Niin nyt on saatanut lyötyä syy jatkaa täälä talustelua kummiskin. Sellainen kohteliaan ja mukavan tuntuinen ihmisen löysin täältä netistä.
Hellyytä kaipaavalle kertoo olevansa. Tosin tätä hiukan mietin, kun viimeksi kun eräs nainen kainalooni tuli niin tunsin itseni jostain kumman syystä ahdistuneeksi.
Spykiarille on kyllä edeelleen aika varauksessa, mutta pitkään se on kestänyt ja siksi olenkin ajetlut että kuiteskin perun sen kun se kutsubnytedes tulee. On sitä jo lääkärille ja tääläkin vähä tullut avuaduttua ja uudet lääkeetkin päätin jättää hakematta.
Sitä vaan mietin kun kuiteskin asiat on hyvin. Niin teenkö nyt kuiteskaan oikein ? Eilen kuitenkin itkin ilman syytä niin että kehoookin koski ja saitten naureskelin ja olin ihan oloinen aika outua että sitäon iloinen ja surullinen sammaan aikaan . Sairas siis varmaan yhä olen.
En kuitenkaan haluaisi enää kellekään tästä puhuu kasvotusten.
Voimia teille muille masentuneille :)
pohdintaa
Map Of The Problematique
4173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mitä kirjoitatkaan, mielestäni hieman epäselvästi ja aika virheellisesti (anteeksi tämä moite, mutta kannattaa aina tarkistaa esikatselusta, mitä tulikaan kirjoitettua). Minun mielestäni sinun kannattaisi mennä psykiatrille kertomaan tämä nykytilanteesi, on se sitten, kun kutsu tulee, hyvä tai huono. Kerro mielialojesi vaihtelut, itkuherkkyytesi, epäröintisi tulla hänen juttusilleen. Jos olet vielä melko nuori, elät sitä vaihetta, jolloin mokomat vaihtelut ovat normaaleja ja kuuluvat kasvuusi, ei niitä tarvitse pelätä tai paeta. Opettelemista elämä on ihan vanhuuteen saakka. Rohkeutta! Toimintaa!
Niin sekavasta päästä tulee sekavaa tekstiä. Pitänee hommata oikoluku ohjelma. Sitä vaan tuntuu kaikki niin turhalta ja mikään ei oikein kiinnosta paitsi pelien peluu ja musta vähä tuntuu, että jos ei tule sisältöä elämään niin varmaan itseni tapan, kun en halua loppu elämää video pelejä pelata. Kuolema mua nyt ei sinäsä pelota yksin jääminen kylläkin. Mä en vaa usko, että spykiatrillekaan puhuminen mitään miksikään muuttaa ja 23v olen, että ei pitäis murros-ikä olla.
Pelien pelailu päivät pitkät taitaa masentaa vain entisestään, sama kun jos istuu koko päivän netissä. Olen huomannut. Kaikista paras olisi jos lähtisi johonkin ulos, mutta ei se aina ole niin yksinkertaista, kun mihinkä sitä menisi. Itse en omista pahemmin kavereita ja on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joten jossain ihmisten ilmoilla pyöriminen ei ole varsinaisesti mikään rentouttava kokemus. Harrastatko mitään liikuntaa? Reipas kävelylenkkikin on parempi kuin vain istua sisällä pelaamassa.
Käyn salilla, kävelemässä, pyörällä ajelen ja uimassa käyn. Konsoliani en kyllä heitä pois enkä elokuviani joita kerään, koska ne nyt on vaan mun keino suojata itseni pahoilta ajatuksilta. En ole niistä riipuvainen kuitenkaan. Mutta aika samat tunteet mulla kun sullakin. Tää yksi ei o ny vastaillu pariin päivään mitään. Mahtaakohan se arvata että oon kipee sillain henkisesti.Se kun vastauksen tulo kestää on aina ollut merkki siitä, että toisesssa päässä mietitään kuinka sanoo kohteliaasti moikat, jos sanotaa mitään ja jos se vastaa viä niin pitäsköhän mun kuiteski sanoo että on masennus päällä ?