Myönnettävä on kyllä viina vie mennessään jos ei varaansa pidä.vieläkin zombie olo vaikka kolmeen päivään mitään ottanutkaan.viikon putkesta karsea krapula,pari päivää yökkäämistä,valvomista ym.jojonkin aikaa mennyt kuukaus selvänä ja viinan himoon viikon putki.Täytyy lopettaa kokonaan,mutta mutta taas kuukauden päästä alkaa poltteleen siitä kun pääsis yli ja eihän siinä mitään järkeä ole juomalla alkaa juomaan.Muilla samoja kokemuksia neuvoja viinanhimoon??
viina vie
tuurijuoppo
3566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et silti vieläkään tajua, että viina tosiaankin vie. Etkä sinä voi enää sen suhteen varaasi pitää, tämä on totuus. Kun ihminen on juonut vuosikausia, ja juominen on päinvastaisista yrityksistä huolimatta vain lisääntynyt, on alkoholismi kehittynyt riittävän pitkälle. Putket lisääntyy tai pitenee. Suurin ongelma on kuitenkin juominkien välillä, se kuiva aika, kun joutuu alituiseen miettimään koska saa taas aloittaa. Kun joutuu kädet housujen taskuissa nyrkissä kärvistelemään kuivin suin, vaikka kroppa jo huutaa uutta turneeta. Tuo kuivattelu on perheellekin kaikkein vittumaisinta aikaa, ja silloin juoppo myös useimmiten aiheuttaa ongelmia työpaikalla, kaupan kassajonossa tai liikenteessä. Tämä oli helppoa kirjoittaa omasta kokemuksesta, koska elinhän vuosikausia juuri samassa tilanteessa kuin sinä nykyään. Ongelmasi ei ole juomisen lopettaminen, senhän sinä olet tehnyt jo kymmeniä, ellet satoja kertoja. Ongelma onkin juuri se, että kuiva kausi alkaa ottaa hermon päälle liikaa, ja siksi pitää saada taas aloittaa uusi turnaus. Kysyit neuvoja "viinahimoon", ja niitä on kovin vähän. Heti alkuun uskallan kertoa, että mitkään uudet harrastukset tai ulkoilu ei riitä avuksi. Ei liioin uskoon tuleminen, eikä minkään sortin lääkkeetkään.(viimeksi mainittu on pahin mahdollinen tapa kusta pakkasella omiin housuihinsa). Kyseessähän ei ole varsinaisesti "viinanhimo", vaan sisäänrakennettu pakonomainen tarve saada juoda viinaa. Se on ihan eri asia kuin viinahimo, jota juoppo tuntee korkeintaan krapulassa aamuisin. Se pakonomainen tarve taas näkyy hyvin juuri siinä, kun kaadetaan kitusiin viinaa, vaikka ollaan jo sammumispisteessä. Apua sinä tarvitset, et olalle taputuksia tai lääkkeitä juopottelun oireisiin, vaan sellaista apua mikä kohdistuu sinun sairauteesi.
Se on oma tahto olla juomatta. Niin kauan kun se puuttuu, niin juopottelu tai kyrvistely jatkuu.
Älä päätäkkään lopettaa juomista, pidät vaan parinviikon taukoja. Otat sitten päivän tai pari... Alkoholiton olut on hyvää kamaa kuivina aikoina juomahimon tyydytykseen, maistuu kaljalle muttei käy päähän eikä rasita sisuksia, kuten pitkään juoneelle ei käy keppanakaan. Itellä kans oli aikoinaan kuukaudenkun putkia (tosin ei puliukkotasolla sentään) mutta kaljaa kului kohtuuttomia määriä... Sitten vaan kerran putken jälkeen päätin, että näin ei voi jatkua. Aloin noudattaa tutota parinviikon raittiutta ja sit päivän tai parin kevyt känni... Hyvin on mennyt muutama vuosi jo. Nykyään tuntuu jopa nousuhumalakin jota ammatijuoppona en enää saavuttanut aikoihin...