En tiedä onko tästä aiheesta jo keskustelua, en ainakaan löytänyt sellaista.
Ongelmani on etten keksi keskusteltavaa ihmisten kanssa. En ole ujo, menen rohkeasti juttelemaan vieraidenkin ihmisten luokse ja pidän siitä. Ainoa on etten keksi mitään mistä jutella heidän kanssa tai en osaa vastata sujuvasti heidän heittoihin. Joskus töksäyttelen vastaukseni ja keskustelut päättyvät nopeasti.
Lähimpien ystävien ja perheen kesken ongelmaa ei ole, mutta nyt on opintojen takia pitänyt muuttaa toiseen kaupunkiin ja olen alkanut jäädä yksinäiseksi, koska en osaa tutustua uusiin ihmisiin. Olen aina asunut samassa pienessä kaupungissa jossa melkein kaikki tuntevat toisensa, joten en ole joutunut tutustumaan uusiin ihmisiin ennen. Olisiko kenelläkään ideoita miten opettelisin keskustelemaan uusien ihmisten kanssa, miten tutustua heihin ja muutenkin tulla sosiaalisemmaksi? Ja nyt ei riitä että mene vain rohkeasti mukaan, koska rohkeutta ei todellakaan puutu.
Miten tutustutaan ihmisiin?
Nimetön
51200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Puhut vaikka sikainfluenssasta. Tai jostain muusta ajankohtaisesta asiasta. Pitää ottaa selvää asioista ja tietää että voi keskustella, muuten menee vaan kyselyksi koko homma.
Jos olisit aidosti rohkea, et välittäisi epäonnistumisista vaan jatkaisit vain yrittämistä. Entä jos olet "keskirohkea" eli semmoinen puhelias ja avoin ihminen, joka kuitenkin ottaa turhia asioita itseensä? Eihän se nimittäin ole sun vikasi, jos joku/jotkut ihmiset ovat kireitä.. Mitäköhän tähän neuvoisi. Hmm. Älä ainakaan luovuta :) Äläkä toisaalta yritä väkisin tutustua. Hyväksy se, että noin joka toisen kanssa tutustuminen saattaa onnistua ja joka toisen kanssa epäonnistua. Kaikilla ihmisillä ei riitä keskenään juttua, mitä jakaa.
Olen "rohkea" ( miten se määritellään?), mutta en oikin osaa sanoa mitään kun pitäisi tutustua koska epäilen, että omat ajatukseni ovat miljoonan kilometrin päässä " tavallisen" ihmisen ajatuksista. Sitten yritän keksiä jotain mitä luulisin tavalliseksi jutusteluksi ja epäonnistun. Tässä olen jo luovuttanut, mutta silti käynyt eräissä paikoissa. jotain on alkanut muuttua. Tulin tulokseen, että tämä maailma on yhtälailla minun ja todellakin olen ihan vain mitä olen vaikka sanoisivat mitä..eli ei mitään väliä kenenkään sanomisista. nyt olen sitten vain mennyt ja jotenkin huomaan jokapäivä juttelevani jonkun kanssa. puhun vain ihan mitä huvittaa enkä mieti mitä pitäisi. En nyt usko vielä ihan sydän ystäviä saavani, mutta silti. Jotenkin joku niksahti kun tunsin, että minulla ei ole mitään menetettävää. Siis voin olla ihan mitä olen.
analysoija,kelaan kaiken monesti ja etin kaikki merkitykset toisen sanoista. Mut kyllästyin ja relasin,vielläkin välillä oon turhan tarkkavainen.
Ite oon ainaki huomannu juuri samassa tilanteessa ennen olleena, että jos ei oo mitään sanottavaa omasta puolesta, voi aina esittää kysymyksen toiselle. Ihan vaan vaikka että miten menee, mitä teit viikonloppuna, miten meni vappu, ootko kuullu niistä sun kesätöistä tms.. Ihan mitä vaan! Ihmiset yleensä sitten vastaa ja esittää vastakysymyksen, jolloin sulla on jotain suuntaa mitä sanoa kun ei tarvii tyhjästä nyhjästä. Samaten ne myös innostuu sun seurasta, koska osotat kiinnostusta niitä kohtaan ja ehkä sitten itekki aktivoituu juttelun suhteen. Koita kans aina vastata enemmällä ku parilla sanalla, koska siihen on hirveen vaikee toisen taas enää sanoa mitään ja keskustelu tyrehtyy. Vaikkei juttu susta niin mielettömän kiinnostavalta ja sanomisen arvoselta vaikuta, siitä voi kuitenki kehittyä toisen osapuolen avulla kiintoisakin keskustelu. Mut ei tarvii olla mitään maailmaa mullistavaa juttua ylipäätään, on ihan hyvä harjottaa sellasta small talkin tyyppistä tyhjänjauhantaakin ensialkuun, kyllä se siitä kun jäät on särjetty! Toivottavasti näistä oli yhtään apua. :)