Mielessä alkanut taas myllertää, vaikka parisuhteessa kaikki hyvin - rakkautta, luottamusta, yhteiset arvot ja haaveet, toinen lapsi tulossa... Mutta silti. Tiedän kyllä, että täydellistä suhdetta ei ole, enkä sellaista etsikään, mutta silti on taas alkanut kaihertaa tämä miehen ja naisen maailman välinen ero, tapa hahmottaa maailmaa ja ymmärtää asioita!
Joskus tuntuu vaan niin siltä, että naisen kanssa olisi miljoona kertaa helpompaa moni asia, ylipäätään kommunikaatio. En sitten tiedä mikä naisen kanssa olisi vaikeampaa - kokemusta kun ei ole seurustelusta (eikä siitä fyysisemmästäkään puolesta kovin paljoa, vaikka sekin päiväunissani usein pyörii...). Ainakin lasten saaminen olisi ollut paljon mutkikkaampaa kuin nyt, mikä on ollut osasyy siihen, että miehen olen "valinnut" kummpanikseni.
Olen seurustellut vakavasti nykyisen mieheni lisäksi parin muun miehen kanssa aiemmin, ja aina vaivaa sama ongelma, se jokin kohtaamattomuus joka syntyy sukupuolen vuoksi. Yhteys on kuin huono puhelinlinja, joka pätkii ja rätisee, toisin kuin usein naisten kanssa, jonka kanssa ymmärrys syntyy jo puolesta sanasta. Kyllähän näitä parisuhteen puutteita miehen kanssa korvaa melko isolta osin ihanat naisystävät, mutta silti joskus kaipaa niin kipeästi vierelleen naista jakamaan elämää ja kaikkea!
Silti olen erittäin sitoutunut mieheeni eikä minulla ole aikomustakaan erota, enkä halua alkaa mihinkään kaksoiselämäänkään - en kaipaa enää mitään ylimääräisiä sotkuja tai hullunmyllyä elämääni enää kolmikymppisenä kun nuoruuden pahimmat sotkut on takana. Arvostan miestäni tosi paljon, mutta en voi kertoa hänelle mietteistäni, en halua loukata.
Sen tiedän kyllä melko varmaksi, että jos joskus meidän tiemme eroaisivat, niin ehdottomasti haluaisin kokea parisuhteen naisen kanssa. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä on asia, josta minun on elämässäni luovuttava, se maaginen yhteys parisuhteessa, vaikka kipeää se tekee!
Onko muita samassa tilanteessa olevia? Olisi kiva jutella aiheesta!
Kaihertaa sydäntä
Bi-äiti heterosuhteessa
201828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tähän sanon sinulle, että keskustele miehesi kanssa, kerro hänelle ajatuksistasi. Saatat kokea yllätyksen. Miehet ymmärtävät yhtä hyvin kuin naiset eivätkä yleensä ole kateellisia. Jotkut naiset ovat niin kateellisia, ettei keskustelusta tule mitään. Eivät kaikki. Olen bi.
ollut. Miestäni en vaihtaisi kehenkään naiseen, vaikka olenkin BI. Saatan tykätä myös jostakin naisesta, mutta mieheni on rakkaampi.
