tulin juuri sairaalasta.
sain kesken työpäivän paniikkikohtauksen.
kaikki alkoi kun tuli reklamaatiota, tyhjästä.
pomo haukkui ylimieliseksi, laiskaksi ja epäkunnioittavaksi.
hän ei antanut sanoa mitään vaan keuhkosi keuhkoamistaan.
"mikä sinua oikeuttaa istumaan?"
EN PERKELE SAANUT SANOA MIHINKÄÄN VÄLIIN MITÄÄN TAI PUOLUSTAUTUA.
repesin itkemään.
minun oli heikko olla, päässä sumeni ja pyörrytti.
en saanut happea ja siksi saanut sanaakaan ulos.
olen sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä jo 25 vuotta ja joutunut kärsimään kovia.
ilman lääkkeitä olen ollut nyt 2 vuotta kun sattui sitten tämä päivä.
minut koetaan ja ymmärretään aina niin väärin.
kun olen vihdoin päässyt jaloilleni ja töihin niin tulee joku ja polkee minut niin maahan.
kun lähden johonkin mukaan, laitan itsestäni 100% likoon. teen parhaani, yritän olla reipas ja ahkera ja se nähdään YLIMIELISENÄ?
pitäisikö sitä kulkea aina kyltin kanssa että olen maanis-debressiivinen?
olen laiska kun kivulta lepään minuutin.
olen epäkunnioittava kun vastaan kyllä, ja asia selvä ja kun en osaa hymyillä kestona,epäkunnioittava kun en lähde mukaan kun työtoverini puhuvat pahaa muista.
tähän päivään mennessä olen tässä kyseisessä paikassa ollut suhteellisen onnellinen vaikka tosiasiassa he puhuivatkin ja arvioivatkin minua selän takana.(näin itse pomoni sanoi)
pomoni sanoi muutakin erittäin ikävää mutta se on jo toisarvoista.
kun sain vihdoin kakistettua ulos että olen sairastanut vaikean masennuksen.
alkoi huuto siitä miksi en ole siitä kertonut,
miksi jokainen ihminen ei siitä tiedä,jne...
sairaalassa ollessani, lääkäri sanoi että ambulanssi olisi pitänyt kutsua paikalle.
tuntui kuin verikoira olisi hyökännyt kimppuuni.
minut ahdistettiin nurkkaan.
nyt minulla on töissä leima.
siinä leimassa lukee "vammanen".
"sinun kannattaa miettiä, onko sinun järkeä olla täällä töissä. Sinä teet kyllä todella hyvää jälkeä ja olet hyvä asiakkaiden kanssa, mutta olet mm. edellämainittuja asioita meidän mielestämme"
mikä siinä on, että kun yrittää olla hyvä kaikessa mitä tekee ja olla kohtelias ja nöyrä, - on lopputulos se että ihmiset luulee vittumaises ja ylimieliseksi?kukaan ei ole mukava takaisin tai yritä tutustua "kun ei oikein tiedä miten sinunkaltaiselle puhutaan".
ihan kuin ei olisi jo joutunut kärsimään koulukiusaamisesta lapsuudesta aikuisuuteen ja sen jälkeen työpaikalla vielä jatkuu sama kuiskuttelu selän takana ja kun tulee vielä päin naamaa aiheetta loukkauksia ihmiseltä jota on "palvellu" ja purskahtaa itkemään, on kaikki muka teeskentelyä.
sinun kannattaisi lopettaa koulu.
sinun kannattaisi lopettaa työt.
sinusta ei ole mihinkään.
MITÄ NE JA HE OIKEIN HALUAVAT?
sitä että olemme neljän seinän sisällä "vammamme" kanssa yksin ilman koulutusta ja työtä?
milloin muut lakkaavat polkemasta heitä, joita muu maailma on jo polkenut maahan?
mitä hyötyä on kuntoutuksesta ja lääkkeistä, jos ei anneta mahdollisuutta tulla toimeen omillaan?
kysyn vaan.
