä, jolle itse ei voi mitään. Paitsi mennä laihdutusleikkaushoitoon, joka tutkitusti on ainoa tehokas menetelmä pysyvään lihavuuden hoitoon. http://geocities.com/ravitsemustiede/energiatasapaino.htm
Inhoatko itseäsi niitten kilojan takia vai siksi että olet käyttänyt alkoholia niin paljon? Joskus voi olla niinkin että ei myönnä itseinholle sitä ihan todellista syytä. Jo jos jättäisit nyt alkoholit ihan vähiin ja alkaisit liikkumaan ulkona vaikka lihava oletkin. Älä välitä tuijotuksista. Yhtäkkiä voitkin huomata että prosenttipitoisia ei tee mieli eikä tee mieli aina syödäkään mutta raitista ilmaa tekee mieli. Ja vaakakin voi näyttää pienempää lukemaa jonkun ajan kuluttua. Ethän kuvittelekaan että jo viikon kuluttua....
on kyllä sellainen kaloripommi, että kiloja saa helposti sillä. Mutta kyllä se siitä lähtee alaspäin, kunhan ensi kerralla kokeilet pahaan oloon vaikka kävelylenkkiä, tulee parempi olo eikä varmasti morkkista.
Sinä et ole sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan. Nyt häntä pystyyn, ystävähyvä.
Rauhoituhan nyt, ei kukaan järkevä ihminen vihaa tai halveksi lihavia. Olet tietty aika tuhdissa kunnossa, ja jos kävelisit vastaan saattaisin ajatuksissani noteerata "onpas iso tyttö", mutta ei sen kummempaa. En taatusti jäisi pohtimaan mitä olet syönyt ja milloin tai vahtimaan ruokaostoksiasi. Olen itse nykyään himokuntoilija, ja kun näen todella ison ihmisen kuntosalilla tai lenkkipolulla se on minusta myönteinen ja ilahduttava asia. Olen satavarma että jokainen muukin kuntoiluhullu ajattelee ihan samalla tavalla, ja sohvaperunoiden mielipiteistä sinun ei taasen tarvitse välittää yhtään, he kun eivät ymmärrä asian päälle yhtään mitään ja jos eivät itse jo ole lihavia niin tulevat sitä jossain vaiheessa olemaan. Hyvä kun itse tiedät mistä lihominen todennäköisesti johtui, ja ensiksi kait alkoholin käyttöä kannattaa karsia reilusti. Voipi hyvin olla, että jo sillä saat laihtumisen hyvin alkuun ja pääset nopeasti oluen/viinan/viinin aiheuttamasta naposteluhimosta ja pöhötyksestä eroon.
Mitä tämä tarkoittaa:"Rauhoituhan nyt, ei kukaan järkevä ihminen vihaa tai halveksi lihavia." No ei sitä kukaan järkevä ihminen ihailekkaan. Eikä missään tapauksessa pidäkkään! Lihavuus ei ole normaalia eikä tervettä. Kuten ei myöskään sktsofreniä tai diabetes. Oletko kuullut jonkun sanovat, että: "ai, upeaa! sinulla on siis sokeritauti, voi että mä ihailen sua, miten sait sen?" Ykkös tyypin diabetes ei ole valinta. Sitä sairastavaa ei ole reilua syrjiä tai syyllistään. Sen kanssa on opittava elmään. Lihavuus taas on valinta. Typerä valinta. Miksi sellainen pitäisi hyväksyä myönteisenä, normaalina asiana?
Onko anoreksia valinta? Siinä tai ylensyönnissä on molemmissa kyse mielenterveydellisestä häiriöstä ja vääristyneestä kuvasta ruokaan ja omaan kehoon. Ei kukaan tietoisesti valitse kumpaakaan tietä, niihin usein ajaudutaan monien eri vaiheiden kautta ja kumpikaan tila ei ole normaali.
