kun kevät koitti yksinäiseen majaani
olin sammuttanut kaiken liekin sisältäni
oli, kerran, palava puu
sen liekeissä kasvoi ilon meri
sen sisällä, ajatuksissa, teoissa
kasvoi sen virta
voimistuu, katsoo kohti kesää
se toinen, minussa ja sinussa
tuntee sen voimistuvana pyörteenä
kesän ensi säteinä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kesää odotellessa
Jotakin, mistä pidin paljon kirjoittamiasi."Ullakolta" löytyikin tekstejäsi kunnioitettava määrä. Tälläisiä löytöjä on aina välillä tekee. Kiitos siitä sinulle!
Sinä ajattelit, mutta kyllä tämä mielestäni ON rakkausruno siinä missä muutkin täällä. Darkkis, mystinen ja haikea, nautinnolllinen runo tämä on.
Kiitos. Olen sanaton. Ja se jos mikä kertoo kaiken.
... Ja hyvää alkavaa vapun juhlaa lukijoille.