överisti yli
poljettu
3489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tärkeintä mielestäni on, että saa ja pystyt käydä töissä. Sairaudestasi kannattaa kertoa työpaikalla avoimesti. Kannattaa ainakin antaa heille mahdollisuus ymmärtää mistä mielialasi vaihteluissa on kyse. Koska olet viimeksi käynyt erikoislääkärillä? Tuntuu, että sinulla on nyt maaninen vaihe päällä. Mielestäni sinun kannattaa aloittaa mielialalääkitys esim. Zoloft jos itselläsikin alkaa olla vaikea hallita tilanteita. Lisäksi tasaava lääkitys esimerkiksi Lithium tai Lamictal joka estää maanisen vaiheen.
..yksin ongelmiesi kanssa. Nykyisin työelämässä tasapäistetään jokainen työntekijä, tulosta pitää syntyä ja ketään "persoonallisia" tyyppejä ei hyväksytä ollenkaan ellei työyhteisöstä löydy useampaa, joilla on hyvä erilaisuuden sietokyky. Ala pikkuhiljaa katsella muuta työpaikkaa ja ota uusi alku elämässäsi. Älä lähde pois ennenkuin olet löytänyt uuden kunnollisen työpaikan itsellesi, älä selitä tai syyllistä ketään, se on paras tie. Uudessa paikassa älä ala valittamaan vaivojasi, kerro vain työterveydenhoitajalle sairaudestasi ja vasta kun sinut on palkattu, tee vaaditut tehtävät työssä ja pidä omat asiasi ja yksityiselämäsi erossa työelämästä, puhu vain "small talkia" aina, sillä tavalla selviät nykypäivän työelämässä. Muista myös että iloista positiivista tehokasta työntekijää kadehditaan,eli siitäkin tässä voi olla kyse, ei sairaudestasi ollenkaan. Jos pomosi on usein sinulle röyhkeä,tai jos joku työtoverisi, laita paperille ylös kaikki sanomiset ja päivämäärä, ota yhteyttä rohkeasti luottamusmieheen. Päiväkirjasi ovat todisteita,pidä ne muistiot kotonasi, ja kun ja jos tulee Todella Ikävä Tilanne , voit näyttää ne sitten luottamusmiehelle tai työterveyslääkärillesi. Muista, Jumala on heikkojen puolella ja oikeus tapahtuu kohdallasi aikanaan.
Moi poljettu! pystyn hyvin samastumaan kokemuksiisi. Olen ollut nyt puoli vuotta työkkärin työharjoittelussa sellaisessa kusipäiden kerhossa, että oksat pois. Iso porukka on oikein stereotyyppisesti jakautunut pieniin kuppikuntiin, joissa sitten kuiskitaan ja puhutaan paskaa selän takana. Olen harjoittelussa sellaisessa instituutiossa, jossa vallitsee perujaan vanha ja erittäin järjestäytynyt hierarkia, jossa yksi työharjoittelija ei ole minkään arvoinen. Pistetään kyllä tekemään kaiken maailman hommia, sellaisiakin, jotka eivät kuulu työsopimukseeni ja jotka kuitenkin tietysti ylikilttinä ihmisenä teen. Tästä huolimatta tuntuu, että kiitos ei seiso missään ja paskaa tulee vain niskaan. On lievästi hyväksikäytetty olo... Mulla on ruvennut nyt tämän seurauksena bipo I oireilemaan varoittavan paljon ja välillä tuntuu, että hypomaniaan ja sen kautta (psykoottiseen) maniaan tässä ollaan menossa. Olen pärjännyt nyt yli vuoden aika minimaalisella lääkityksellä (Ketipinor 100mg tarv. Imovane 7,5-15mg) mutta nyt tuntuu, että ainakin Ketipinoria pitäisi lisätä. Perseestä...