Hei,
oletteko suuttuneet reilun vuoden ikäiselle lapselle?
Mun poika on 1v4kk ja temppuili päivällisen syömisen kanssa tänään niin paljon, että menetin hermot =( Korotin ääntäni, ja iskin pojan tyhjentämän muovikipon hänen eteensä pöytään todella kovaa, ja poika alkoi itkeä =(
Mulla on ihan kauhee olo tästä =( Paska äiti =(
Onko muille sattunut mitään tällaista?
suutuin pojalle
Nati
111133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
normaali äiti,lapsesi tuskin tuosta traumoja saa. Kaikilla joskus pinna palaa.
Kyllä sitä varmasti jokainen joskus (tai useemminkin) menettää malttinsa lapselle. Kannattaa heti opetella selittäminen ja anteeksipyytäminen. Silloin lapsinkin ymmärtää, että myös negatiiviset tunteet ovat sallittuja. Et ole huono äiti. Päin vastoin, kun kerran huonoa omaatuntoakin podet.
Kunhan et tavaksi ota paiskoa astioita/tavaroita. Muista että lapsi matkii kovin herkästi. Kohta teillä ei ole ainuttakaan ehjää lautasta.
syömään! Eihän kukaan synny elämän opasskirja kainalossa! SUN pitää ohjata ja opettaa kuinka toimitaan....uudelleen ja uudelleen ja uudelleen .....joka ikinen päivä! Esimerkkiä! Sen mitä teet, lapsi tekee perässä! http://www.mll.fi/ http://vanhemmat.mll.fi/ http://vanhemmat.mll.fi/mina_vanhempana_intro.php?dir=/mina_vanhempana http://vanhemmat.mll.fi/huoneentaulut.php?dir=/huoneentaulut
puoliksikaan ajatuksella, niin huomasit varmaan, että ap ymmärsi tehneensä väärin. Sinä et ilmeisesti koskaan tee virheitä?
Jos ei syö...pois pöydästä, ei siinä lapselle tiuskimaan aleta. Huudatko sinä lapsillesi jos maitolasi kaatuu...ihan sama asia...vahinko se on...ei ne tahallaan...lapselle tiuskiminen mitään auta!
auta mitään, ja siksi ap ymmärsikin tehneensä väärin.
Aivan hämmästyttäävää, kuinka avuttomiksi jotkut vanhemmat ovat lastensa edessä menneet. Lapsi saa helpotuksen kokemuksen siitä, kun aikuinen määrittelee rajat, joita ei voi ylittää. Lasten kanssa tulee loputtomia neuvottelukysymyksiä, kun vanhemmat eivät uskalla sanoa EI. Kaikissa asioissa ei pidä edetä lapsen ehdoilla, vanhemman pitää osata joskus olla itsekäskin.
pitäminen ja EIn sanominen ovat ihan eri asioita kuin se, että menettää hermonsa pienelle lapselle ja paiskii astioita tms.
Lapsi pois ruokapöydästä, jos alkaa ruoalla leikkimään tai muuten vaan temppuilee. Selität ettei ruoalla leikitä ja nostat lapsen pois pöydän äärestä. Kokeilet jonkun ajan kuluttua uudestaan - eiköhän opi käyttäytymään ruokapöydässä.
sille ei enää voi mitään. Ikävää. Olen sitä mieltä että kun lapsella on oikeasti nälkä, hän syö kyllä. Jos ruoka ei näytä maistuvan, turha tuputtaa väkisin. Saatikka antaa lapsen jäädä leikkimään ruualla. Lapsi pois pöydästä, kiitos, suu puhtaaksi ja leikkimään. Kerkeää tulla sitten kunnon nälkä seuraavaa ateriaa varten. Monenko hermot kestää katsella ruualla leikkimistä? Ei mulla ainakaan...