Ylipainoisten ei pitäisi hautautua sinne kotiin murehtimaan vaan liikkumaan muiden sekaan. En minäkään yli sata kiloisena välitä muiden katseista vaan katson takaisin jos pitkään katsotaan. Enpä ainakaan ole ihan ruma jos huippukuntoiset nuoret miehetkin katselevat pitkään lenkkipoluilla :))
Kukaan normaali ihminen ei vihaa ketään pelkän ulkonäön mukaan tai silloin on jo omien korvienvälystöissä vikaa ja pahasti. Jos joku omia ongelmiaan purkaa muihin niin silloin voi itse hakea apua. Mielialalääkkeitä kannattaa välttää ja sen sijaan lähteä luontoon kävelemään. Itselläni on askelmittari jotta tulisi vähintään 10 000 askelta päivässä otettua tai jos joku päivä jää väliin niin korvaan kaksinkertaisena sen muuna päivänä. Ei haittaa vaikka ylipainoa olisikin kunhan kunto pysyy hyvänä ja jaksaa polkea isotkin mäet ylös pyörällä.
En ole koskaan lenkkipoluilla kokenut että minua olisi huippukuntoiset kuntoilijat väheksyneet vaan päinvastoin arvostavat niitä kaikkia jotka liikuntaa harrastavat muodolla sitten millä tahansa.
kun puhutaan ihmisistä joilla bmi yli 40, on lihavuus ns. sairaalloista. elimistö ei toimi ihan normaalisti. muutaman kilon "ylipaino voi olla valinnaista". ei tulla yleensä ajatelleeksi ihmisestä kokonaisuutena juurikan. muistetaan että olemme psyykkis-fyysis-henkisiä kokonaisuuksia. Tällöin yhden alueen korjaamiseen saatetaan tarvita tukea muillekin alueille. haukku ja tuomio romuttavat ihmisestä sen tärkeimmän. vain ehyt ihminen muistaa/tiedostaa mikä on itselle hyväksi. syöminen on voinut olla toiselle "lääke" ja toiselle vastaava on "toisen alistaminen" tms.
115 kiloa ennen kuin tajusin totudeen! JUST GO FOR IT!!! Terveisin nykyinen 75-kiloinen! ANNA ITSELLESI AIKAA!!!
Hei! Suosittelen sulle DR.Phillin kirjaa: Painonpudotushaaste. Sen avulla voi tehdä suunnitelman toimenpiteistä joilla laihtuu. Painonpudotushan ei onnistu pelkillä ruokaohjeilla, vaan lähtee korvien välistä. On oivallettava että kysymys ei ole laihduttamisesta, vaan pysyvästä elintapojen ja tottumusten muutoksesta loppuelämäksi. Muuten kilot tulee takaisin. 10 kiloa lähti multa ja vielä 5 on aikomus pudottaa. Ole itsesi paras ystävä, Rakasta itseäsi jos/kun muut eivät sitä tee.
Nyt olen ihan liian ankara itsellesi. Et sinä niin lihava ole, että joku oikein katsomaan kääntyisi. Olet toki tukeva, mutta silti. Ihan tavallista, että nainen tänä päivänä painaa tuon. Itse olen lihavana oppinut ihmisistä ja lähimmäisistäni paljon enemmän kuin silloin kun olin hoikka. Ihmiset ovat hämmästyttävän moukkia ja olen tutustunut nyt heihin. Aloin laihtua vähentämällä puolet ruoka-annoksestani ja pudottanut nyt 31 kg. Aion pudottaa vielä 29 kg. Oikeastaan kukaan ei ole havainnut, että olen laihtunut. Lihomisen joku kyllä huomasi. Jätä alko pois, vähennä kaikkea ruokaa, syö hitaasti, laihdut varmasti ilman mitään sirkusta.
Ostin jäsenyyden kuntosaliin ja olen huomannut että siellä tietty prosentti kävijöistä on reilusti ylipainoisia. Kuntosalilla on painonpudutosryhmiäkin. Onneksi olkoon siitä , että uskalsit katsoa totuutta silmiin. Liity kiloklubiin, pudottajiin ja johinkin tukiryhmään täällä, kääri hihat ja ryhdy toimeen. Alkon osalta tee testi kuinka riippuvainen olet siitä. Joka tapauksessa jätä se alko ensimmäiseksi pois.
Mun mitat oli enimmillään 164cm/107kg. Ja laihdutin yli 30 kiloa.