Tiedän kyllä, että täydellistä suhdetta ei ole, enkä sellaista etsikään, mutta silti on taas alkanut kaihertaa tämä miehen ja naisen maailman välinen ero, tapa hahmottaa maailmaa ja ymmärtää asioita! - No täydellistä suhdetta ei tasan olekaan, mutta ollaan kuules tyytyväisiä kun meitä on moneksi. Muuten tämä elämä olisi hitaasti tappavan tylsää ja meistä tulisi pystyyn kuolleita haahuilijoita. Ja kuule et ole ainoa kuka tuota miesten ja naisten välistä eroa on nuppi turvoksissa viime aikoina pohtinut ja kyseenalaistaen tutkiskellut. Joskus tuntuu vaan niin siltä, että naisen kanssa olisi miljoona kertaa helpompaa moni asia, ylipäätään kommunikaatio. En sitten tiedä mikä naisen kanssa olisi vaikeampaa - kokemusta kun ei ole seurustelusta (eikä siitä fyysisemmästäkään puolesta kovin paljoa, vaikka sekin päiväunissani usein pyörii...). - Kyllä sama fiilis täälläkin. Noin ylipäätänsäkin naisten kanssa kommunikointi ja toimiminen on ollut aina paljon helpompaa ja jotenkin stressittömämpää. Siis ettei ole ollut tätä tämmöistä ihmeellisen ilmapiirin tuntua. En oikein osaa selittää, mutta luulenpa sen johtuvan tuosta pienestä erosta miehen ja naisen ajattelutavan välillä. Nainen osaa myös olla susi naiselle ellei osaa eteensä katsoa, sama kuin mitä vähän miehenkin kanssa, jotta sukupuoli ei sinänsä sitä asiaa muuta miksikään. Olen seurustellut vakavasti nykyisen mieheni lisäksi parin muun miehen kanssa aiemmin, ja aina vaivaa sama ongelma, se jokin kohtaamattomuus joka syntyy sukupuolen vuoksi. Yhteys on kuin huono puhelinlinja, joka pätkii ja rätisee, toisin kuin usein naisten kanssa, jonka kanssa ymmärrys syntyy jo puolesta sanasta. - Tämän allekirjoitan aivan täysin. Itselläni myös vain muutama vakava miessuhde takana ja aina on sama laulu, tismalleen sama ongelma. Ei toimi ei eli meinaa hermo mennä. Sitä olen kyllä pohtinut, että niinkö kaverina ja ystävänä tulee miehen kanssa äärimmäisen hyvin juttuun sama kuin työn kautta. Vaan siipat ovat asia erikseen jostain syystä enkä oikein itsekään ymmärrä, että miten se voi niin oikeastaan ollakaan. Silti olen erittäin sitoutunut mieheeni eikä minulla ole aikomustakaan erota, enkä halua alkaa mihinkään kaksoiselämäänkään - en kaipaa enää mitään ylimääräisiä sotkuja tai hullunmyllyä elämääni enää kolmikymppisenä kun nuoruuden pahimmat sotkut on takana. Arvostan miestäni tosi paljon, mutta en voi kertoa hänelle mietteistäni, en halua loukata. - Älä nyt viitsi olla hassu :D Mun mielestä sinä et arvosta miestäsi jos valehtelet tai salaat asioita saatikka sitten itseäsi jos kätket niitä sisimpääsi.. Kumppanille tulee olla lojaali niin hyvässä kuin pahassakin ja puolin ja toisin :) Voihan sen miehen kanssa yrittää keskustella kommunikointi-ongelmista hyvä ihme ja yrittää löytää sitä oikeata säveltä ja yhteyttä. Ja jos siltikin linjat katkevat niin ainakin sitä on yrittänyt :) Sen tiedän kyllä melko varmaksi, että jos joskus meidän tiemme eroaisivat, niin ehdottomasti haluaisin kokea parisuhteen naisen kanssa. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä on asia, josta minun on elämässäni luovuttava, se maaginen yhteys parisuhteessa, vaikka kipeää se tekee! - Jep minä allekirjoittanut olen itse asiassa luvannut itselleni, että jos tämä homma kaatuu niin miehet saavat sitten toistaiseksi mun osalta olla siinä. Alkaa nimittäin olla semmoinen kehäraakki-olotila. Ja jos hätä ;) on suuri niin seksikaupasta löytyy melko laaja valikoima joka sortin suristinta ja dildoa millä sen miehen puutteen siinä mielessä tasapainottaa :D Tosin pumpattavaa miespuolista barbaran tyylistä pelivehjettä en ole vielä löytänyt. Oikeasti sitä voisi kokeilla noin pilkkeellä silmäkulmassa tai sitten kitistä jostain vaatekaupasta sellainen iso, täysikokoinen miesmallinen nukke mihin itse virittelisi yhtä sun toistakin ;))) Hihihiih :D Onko muita samassa tilanteessa olevia? Olisi kiva jutella aiheesta! - Jeh eli tässä on yksi tanttara ainakin painiskelemassa saman tyylisten kommunikointi-ongelmien keskellä! Mutta otetaan hei rennosti, ei se elämä tähän kaadu! Mehän olemme naisia hyvä ihme!!! :D
