Lueskelin noita alempia ketjuja, sitä myykö kirja vai ei, millainen on myyvä kirja ja haluaako oman kirjansa olevan myyvä.
Onko täällä ihmisiä jotka vain yksinkertaisesti rakastavat kirjoittamista ja haluavat yrittää hankkia toimeentulonsa sillä juuri siksi?
Sellaiseksi luokittelisin itseni. Hienoa olisi jos kirjoittaisin jotain joka liikuttaisi ihmisiä, ravistelisi heitä, painaisi heihin merkkinsä. Siis ei unohtuisi.
Mutta se ei ole se ykkösjuttu silti. Vaan se että kirjoittaminen on niin "minua" että haluaisin tehdä sitä työkseni. Julkisuutta en välttämättä haluaisi ollenkaan! Kumma tyyppi vai?
Kirjoittaminen ja toimeentulo
Kolmiokirjoittaja
7559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On aika vaikeaa tulla kirjailijaksi, jos ei rakasta kirjoittamista itsessään. Se kun on melkoisen rankkaa työtä. Paljon enemmän rahaa saa jossain toisessa ammatissa huomattavasti helpommalla. Vain rahan perässä juoksevat "kirjailijat" karsiutuvat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta aika takuuvarmasti viimeistään parin julkaistun teoksen jälkeen.
ensimmäinen asia mielessä, kun tekee taidetta. Teos myy sen, mitä myy, kun sen aika on. Painopiste on kuitenkin kulttuurin jatkamisessa, talous on kustantajan ongelma, ei taiteilijan.
Ei kirjalla elä. Tomittajana voi elää, jos kirjoittaminen on pakkomielle, vaan ainakin HeSa kyykyttää freelancereita oikein olan takaa. Mainostoimistoissa oli ennen töitä ja hyvä palkka. Ei ole enää.
nyt ihmeessä jos olet nuori, että hanki mahdollisimman hyvä tavallinen ammatti, jos et heti saa kasaan maata järisyttävää bestselleriä. Jossain vaiheessa kun pitää elättää itsensä ja mistäs sitten aikaa kirjoittamiselle?
Ammatti on. Osa-aikaisesti työskentelen ammattiani vastaavissa tehtävissä ja osa-aikaisesti kirjoitan. Mutta pointtini oli siis ettei elämäntehtäväni ole kirjoittaa sitä järisyttävää bestselleriä. Vaan löytää keino siirtää toimeentulon painopistettä aina vain enemmän kirjottamiseen. Enkä muuten ole nuori vaan erittäin keski-ikäinen perheellinen naisihminen joka havahtui siihen tosiseikkaan että tässä on vain yksi elämä ja sekin puolivälissä - ja haluaisi sen lopun käyttää tehden sitä mistä tykkää. Eihän se kovin monelta onnistu, kompromisseja joutuu tekemään mutta pienin askelin. Eli haaveissa ei ole olla seuraava Laila Hirvisaari, ei bestseller-listojen kärjessä, ei julkisuutta, ei palkintoja vaan omannäköinen elämä ja kohtuullinen toimeentulo (omalla mittapuulla, ei siis mitään suurellista!) sanataiteen avulla.
Onnittelen, olet liittynyt 2.000.000 suomalaisen naisihmisen joukkoon.
Näitä kirjoittamiseen liittyviä palstoja kun lukee, tulee tosiaan sellainen kuva, että "kaikki" haluavat nykyään kirjoittaa kirjan. Samoin lehtihaastatteluissa monet esim. näyttelijät ovat kirjoittamassa kirjaa, tai ainakin aikovat kirjoittaa. Mutta entäs miten suurin osa "tavallisista" ihmisistä, tuttavanne, sukulaisenne, työkaverinne, kirjoittavatko hekin? Itse tunnen vain yhden, joka on kirjaa aloitellut. Omasta kirjoittamisestani tietää lähisuku, puoliso, muutama ystävä ja työkaveri. Kai suurin osa harrastuksestaan muillekin jollain tapaa mainitsee, vai kirjoittaako koko Suomen kansa salassa suurta romaania?