Meillä on nyt toinen lapsi tulossa kesällä, toinen on silloin puolitoista. Luulin tän tuurijuopon jo hiljentäneen vauhtia, kun oli jo niin selvillä vesillä ja ikääkin 40vee, mutta EI. Taas meni v*tuiksi. Nyt kun alkuvuodesta miehellä työt loppu, mutta samaan aikaan sattu saamaan pankista lainan, niin ei ole kohta 3viikkoon näkyny. Ja tää on 3.putki 2kk aikana! KIVA! Olen todella kiitollisena, rahattomana ja raskaana täällä kotona vaan odotellu lapsen kanssa. Piti lähteä silloin 3vkoa sitten asioilla käymään... Sit soitetaan että taidetaan ottaa poikien kans pari kossua - ja sitten ei enää ees oikeastaan soiteltukaan. Muutaman kerran tuli viestiä että jos huolitaan, hän tulee takas kotiin (lupas mennä katkollekki tai tehä ihan mitä vaaditaan). Se kuiten lopulta jäi siihen että kerran kävi - VAIHTAAN SIIS VAATTEET!! > sitten pitikin lähteä kattoon kaverin luo lätkämatsia ja ... Putki jatkukin sutjakasti. Minä en tosin yrittäny edes estää lähtemästä. Aikusta ihmistä. Ja kun tiedossapa tuokin on jo, että sanoin minä/muut mitä vaan, se vääntää siitä syyn juomiseen tai AINAKIN siihen, miksei kotiin voi tulla - millon mihinkin (ymmärtää tahalleen väärin jne.)... Sitten sanoin lopulta, että käy palauttamassa avaimen ja pakkaa kamansa. Ei tuota rallia kukaan kato. Niin se tuli naama turvoksissa ja itki tuossa kuinka rakas tuo LAPSI hälle on. JAAHA?! Sanoin sille että JOS on lapsi tärkeä, hakee itelleen hoitoa - sillä ehdolla voi vielä olla mahdollisuus tulla takasin... Ja siis HÄN ITSE hoitaa asiansa kuntoon, koska me muut ei häntä voida auttaa (tukena toki olis oltu). Niin se sitten kuitenki päätti pakata vaan kassinsa ja lähti = valitsi viinan. Vaikka tuossa kaikki ryyppykaverinsa ja ittensä haukku ( itkeä pillitti ja lasta halaili - onneksi ei ole ollut tapana lasten eteen tulla päissään, nyt oli poikkeus siinä), muttei voinu olla menemättä. NO, ihan sama oikeastaan. Surullista tosin. Lapsen takia me muutenkin enää oltiin yhdessä - ja nyt olisin ehkä ottanu sen vielä takasin tän TOISEN takia (noilla ehdoilla tosin), mutta... enpä taida enää. VAI MITÄ MIELTÄ TE MUUT OLETTE? Se lähettelee silloin tällöin nyt viestiä että kuinka meitä rakastaa, ja hän on sairas ja auttakaa ja vaikka v*ttua. Mutta aamulla alkaa se sama juominen. En mä jaksa enää korvaani lotkauttaa. Juokoon vaikka ittensä hengiltä. Se on niin paljon MUN elämää ehtiny juomisella pilata - en TOSIAAN anna sen tehä lapsille sitä... nyt ne ei vielä tajua, mutta mitä isompina? Enkä mä vois ikinä luottaa häneen? Hieman säälittää kuitenki, ku joskus sitäki todella rakastin, ja onhan se lasten isä - ja TIEDÄN ettei se PAHUUTTAAN tätä tee vaan heikkouttaan/juoppouttaan. Mutta mun tehtävä on kai suojella lapsia? Miehellä ei vaan ole asuntoa eikä mitään nyt. Tuolla se menee jossain. Mitäähän se vaan oli suunnitellu tekevönsä ku raha loppuu, kesä muuttuu syksyksi ja "kaveritkin" kaikkoaa? SOITTAAKOHAN SE MULLE... kysyy onko toinen lapsi ehtiny jo syntyä - saisko sitä tulla kattomaan, niinkö?? JA MITÄS MUN PITÄÄ SANOA? Ei olla naimisissa tai mitään (mies ei taida nyt olla edes suomen kansalainen ku muutti aikanaan pois...) ELI tuskin sillä lain mukaan oikeutta on tänne tullakkaan - vaan pitäiskö mun sallia tapaamiset?? Se on selvinä kausina kuitenki kova urheilemaan, tekemään töitä, hyvä isä ja VAIKKA MITÄ. ihan uskomatonta P:AA kuinka se sitten noiden putkien aikana tuhoaa kaikeen - ja koko sen juomisen ajan se vihaa itteään. Hoidossa ei ole koskaan silti ollut. Tuskin ees menee vaikka välillä sitäkin "uhkaa"... Sen tavaratkin on suurimmaksi osaksi vielä täällä - mutta en mä ala oleen mikään varasto?!!! MITÄ MUN KANNATTAS TEHDÄ? Haluaisin eroon siitä nyt... Vaikka raskaalle se sekin päätös tuntuu (näin raskaana ollessa ainakin)!! Mutta miten se tulevaisuus. Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta/muita kokemuksia??
-KIITOS ETUKÄTEEN- Ja selvää vappua!!
*ja anteeksi kun oli varmaan yhtä sekava teksti kuin on mielentilanikin...*
Nimim. TIPPA TAPPAA!
Mitäs TE tekisitte?
Tuleva 2lapsen YH.
