Hei
Olisin kiinnostunut vaihtamaan kokemuksia sosiaalisten tilanteiden jännittäjien kanssa. Tutustua ja antaa/ottaa molemmin puolista vertaistukea.
Kädet tärisee, hikoiluttaa ym..sitten iskee valtava masennus. Olen itse kärsinyt vaivasta jo kymmenisen vuotta. Söin neljä vuotta mielialalääkkeitä ja kävin harvakseltaan terapiassa. Olotila parani. Nyt olen ollut ilman lääkkeitä noin vuoden, ja olo on mennyt takaisin alaspäin.
Nyt tilasin ajan lääkärille. Haluan nauttia tästä elämästä vaikka sitten taas lääkkeiden voimalla.
Mutta vertaistuki auttaisi myös..
Jännittää ja sitten masentaa kun jännittää..
Nimetön
6765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tällaisille oireille on kofeiinikäyttö.
Älä sitten noteeraa tämän kofeiinifanaatikon viestejä.
Kofeiinifanaatikon kohdalla asiat ovat noin, kun ovat ja hän pitäköön mielipiteensä. Minä juon normaalisti kahvia, en intoile sen puolesta, enkä vastaan. Se, mikä sopii toiselle, ei ehkä minulle tai sinulle. Kysyjälle pitäisi antaa jotain kehittävämpää tilalle, kuin jonkun kirjoittajan mielipiteitten moittiminen. Vasta silloin voit auttaa kysyjää. Vappuja!
Kädet märkänä, niska jäykkänä ja kaikki elämänkokemukset vielä kokematta. Minulla oli paljon ystäviä ja parhaimpien kanssa olen vieläkin yhteydessä puolen vuosisadan juuri umpeuduttua siitä, kun olin tuon ikäinen. En kertonut kenellekään jännittämishuolistani, enkä siis saanut apua vaivoihini. Tuntuu siltä, että nykyän hoidetaan vähän yhtä sun toista ihmistä ja aina mielialalääkkeillä. Ehkä et haluaisi itsekään niitä käyttää ja siksi olet ne lopettanut. Olet ollut terapiassakin, vaan, miksi "harvakseltaan? Unohditko, etkö halunnut mennä, tunsitko turhaksi keskustelut, vai missä mätti? Jos ihminen nykymaailmassa saa jotain hoitoa, hänen kannattaa sitä vastaanottaa, sillä kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta ja siksi joutuvat painimaan yksin vaivojensa kanssa. Hyvä, että olet nyt tilannut taas lääkärinajan ja menet vastaanotolle. Jos ihmissuhteesi ovat suht´kunnossa, käyt koulua, opiskelet tai olet työssä, olet vahvoilla. Mikäli jännittää koulu- tai opiskelumaailmassa, siitä voi kertoa terkkarille ja ainakin ystäville Et ole yhtään sen kummempi kuin muutkaan ihmiset, jokaisella on jotain vaikeuksia ja jännittämisiä. Aina ei ole edes viisasta päästä kaikesta jännittämisen aiheista eroon, sillä niihin voi sisältyä myös voimia antavia luovuudenkausia, jotka ajavat ihmistä toimimaan. Sanot itsekin "Haluan nauttia tästä elämästä..." Juuri tuo on oikea asenne, jatka sillä tiellä. Jos olet jossain lahjakas, hio lahjakkuuttasi, eli menet sellaisiin tilanteisiin, joissa voit lahjojasi käyttää. Kun onnistuu jossain ( ja sinähän onnistut!) saa paremman itsetunnon, häpeä lannistuu ja jännittäminen pienenee. Ihan kaikesta voit puhua lääkärillesi. Toivon, että sinulla on sellainen lääkäri, joka näkee syvemmälle ja antaa läkettä, mikäli sitä tarvitset. Toivottavasti hän pyytää puolen vuoden kuluttua uudelleen luokseen ja antaa kontrolliajan. Selviät jännityksestäsi ajan kanssa, eihän sinussa mitään varsinaista vikaa ole, ihmiselle kuuluvat pelot, jännittämiset ja huonommuudentunteet, mutta myös rohkeudentunne, joka ajaa, kuten sinut, kirjoittamaan tänne ja kyselemään. Rohkeutta elämääsi ja mukavaa Vappua!
Täällä myös jännittäjä. Jännitän ihmisten tapaamisia jo monta päivää etukäteen. Maha on sekaisin ja pissalla juoksen viiden minuutin välein, niin paljon jännitän. Nyt olen pahimpiin oireisiin ottanut propralia. se auttaa, ja kun se tilanne tulee, että "joudut" istumaan siinä vastatusten outoa ihmistä tai muu vastaava tilanne, niin huomaa että eihän tässä mitään pelättävää ollutkaan. no aina ei mene noin hyvin.monista tilanteista olen joutunut poistumaan. kaikkein pahinta on esiintyminen. jos minulta kysytään jotain... minkälaisia tilanteita pelkäät eniten vai osaatko eritellä? miksi pelkäät niitä? hyvä että olet menossa lääkäriin. olen sitä mieltä että jos vaiva huonontaa elämänlaatua, ihmissuhteita ym. niin lääkettä kannattaa syödä. ei sun tarvitse kärsiä moisesta. itse olen myös syönyt lääkkeitä mutta nyt kokeilen, pystynkö olemaan ilman.
Mukava kuulla, että muillakin on samanlaisia oireita. Vaikka eihän se mitään mukavaa ole. Kaippa se kaikki lähtee huonosta itsetunnosta. Pelkää, että muut näkee jännityksen. Sitten rupee jo etukäteen mielikuvituksessa maalailemaan uhkakuvia. Entä jos kädet tärisee, mitä muut aattelee kaikesta tästä. Ja jotenkin kaikki tämä masentaa niin vietävästi. Joudun näkemään työssäni paljon ihmisiä. Ja tosiaanki, jännitän eri tilanteita ja asiakkaita jo monta päivää etukäteen. Raskasta. Toivottavasti sulla menee nyt hyvin ilman lääkkeitä, eikä oireita ilmene enää. Jaksamista. Kirjoita lisää jos huvittaa. Vertaistuki paras tuki. Nyt pitää mennnä..