"Silti olen erittäin sitoutunut mieheeni eikä minulla ole aikomustakaan erota, enkä halua alkaa mihinkään kaksoiselämäänkään - en kaipaa enää mitään ylimääräisiä sotkuja tai hullunmyllyä elämääni enää kolmikymppisenä kun nuoruuden pahimmat sotkut on takana. Arvostan miestäni tosi paljon, mutta en voi kertoa hänelle mietteistäni, en halua loukata. " -> Älä nyt viitsi olla hassu :D Mun mielestä sinä et arvosta miestäsi jos valehtelet tai salaat asioita saatikka sitten itseäsi jos kätket niitä sisimpääsi.. Kumppanille tulee olla lojaali niin hyvässä kuin pahassakin ja puolin ja toisin :) Voihan sen miehen kanssa yrittää keskustella kommunikointi-ongelmista hyvä ihme ja yrittää löytää sitä oikeata säveltä ja yhteyttä. Ja jos siltikin linjat katkevat niin ainakin sitä on yrittänyt :) ***en valehtele tai koe että olisi väärin jos toinen ei tiedä kaikkea mitä ajattelen. Miksi kertoisin miehelleni että kaipaan naista, kun minulla ei ole aikomustakaan tehdä mitään? Alkaisi ehkä ihan turhaa pelätä että karkaan pois? Hän kyllä tietää suuntautumisestani, mutta minusta olisi loukkaavaa jos vertaisin häntä naiseen. Että siksi kommunikaatio ei toimi esim. Mitä tämä hyödyttäisi? Ei se ainakaan mitään muuttaisi, saisi ehkä hänet entistä epävarmemmaksi kyvyistään kommunikoida kanssani! Arvostan rehellisyyttä parisuhteessa, mutta en vaatimusta kaiken - ajatustenkin - jakamiseen. En esimerkiksi itsekään halua tietää hänen kaikkia ajatuksiaan jos hän ei itse halua kertoa. Toki jos asiat vaikuttavat parisuhteeseen niin silloin asiat kuuluvat toisellekin osapuolelle... Muuten viestisi oli kyllä hyvä, kiitos siitä!
Ajattelin itsekkin ottaa osaa tähän keskusteluun koska jotkut asiat tuntuivat tutulta. Itselläni takana kaksi pidempää miessuhdetta ja tällä hetkellä elämässäni on nainen joka vain tupsahti siihen jostain. Aina olen miesten kanssa sitä miettinyt että hitto kun tuo kommunikaatio on naisten kanssa helpompaa ja muuta. Ja kaikella järjellä ajateltuna, niin tottakai se on koska edustamme samaa sukupuolta. Kyllähän miehetkin osaavat kommunikoida paremmin tai helpommin miesten kanssa koska heitä yhdistää sama sukupuoli. Nyt kun olen viettänyt paljon aikaa tämän naisen kanssa niin olen saanut huomata että puhumme ja teemme asioita joita en miesten kanssa ole tehnyt. Kaikkia asioita ei vain miesten kanssa voi tehdä koska jotenkin meidät on vaan rakennettu eri tavalla. On vaikeaa olla bi koska niin monesti miettii sitä että naisen kanssa voisi olla sitä tai tätä ja että jos rakastuukin molempia sukupuolta edustaviin ihmisiin samanaikaisesti. Mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin siitä että jokainen etsii sitä itselleen sopivaa kumppania ja joillekkin ihmisille on aivan sama onko se nainen vai mies. Itse kannatan kaikessa rehellisyyttä ja avoimuutta ja hankalammatkin mielenliikkeet kannattaa toisaalta toiselle kertoa koska ei ikinä voi tietää vaikka siitä poikisi jotain hyvääkin. Mutta ymmärrän kyllä jos ei tunnu siltä että haluaa puhua. Vaikka olenkin avoin niin joistakin asioista arastelen silti puhua. Mutta jos oikein vaivaa niin kyllä sitä sitten suunsa avaa. En tiedä olenko höpöttänyt nyt ihan aiheen vierestä mutta eiköhän tämänkin teksti tänne joukkoon sovi :) Ja StippaS:lle pakko kommentoida että mulletoi.comissa myydään mun mielestä pumpattavia miehiä ;D Kun kirjottelit että niitä ei taida olla. En kyllä ole kokeillut joten en tiedä mitä värkkejä ne sisältää :D
Jessus. IHAN ku mun teksti.
kanssa. Täällä toinen kolmekymppinen nainen, joka miettii valintoja joita bi-seksuaaliuus pakottaa elämässä tekemään. Olin jo nykyisessä parisuhteessani ja äiti, kun vasta myönsin itselleni ja loppujen lopuksi lähiympäristöllenikin seksuaalisen identiteettini. Kamala kriisi. Nyt elämä on taas tasaantunut hieman, mutta aina välillä mietin sitä toista elämää joka jää kokematta.