Tuttu tunne, minäkin painoin tammikuussa 91,5 kg ja pituutta minulla vain 153.Olin rypenyt läskituskissani jo niin pitkään että päätin mennä paikkakunnalla alkavaan painonvartijoihin.Aluksi tuntui ettei minuun ikinä mikään tehoa, mutta nyt 4kk takana ja reilu 12kg puhdasta läskiä mäellä.Sitkeyttä se vaatii ja helppoa ei aina ole, mutta kun viimeksi sain ostaa kolme numeroa pienemmät housut, motivaatio kasvoi taas kummasti..Lisäksi ei enää närästä ,väsytä ja kuntokin on kasvanut ei tarvitse joka rappusissa läähättää.Älä ajattele nykyistä tilaasi vaan ryhdy toimeen heti,siitä se alkaa ...
Katsopas googlesta sellainen kuin beth ditto. Hän uskaltaa olla sellainen kuin on. kyseenalaistaa asenteet.
Tässä yhteiskunnassa on paljon tiedostamattomia asenteita isoja naisia kohtaan: laiskahan tuon naisen tulee olla.. Ole rohkeasti oma itsesi ja kanna itsesi kunnialla ja sano takaisin ilkeisiin kommentteihin. Kukaan ei ole täydellinen. Hyväksy itsesi ensin, siitä se lähtee. tärkeintä on terveys! kun sitä ei ole, on aika huonossa jamassa. Ala pitää itsestäsi huolta henkisellä tasolla, anna itsellesi anteeksi ja älä kohtele itseäsi noin ankarasti. Näytät hyväksyneen nykyajan arvomaailman kyseenalaistamatta.
Syö terveellisesti äläkä ota alkuun liian kovia tavoitteita.
Tsemppiä!
laihduttaa ihan oman terveytesi takia. Olethan sairaalloisen lihava. Poikasi pelkää selvästikin puolestasi.
Ei laihtuminen tee sinua välttämättä onnellisemmaksi eikä kauniimmaksi, mutta terveemmäksi tekee, ja helpottaa elämää monin tavoin.
Suosittelen ehdottomasti sinulle kunnnon laihdutusta. Itse olen pudottanut keväästä lähtien n. 13kg, ja aion pudottaa vielä 7. Et arvaakaan, miten kivaa on ostaa 38-numeroisia vaatteita 44:n sijaan.
Totta kai olet yhtä arvokas kuin muutkin. Juuri siksi lähimmäisesi toivovat, että laihtuisit: että he saisivat pitää sinut kauemmin luonaan. Ajattelepa, jos kukaan ei välittäisi mitään sinusta ja läskeistäsi. Sekö olisi kivaa?
Hei,
Et mun makuuni ole vielä todellakaan mikään lihava.
Kasvata vielä 50kg lisää niin alat olla sopivan kokoinen... :)
www.fantasyfeeder.com
pervoa tollanen ihran ihannointi!
Höpö höpö juttuja kirjoittelet ............... ethän edes ole vielä "vakavasti ylipainoinen" ....
ainakin kun kirjaa syömiset ylös, niin näkee, mitä ja kuinka paljon on syönyt ja myös liikkunut. Liikkua voi sisälläkin, eli voi vaikkapa jumpata.
minä oon saman pituinen kuin sinä ja kun painoin jotain 74 kg sain rakkaalta puolisoltani kuulla olevani valas ja kuinka häntä ällöttää kun istun tuolilla ja läskit pursuaa...
No nyt kaveri on kohta ex ja minä painan alle 70, käyn salilla ja liikun muutenkin paljon ja moista paskahousua en koskaan enää katso, kun eroon pääsen.
Painon pudottamisen aloittaminen vaatii yleensä jonkun kimmokkeen, jonkun joka saa päässä naksahtamaan, että hei, MINÄ tosiaankin voin tehdä asialle jotain.
Ensimmäinen mulla oli, että lopetin lääkkeet, jotka aiheuttivat syömistapojen muutoksen ihan selvästi.Karkkia meni ja muutenkin söin vaikka ei ollut edes nälkä.
hyvä itsetunto. On surkeaa, kun alaspainetut rupeavat heti hyvitellen puolustelemaan itseään ja omia asioitaan. Pois sellain.
Ihanaa, että vapautat exäsi ihrasta. Eli sydämelliset onnittelu sinulle, kun pääset tuosta arvostelijasta eroon.
suhtaudu vakavaan ylipainoosi! Ei siitä kuolemantuomiota langeteta.
