Auto identiteetin luomisen välineenä.
Eräs kaikkein merkittävimmistä identiteettityöskentelyn, symbolisen itseilmaisun tai viestinnän välineistä on auto. Identiteettikysymys kuuluu: kuka minä olen tai keihin minä kuulun? Ja vastaus: minä olen niitä, jotka ajavat Mersulla, Toyotalla, Ladalla jne. Mietitäänpäs asiaa tutkimuksen kautta.
Pierre Martineau kertoo: "Auto kertoo ketä me olemme ja mitä haluaisimme olla. Se on kannettava persoonallisuuden ja aseman symboli... selkein tapa kertoa ihmisille tarkka asemamme. Autoa ostaessasi sanot eräässä mielessä tähän tapaan: 'Etsin autoa joka ilmaisisi kuka minä olen'."
1950-luvulla Yhdysvalloissa Chicagossa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että vain pienellä väestönosalla (lähinnä työnväenluokkaiset miehet) oli todellista kiinnostusta auton teknisiin puoliin. Tutkimuksen päätulos oli se, että autot ovat hyvin raskaasti sosiaalisilla merkityksillä ladattuja esineitä ja se, että autoja arvostettiin, koska ne tarjosivat välineen temperamentin, luonteen ja itsekäsitysten ilmaisemiselle.
Tutkimuksessa todettiin, että ihmiset ostavat autoja joiden he ajattelevat olevan erityisen ominaisia heille itselleen ja jotka esineinä ilmaisevat heidän arvomaailmaansa ja sosiaalista asemaansa.
Ihmiset, jotka haluavat näyttää konservatiivisilta ja haluavat kertoa maailmalle, että he ovat vakavia ja vastuuntuntoisia ja menestyviä , olivat taipuvaisia ostamaan Plymouthin, Dodgen, DeSoton, Packardin ja he suosivat neliovisia sedaneita, tummia värejä, vähäistä varustelun tasoa. Nykyajan automaailmaan sijoitettuna tähtän ryhmään merkkeinä kuuluisivat Mercedes-Benz, Honda ja, Audi
Sosiaaliset, aikaansa seuraavat, mutta muutoin valinnoissaan keskitietä kulkevat suosivat Chevroletia, Pontiacia, Buickia, Chrysleriä ehkä kaksiovisina coupemalleina, vaaleissa väreissä. Nykyajan merkkeinä voisi mainita Volkswagenin, Skodan ja Toyotan.
Sen sijaan ihmiset, jotka haluavat esiintyä näyttävästi sekä ilmaista yksilöllisyyttään ja uudenaikaisuuttaan valitsevat Fordin, Mercuryn jne. kaksivärisenä ja runsaalla varustelulla. Ne taasen, joilla on tarve ilmaista epätavallista statusta suosivat Cadillacia jne. kirkkailla väreillä ja viimeistä huutoa olevalla varustelulla. Tätä ryhmää olisivat ehkä Citroen, Alfa-Romeo ja BMW.
Tämän päivän Suomessa automerkit ovat tietysti noista ajoista vaihtuneet. Uusi muuttujia ovat varmaankin mm. ekologisuus ja ostajan sukupuoli. Aivan selvästi joitakin autoja markkinoidaan erityisesti naisille. Vaatetus tarjoaisi vielä paremman esimerkin identiteettityöskentelystä.
Kuvatussa ilmiössä on kyse tavaroiden kielestä tai niiden symbolisesta ulottuvuudesta. Ihminenhän on " a symbol using animal" (Kenneth Burke) Ihmisen täytyy kertoa jopa itselleen itsestään symboleilla, ja tietysti täytyy kertoa myös muille. Näin symbolit eivät ole mitään ylimääräistä lisäkettä ihmisyyteen, vaan aivan perustava ihmisyyden tekijä.
Vance Packard kertoo myös tapauksen jossa tähän asti bourbonista pitänyt mies huomasi ylennyksen saatuansa hämmästyksekseen, että skottilainen onkin alkanut maistua paremmalta kuin bourbon. Skottilaisen viskin sosiaaliset merkitykset ovat yläluokkaisemmat kuin kotoisen bourbonin. Audilla ajava viestittää autollaan Skodalla ajelevaan kanssa-autoilijaansa nähden sosiaalista asemaansa ja luotettavuuttaan. Audi ja Skoda käyttävät pitkälti samaa tekniikka ja ovat eräiden malliensa osalta suhteellisen vertailukelpoisia käyttöominaisuuksiltaan. Skodasta onkin käytetty osuvaa nimeä Pirkka-Audi. Kyse on samasta ilmiöstä kuin elintarvikkeen myymisestä merkkituotepakkauksessa tai halpatuotteena.