En lukenut muiden vastauksia, mutta siis itse olen bi ja kolme muksua (nuorin 4kk), mies on hyvä ja ei valittamista. Salasuhteisiin en ole ryhtymässä, mutta keskusteluseuraa olen vailla, ihan ajatusvaihtoa!?
Olen vähän päälle kolmikymppinen avioliitossa elävä yhden lapsen äiti. Yllä oleva teksti tuntui tutulta.
Kahteen naiseen olen ollut elämäni aikana ihastunut ja molempiin vasta sen jälkeen kun olen ollut jo vahvasti sitoutunut nykyiseen mieheeni; toinen tulee edelleen yöuniini. Niin suuri on ollut tuo rakkauden ja kiintymyksen määrä - työtoveriini ja ystävääni (jolla on miesystävä, mutta jonka katseet, sanat, kosketus ja satunnaiset ilmapusut poskelle ovat niin lämpimiä).
Haluaisin kovasti kokea, miltä tuntuu suudella ja hyväillä naista. Pääsisinkö näin selville tunteistani? Mutta mitään en halua riskeerata ehkä perhekuviota sekoittaa. Vai kertovatko nämä tunteet jotain vain tyytymättömyydestä nykyiseen parisuhteeseen? Puhelinlinja katkeilee kovasti täälläkin, ja makealle maistuu lähinnä sooloseksi. Mieheni ei näistä ajatuksistani tiedä ellei sitten ole aavistanut jotain siitä, kuinka suhtautumiseni homoseksuaaleihin on muuttunut vuosien kuluessa.
kanssa.
Nyt sen vasta oikein tajusin kun luin teidän viestejä. "Ymmärtää puolesta sanasta" - mutta kun se ei ole se puoli sanaa, vaan jatkuvaa lärpätystä.
Kamalinta mitä tiedän, on että pitäisi jotain naisellista kälätystä kuunnella päivästä päivään, viikosta viikkoon, vuodesta vuoteen! Loppuelämä!
Ei sitä jaksaisi erkkikään. (siis olen itse nainen).
Jep jep, tutulta kuulostaa, niin tutulta. Mulle itselle koko totuus itsestä aukeni kakkoslapsen syntymän jälkeisen masennuksen myötä, ja ssitä asti olen enemmän tai vähemmän kaihonnut sitä " toista elämää". Tuo kaikki huonosta kommunikatiosta, joo, kaikki tuttua täällä. Muutama viikko sitten sain suuni auki yhdelle tutulle, joka on itsekin bi, ja meillä oli osi hyvät keskustelut hänen kanssaa. Ja niinhän siinä kävi,että menin ihastumaan häneen. Hän ei minuun ( elämäni tarina... :) ). Ja nyt on koko ajan sellainen olo, että pitäisi ihan suoraan sanottuna saada kokea nainen - nyt heti -. Aivan kuin joku pato olisi avattu. Sittenhän sen tietäisi, onko ajatukset ollenkaan oikeilla tolilla, vai lähdenkö pariterapiaan miehen kanssa, ennenkuin vaikenemme toisemme kuoliaiksi. Juttuseuraa siis kaivataan täälläkin !!
itse myös kolmekymppinen perheellinen nainen. paljon asiat mietityttää, valitsinko oikein... itselläni kyse on tässä pelkästään sukupuolesta, ei persoonasta. miestäni rakastan ja suhde on hyvä. hän on persoonanan sellainen jonka kanssa minulla on hyvä olla, hän tuntee minut läpikotaisin. kuitenkin, en tiedä miksi, koen suurta kaipuuta naisen luo. joka suhteessa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. uskon, että mies, siis kukaan mies, ei ikinä ole samalla aaltopituudella kuitenkaan naisen kanssa. rakastuin salaa erääseen naiseen. tein todella lujasti töitä että pystyin jatkamaan elämääni. hän Naisena kosketti minua niin kuin ei kukaan eikä mikään ennen. jäin miettimään itseäni kaiken tuon jälkeen. tiesin että en ole hetero, mutta en tiennyt itsessäni olevan näitä monia muitakin puolia, ja sitä suurta vetoa ja intohimoa naista kohtaan... Tiedän että tämä vaikutti loppuelämääni.
No teitähän löytyy! Tai meitä. Mulla avioliitto ja ikää 31. Mies hyvä ja oikea mulle, mutta selvästi sama tilanne mullakin...onko se sitten luonteenomaista bi-seksuaalisuudelle, että tuntee parisuhteessa mieheen itsensä puolinaiseksi, vai voisko se olla sitä, että oikeasti olen lesbo, en vaan tiedä sitä vielä kun kokemuksia naisten kanssa ei juuri ole, tunteita kylläkin?