Kuvittelepa olevasti massivinen marmorilohkare, jonka sisällä on Venus-patsas. Sinun pitää vain veistää turhat pois, niin että patsas pääsee näkyviin.
Se käy seuraavasti: Jätä pois alkoholi, limsat, makeiset, suklaa, jäätelö, leivokset, pullat, pizzat, ranskikset. Syö hedelmiä, marjoja, kasviksia, täysjyväviljaa, rasvattomia maitotuotteita, kalaa ja kanaa n. 1200 kalorin edestä päivässä. Juo runsaasti vettä. Liiku kohtuudella. Puolikin tuntia päivässä riittää aluksi. Käy joka aamu vaa'assa ja merkitse painosi muistiin.
Tule kertomaan kuukauden päästä, paljonko painat.
Lakkaa arvailemasta, mitä vieraat ja puolitutut ehkä sinusta ajattelevat. Onko sillä suurtakaan väliä? Kysy sen sijaan vanhemmiltasi, sisaruksiltasi ja muilta elämäsi tärkeiltä ihmisiltä, mitä he sinusta ajattelevat. Enpä usko, että kukaan heistä haluaisi, että sinut tapettaisiin.
Yritä siirtää ajatuksesi itsestäsi ulkopuolellesi. Rupea vaikka tekemään jollekulle päivän hyvä työ.
Kun meitä kaikkia ihmisiä ei ole laihoiksi luotu ja olisikin aika tylsää jos kaikki olsimme saman näköisiä treenattuja luuviuluja tai lihaskimppuja. Massiivisemmassakin muodossa saa olla kunhan pystyy liikkuun. Hyvä kunto on tärkein ja ei sairastele vaikka ylipainoa olisikin. Olen nähnyt paljon hoikkia ihmisiä jotka eivät liiku ja sairastelevat paljon samoin ylikuntoileviakin jotka ovat alinomaan sairaana. Minä olen yli sata kiloinen ja flunssaa sairastin yli kaksi vuotta sitten viimeksi. Mitään lääkkeitä en ole koskaan syönyt lapsuuden jälkeen, ainoastaan lapsena sairastelin kurjien kotiolen takia jotka olivat psyykkisiä. Uskoisin monilla ylipaino- ongelmien johtuvan kurjista kotioloista ja tunne vammaisista vanhemmista jotka eivät osaa lapsiaan kasvattaa ja kasvattavat kieroon jälkeläisensä palkitsemalla epäonnistumisensa esimerkiksi ruualla.
Sairaus ei katso keneen se iskee!
Rasva on juuri se mitä nainen tarvitsee ja rasvan tilalle on laitettu E-koodeja, lisäaineita. Keneltäkään ei tarvitse kysellä mitä he ajattelevat! jOKAISEN IHMISEN ELÄMÄ ON ARVOKAS!
Mies saa olla rasvaton (muttei luuranko) mutta nainen on luotu vähän rasvaiseksi eikä ihan luurangoksi. Siis ihan rsvaton nainen luonnoton ja rypistyy ennen aikoijaan. Ihmisen aivotkin tarvitsevat rasvoja ja jos niitä välttelee niin pahaksi se on.
sinun pahan olosi. Mutta menen nyt suoraan käytännön vinkkeihin.
Kun kerran viihdyt hyvin kotonasi, niin tv:n jokaisella mainoskatkolla tee jotain lihasliikettä. Ei mitään itsensä repimistä, vaan ihan rauhallista liikettä, niin että kuitenkin tuntuu. Yhdellä katkolla vatsoja, toisella oikeaa pakaraa, kolmannella vasenta pakaraa, neljännellä paikoillaan kävelyä jne. Mutta noiden jumppataukojen jälkeen ei sitten ole lupa mennä jääkaapille. :)
Kukaan ei sinua tule pelastamaan kotoa. Sinulla on avaimet kädessäsi omaan hyvään oloon. Mutta muista turhautumisen hetkellä, että muutokset eivät tapahdu hetkessä. Hiljaa hyvä tulee. :)
Yksi ruokavinkki.
Usein saa lukea, että puuro on paras aamupala. Mutta tuokin on yksilöllistä.