Tuttua meille oli myös poliittisen kannan viestittäminen automerkillä. Paremmin ansaitseva muurari ajoi Ladalla edustaakseen vasemmistolaisuuttaan kun taasen pikkuvirkamies ajeli Datsunillaan.
Auto ja identiteetti
K. Havukka-aho
7734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...Ingvar Gamrad(tulikohan kir.virhe) ajaa aivan tavallisella Volvo 240:llä. Siinäpä auto, joka on kestävä ja rautaa. Bensaa tosin palaa, muttei kai se Ingvaria haittaa. MINÄ olen tojo-mies. Arvostan autossa luotettavuutta. Mutta autoja minulla on ollut Ladasta Mersuun. Nyt on Rellu Megu Break 1,6. Tarvitsin farkkua ja puolta vähemmällä rahalla japsiin verrattuna samoilla herkuilla ja näillä kilometreillä olen tyytyväinen. Mikäpä olisi minun identiteettini....?
Ingvar Kampradin kohdalla on myös kyse autosta oman ja ennen kaikkea yrityksensä indentiteetin osasena. Vanhalla Volvolla halutaan korostaa henkilön ja hänen yrityksensä tavanomaisuutta ja tuotteiden edullista hintaa. IKEA kohdistaa tuotteensa suurille ostajajoukoille, joille halutaan viestittää yhtiön omistajan olevan "ihan tavallisen kansanmiehen", joka ei alennu kerskakulutukseen. Autojen osalta vaikutat tuolta keskisegmentin mieheltä, joka viestittää autollaan harkitsevuuttaan ja riippumattomuuttaan muotivirtauksista. Tätä segmenttiä edustaa suurin osa autonostajista.
volvo kertovat vain sen tosi asian, että kun ostat ikeasta halvalla, niin kalliiksi käy, kuten vanhan volvonkin tapauksessa(poltto-aine kulut)
niin ajaahan hän vanhalla volvolla mutta onhan hänellä kuski/turvamies limsiinein käytettävissä. Sama juttu kun Halonen ennen vaaleja oli ostamassa jääkaappia niin kas kummaa sehän oli lehti jutun paikka.
...että se on kyllä Pirkka-Volkkari eikä Pirkka-Audi! Audi on korkean statuksen merkki, VW korkeintaan keskiluokkainen. Skoda nyt ei missään nimessä ole statusauto, joten se ei siis voi olla Pirkka-Audi, vaan Pirkka-Volkkari, statusmerkin "kauppaketjumerkki". Ja kun nyt VW-konsernista puhutaan, niin miksi aina esiin tuodaan Audi, VW ja Skoda, ja unohdetaan Seat? Mitä statusta Seat sitten muka edustaa? Joka tapauksessa, rankasti epäilen, että 1950-luvulla tehdyn amerikkalaisen tutkimuksen amerikkalaisista autonomistajista suora rinnastus 2000-luvun suomalaisiin auton omistajiin on suurin piirtein yhtä toimiva kun 1950-luvun amerikkalaisen koulujärjestelmän vertailu tämän päivän koulujärjestelmään tämän päivän Suomessa. Ensinnäkin, ihmisten mentaliteetti on hieman erilainen Atlanttin tällä puolen. Toisekseen, autot lienevät aika paljon arkistuneet viidessäkymmenessä vuodessa. 1950-luvun USA:ssa ei käytännössä edes ollut muita kuin amerikkalaisten valmistajien autoja, mutta tänään täällä meitä löytyy autoja Aasiasta, Euroopasta ja Amerikasta. On epäilemättä paljonkin ihmisiä, joille auto ja identiteetti liittyvät toisiinsa kiinteästi, mutta ainakin minä autoa valitessani tein sen puhtaasti käytännön lähtökohdista: kompakti ulkoa, tilava sisältä, ja hinnaltaan kohtuullinen. En missään vaiheessa edes ajatellut identiteettiä.
Ääshh näitä "nimittelyjä"... Kyllä Skoda on oma itsensä, ei mikään "Pirkka-VW" jossei "Pirkka-Audikaan". Taitaa olla Skodalla enemmän historiaa takanaan kuin kummallakaan näistä saksalaismerkeistä. Näinollen eiköhän Skodallakin tietty "status" ole. Ainakin imago on nykyään jo aika hyvä. Sanoisin, että himpunverran päälle keskiverron. On monta merkkiä, jotka jättävät paljon värittömämmän vaikutelman!
värittömistä tulee mieleen toyota:)