Joo siis joku puutttuu, jokin sellainen, syvä kohtaaminen. Tuntuu hölmöltä, mutta aivan kuin elämisestä puuttuisi jokin taso. onhan elämä nytkin ihan ok. mutta elämän merkittyksellisyyys puuttuu jotenkin. Vitsi ois kiva jutella teidän kanssa vaikka näin sähköisesti ilman ulkopuolisia uteliaita lukijoita. Te tiedättte. mistä me puhutaan! Mitenhän onnistuisi?
Olen ihan varma, että se mikä vaillinaiselta tuntuu nyt, korjaantuu vielä!
onneksi aloin etsimään keskuteluista jotain helpotusta olotilaan. mukavaa huomata, ettei ole yksin ajatustensa kanssa. avioliitto, lapsi, hyvä parisuhde, mutta jossain taustalla aina se kaipuu toista naista kohtaan. mieskin kyllä tietää taipumuksesta, mutta tuskin ymmärtää, kuinka se voi välillä jäytää. entäs kun ei ole kokemusta toisesta naisesta, niin mistä voi tietää, mitä itse on.
joskus teininä naisia ihaillessani ajattelin, että tää vaan on tätä teini-iän mukanaan tuomaan villiyttä, mutta kolmenkympin kohta kolkutellessa ovea voi todeta, ettei se ihan niinkään mee.
sitä hetkeä pelkää, kun kaipuu lyö yli. kunpa ois joku kristallipallo, josta vois ennustaa ja tietää, miten elämää pystyisi jakamaan ja niitä ihania asioita, joita kaipaa kokemaan...
helppoa vastausta asiaan ei ole. jonkun sydän särkyy olipa mitä tahansa. näinä hetkinä, kun kaipuu naiseen täyttää sielun ja mielen, niin ei tiedä miten olis ja mitä tekis. mukavaa olisi, jos olisikin olla joku yhteisö meille, jossa voisi ajatuksiaan vaihtaa ja ehkä saada helpotusta kokeemaamme tilanteeseen...
..keskustelupalstalle. siel on pitkä keskustelu tästä aiheesta. sit alatte vaihtaa yhteystietoja.
Taustastani sen verran, että olen nuorena seurustellut miehen kanssa mutta jo parikymppisenä tajunnut, etten sillä tavalla kiinnostu miehistä, eikä se ole mua varten. Naisen kanssa haluan olla. Onneksi tajusin sen, koska paljosta olisin jäänyt paitsi, jos olisin jatkanut miehen kanssa kärvistelyä pohtien, että missä on vika kun ei tunnu oikealta. Pidän siis itseäni enempi lepakkona kuin bissenä.
Mutta siis asia oli se, että mulla on hiukan toisenlainen näkökulma asiaan. Mun mielestä naisen kanssa seurustellessa hiukan hankalaa on juuri se naisen ajatusmaailma. Naiset pohtivat ja analysoivat jne. paljon enemmän kuin miehet. Miehet ovat yleensä paljon suoraviivaisempia ja tarkoittavat mitä sanovat. Tästähän on olemassa se vitsikin, että nainen pyytää miestä kahville. Mies kieltäytyy. Nainen tulkitsee miehen kieltäytymisen merkkinä siitä, että mies ei halua olla tämän kanssa. Mies taas on tarkoittanut vain, ettei halua kahvia juuri nyt. :) Ja sitten kun asuu naisen kanssa ja yhdistetään kahden naisen ajatusmaailmat, yhteiselo ei aina ole maailman helpointa ja väärinymmärryksiä syntyy.. Miesten puheet taas ovat yleensä sellaisia, että niitä ei paljon tarvitse yrittää tulkita ja näin ollen pidän itse miesten seurasta kaveritasolla erittäin paljon.
Tästä ongelmasta huolimatta en koskaan ikipäivänä vaihtaisi naistani keneenkään mieheen :)
laitan tässä julkisesti s-postiosoitteeni. Saa ottaa yhteyttä! Etsiydyn kyllä sinne lapakkolaaksoonkin, jos vain sen jostain löydän. Eli [email protected]
Enää en asiaa peittele itselleni, vaan kohti sitä mikä tuntuu oikealta. Juttukaverit tervetuloa!
..täältä:)
http://lepakkolaakso.net/keskustelu.php
ja sit meet osioon naiset.