Jos itse syön puuroa tai muroja, niin tunnin päästä on nälkä ja tekee makeaa mieli. Mutta kun syön aamupalaksi kaksi ruisleipää (lisukkeina levitettä, juustosiivut, kalkkunaleikettä ja salaatinlehtiä) ja kaksi keitettyä kananmunaa (ilman suolaa), nälkä pysyy poissa kauemmin ja makean himot eivät ole kamalat päivän mittaan. Eli itselle sopii tuo proteiinipitoinen aamupala.
Se millaisen aamupalan syö, saattaa olla vaikutus koko päivän ruokailuun.
Jeps, ja annetaan me taas vääriä neuvoja hänelle, ei ei ja ei pidä tuon kokoisen ihmisen syödä 1200 kaloria, sillä ei vaan elä. Huomattavan ylipainoinen voi syödä paljon enemmän ja elämä on laadukasta ja silti paino putoaa.
Ja vähintään 10 000 askelta päivässä niin pysyy terveenä.
Ja jos ei ihan joka päivä saa tavoitetta niin ottaa kakasinketaisena takaisin sen minkä minkä jää uupuun. Kävely on tosi terveellistä ylipainoiselle ja kaikille raskasrakenteisille ihmisille. Minä aloitin sauvakävelyllä vaikka jotkut vittuilivat siitäkin että se on heikkokuntoisten lajia jotka vain nojailevat sauvoihin. No ehkä minä vain nojailen sauvoihin mutta tykkään siitä lajista ja ilman sauvoja en enään kävele. Sauvojen kanssa liikkuen tunnen liikkuvani kuin ilman niitä.
Moikka!
Ymmärrän niin hyvin itseinhon, jota ylipaino aiheuttaa.
Mulla on ollut yli 10v syömishäiriö, pakonomaista ahmimista.
Painoa on tullut mullekin myös 50kg lisää ja olin varma etten koskaan voi laihtua ilman lihavuusleikkausta tai lobotomiaa.
Löysin joku aika sitten oa-ryhmän ja tyrmistyksekseni se on auttanut. Olin varma, ettei mua voi mikään auttaa, että olen vaan ahne paska luonnostani. Ohjelma kuitenkin on auttanut. Ja on uskomattoman helpottavaa puhua ryhmässä, jossa tuetaan ja jaetaan samantyyppisiä kokemuksia.
Suosittelen lämpimästi etsimään oa:sta lisää tietoa netistä ja katsomaan esim. missä olis sua lähin ryhmä. Ja mikä parasta: tämä apu on ilmaista.
Mä oon saman pitunen ku sä ja painan 52 kiloo. Mä olen bulimikko. Jatkuvasti terkkari, kaverit, vanhemmat ja puolitutut jossain bileissä päivittelee kuinka laiha mä olen. Ei sulla ole mitään syytä laihtua 50-kiloiseksi. Mä kyllä myönnän, että mä haluan itse vielä laihtua, mutta mulla onkin bulimia ja tarvitsen apua. Mä toivon, ettet rupea laihduttamaan liikoja, sillä elämä on liian lyhyt painon ja muun ei niin tärkeän miettimiseen, vaikka itse tähän 'ei niin tärkeiden asioiden miettimiseen' syyllistynkin. Mutta tiedän todellakin millainen tämä ruokahelvetti on, niinkuin varmaan sinäkin. Toki sinun kannattaa laihduttaa vaikka 20 kiloa, mutta ei kannata laittaa liian korkeita tavotteita, sillä silloin pettyy pahasti kun laihtuminen yht'äkkiä loppuukin. Tsemppiä !
en usko kun sanoit et laihana sinua arvostettaisiin enemmän...luulen et aika pieni osa väestöstä kuitenkin oikeesti arvostaa ihmistä kehon perusteella, ja sellaiset ihmiset voi jättää ihan omaan arvoonsa.
Itse olen todella ylipainoinen enkä sairauteni takia pysty liikkumaan kuin apujen kera, alle 2vuodessa painoa tullut yli 50 kg pitkälti. En ole koskaan mikään pieni tyttö ollutkaan.... 178pitkä ja painoa nyt reilu 160kg edelleenkin tunnen itseni ihmiseksi. Tsemppiä sulle.