Odotan toista lasta ensimmäisellä kolmanneksella, ja minulla on valtava synnytyspelko. Se johtuu pieleen menneestä esikoisen synnytyksestä, jota en saanut käsiteltyä kenenkään kanssa. Esikoista odottaessa en pelännyt synnytystä ollenkaan.
Olen kyllä jo ymmärtänyt, mitä synnytyksen aikana tapahtui ja ei tapahtunut, miksi sitä ja miksi tätä. Mutta minulta ei ole kukaan kysynyt koskaan, haluanko puhua siitä, tai onko minulla jotain kysyttävää. Neuvolassa jälkeenpäin kyllä päiviteltiin synnytyksen kestoa jne., mutta en minä sieltäkään yhtään viisaammaksi tai edes rauhallisemmaksi tullut.
Synnytys kesti pitkälti toista vuorokautta vesien menosta, yli kaksi vuorokautta säännöllisistä supistuksista. En saanut mitään kipulääkettä supistuksiini, joita oli jo sairaalaan tullessani 4 minuutin välein, ja samanlaisena se jatkui taukoamatta (yli 30 tuntia) synnytykseen saakka. Kärvistelinkin suihkussa sitten aina kun pystyin. En saanut syödä mitään, koska olin ilmoittanut haluavani epiduraalin, eikä tiedetty, milloin kohdunsuu alkaa avautua. Enkä tietenkään pystynyt nukkumaankaan, ja olin aika heikossa jamassa. Saliin pääsin sitten lopulta kun kohdunsuu oli neljä senttiä auki, ja sain epiduraalin sekä nesteytystipan. Synnytystä vauhditettiin tässä vaiheessa oksitosiinilla.
Lapsivesi oli vihreää, sen seurauksena tuli infektio ja kaikenlaista. Napanuora oli kaulan ympärillä, lapsen pää vinossa ja lääkäri kävi vaan uhkailemassa imukupilla.
Kun lopulta pääsin ponnistusvaiheeseen, se meni nopeasti, enkä pahemmin revennytkään.
Olen puhunut pelosta lääkärille, mutta hän vain sanoi, että toisen synnyttäminen on aina helpompaa. Eikä muuta.
En oikein tiedä, mitä olisin halunnutkaan hänen vastaavan, mutta minulla on edelleen yhtä pelokas olo. Näen jatkuvasti painajaisia, enkä saa kunnolla nukuttua.
Neuvolantäti vaan hymisee myötätuntoisesti, muttei hänkään sen kummemmin kantaa ota.
Sektiota en halua ellei se ole aivan välttämätöntä, mutta tuo edellinen synnytys kummittelee sen verran tuoreena mielessä, etten oikein osaa suhtautua asiaan realistisesti.
Mitähän minun kannattaisi mielenrauhan saavuttamiseksi tehdä, kun en neuvolastakaan apua saa?
Synnytyspelko
Toinen lapsi tulossa
6828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jokaisella synnärillä kai on nykyisin pelkopoli joten soittele sinne synnärilel asiasta josko apuja löytyy. Aika hurjaa ja kurjaa jos et mitään kipuun saanut ja pakko sanoa, että en kyllä ymmärrä miksi jos olet sitä kuitenkin pyytänyt. No, ainakin olet synnyttänyt siihen malliin että lääkäri varmaan on oikeassa sanoessaan, että toinen on helpompi sillä vaikea kuvitella sen tuosta hankaloituvan! Heitin tuossa vielä googleen hakuna pelkopoli ja siellä oli että lähetteen saa joko äippäneuvolasta, lääkäriltä tms joten ehkä sitten se lääkärin aika on eka askel asiassa jos ei neuvola vastaa toivotusti. Tietenkin voit sieltä vielä suoraan asiaa kysyä ja vaatiakin. Joissakin paikoiss akyllä polille on päässyt suoraankin joskus, mutta silloin ollut ek asynnytys todella traumaattinen jollain tapaa.
että pelkopolille voi päästä kyllä soittamalla sinne.. tosin minulle neuvolasta varattiin aika ja ERITTÄIN avuliaasti neuvolantäti varasikin aikaa.. Minullakin oli kaamea eka synnytys, mutta onneksi sattui minun kohdalle edes muutama ihana ihminen, jotka huolehti ja kuunteli synnytyksen jälkeen ja tuki kaikissa vaikeuksissa.. ja neuvolastakin suhtauduttiin tosi hyvin, tosin ei ollut siellä hirveästi tietoa, mutta kuuntelevia korvia ja myötätuntoa kyllä.
että haluat päästä pelkopolille. Ja sanot että haluat sinne PIAN! Ainakin täällä sain taivutella neuvolalääkäriä laittamaan lähetteen heti ekalla käynnillä, kun hän oli sitä mieltä että kerkeää sitten keskiraskaudessa.. Ja aina voit soittaa synnärille ja pyytää päästä juttelemaan, näin minä tein ennen kuin tulin raskaaksi, tosinkin mun kohdalla siitä ei ollu hyötyä kun kätilö oli hieman erimieltä mun (ja lääkärin toimepidekertomuksen) kanssa siitä miten se synnytys nyt sitten menikään. Sitten on vielä terveyskeskuspsykologi tms. jolle sinun pitäisi tuossa tilanteessa kyllä päästä jonojen ohi. Sanot vain rohkeasti neuvolassa siitä. Mun neuvolatäti on tosi ihana tässä asiassa, tukee kovasti. Johtuu ehkä osittain siitäkin että rupesin itkemään kun puhuin hälle edellisestä synnytyksestä. Mutta siis sun tarttee vaan kertoa että tarvitset tosissas keskusteluapuja!! Tsemppiä!
synnytystä. Ja toinen on yleensä helpompi. Luota siihen.
Takana kaksi vaikeaa sektiota. Lopputulos ihana , mutta toipuminen vei ekassa mulla 6kk ja toisessa ulosautto vei tunnin , kiinnikkeiden takia. Neuvolasta en saanut mitään apua saatika tukea.
Kiitos kaikille vastauksista! Minun tarvinnee siis vaan olla hieman tomerampi neuvolassa, ja vaatia itselleni lähete pelkopolille. Toivottavasti saan sieltä jotain apua, että pystyisin kunnolla nauttimaan raskaudesta ja suhtautumaan synnytykseen "autuaan tietämättömänä" kuten esikoisen kanssakin.