12500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Valitettavasti alkoholisti ei raitistu - jos on raitistuakseen - kuin oman oivalluksensa kautta ja itsensä takia. Niin kauan kuin juominen on mahdollista hän ei muutu, ts. kun hänellä on vielä kulissit pystyssä kuten asunto johon voi aina palata ja lähimmäiset, jotka antavat loputtomiin uusia mahdollisuuksia. He toisin sanoen toimivat tahtomattaankin vain juomisen mahdollistajina, sairastuen samalla itsekin. Sinun on aika ruveta ajattelemaan omaa ja lastesi tulevaisuutta. Se ei ole valoisa niin kauan, kuin ukkosi saa örveltää taustalla. Eron ja yhteydenpidon katkaisemisen jälkeen on mahdollista, että hänen kulissinsa romahtavat ja hän jää omilleen, ja joutuu kohtaamaan todellisuuden jota jokainen juova alkoholisti kieltää. Muutama artikkeli, joiden lukeminen saattaa valottaa tilannettasi: *Läheisriippuvuudesta: http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/läheisriippuvuus.htm *Alkoholistin kieltämisestä ja lähimmäisten roolista: http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/kielto.htm Hyvää keväänjatkoa, ja voimia! t. kaffeemuki, alkoholisti
Kaffeemukille :) Pitääpä käydä lukemassa... Eipä tuo sun teksti sillee paljoa toivoa antanu, mutta - - ei kai tässä sitä sitten oikeastaan sen enempää olekaan! TOSI harmi, kun ois se "Onnellinen Perhe" ollu NIIN mukava :( Ihan perseestä kun kaikki OLI niin hyvin. KUMMINKIN. Mua niin suututtaa että tollasen isän lapsilleni "hommasin" :( Toivottavasti vielä ehtii löytää paremman! Tai jos se sitten tuosta raitistuu... Hmm... Vaan en tiiä uskallanko mie silti enää yrittää :/
mä elin suhteessa just niinkuin sun miehesi elää. mä sain erorahan ja oli millä ryypätä. en tajunnut mistään mitään, eikä ollut vastuuta edes omasta elämästä. rahat loppu ja kaverit. muija otti takas olin persaukisten kunkku ei ollu rahaa eikä tuloja. fatta sanoi et sun erorahojen pitäs riittää vielä monta kuukautta. sain kumminkin elämiseen muutaman satasen kuussa. ryyppäsin nekin ja elin taas muijan siivellä muija otti avaimem pois ja jouduin muuttamaan omaan kämppään. teki muuten viisaan ratkasun kun lemmppas mut kartsalle onnekis oli oma luukku. tajusin että olen sairas. diagnoosin mukaan sairastan alkoholismia, joka on hoitamattomana kuolemaan johtava sairaus. tämän sanoi minulle oma lääkärini sain hoitoa ja toivuin vertaistyhmässä ny ei ole muijaa. ollaan kylläkin hyviä ystäviä. hän jopa luottaa minuun eläessäni alkoholitonta elämää. loppujen lopuksi kukaan ei voi antaa toiselle ihmisille neuvoa elämän suhteen sen ratkaisu tilanteistä hyvää vappua sinulle toivottavast miehesi ymmärtää olevansa vakavasti sairas.
... että ymmärtää! Ihan jo ittensä takia, vaikkei muuta pelastettavaa enää oliskaan (kuten kaffeemukille jo sanoinkin tuossa)... Miksi te ette palanneet enää ex-muijan kanssa yhteen? Teillä ei kai ainakaan lapsia ollut? Minkälaista apua sä sait? Eli mikä tollaseen juoopiluun auttaa parhaiten? Olitko säkin "tuurijuoppo"?? Paljon onnea jokaiselle sun raittiille päivälle! :)
Ei noin pitkää tekstiä jaksa Erkkikään lukea.
Kato kellekkään ERKEILLE suunnattu teksti, eikä varsinkaan sellaselle Lasoli-Erkille ettei nää paria riviä lukea. NIIN x)
Jatkaa juomistaan ja tavallaan hyväksyt koko tilanteen vaikka s alaa toivot että IHME tapahtuisi ! Voin kertoa sinulle 40 vuoden juomisen kokemuksella,,ei tapahdu ! Ajattele: Yksi 8 1 ) juoppo on jo vammauttanut sinut ja lapsesi,,ja kohta :( syntymätön lapsi kokee vielä saman trauman ) Eiköhän se uhraus SINUN OSALTASI ole jo suoritettu ? Ota itsellesi raitis mies,koska olet sitä itsekkin ! Hyvää jatkoa ja kesää toivoo : Raitis=ALKOHOLISTI !
tuossahan se oli sanottuna. onko sinulla nyt järkeä tehdä se mikä pitää tehdä ? vai jäätkö edelleen ruikuttamaan ? vastaa itse itsellesi.
Vaikka kuinka haluat auttaa niin ei se alkoholistia paranna. lähtee ihan itsestä, niinkuin tupakan lopettaminen. Sitten kun on oikeasti itse päättänyt että nyt se loppuu niin se loppuu. Mun vanhemmat eros kun olin muutaman vuoden juurikin faijan ryyppämisen vuoksi. Pohjillehan se meni ja tajusi noin 20 vuotta myöhemmin ryhdistäytyä kun ei enää kukaan antanut yösijaa, rahaa, vaateita tai muutakaan kun ei ne kattettoman puheet miksikään muuttuneet. Sit se eleli muuman vuoden joten kuten kunnes sitten kuoli. Mutta mitkään puheet eivät auttaneet. Kun se itte sen hoksas, sitten alko sujuu. Ole vahva koskapa niinkuin itse kuvasit, tuotahan se juurikin on. Ei helppoa ei, mutta ainoa tapa toimia, sääliä ei saa tuntea ainakaan näkyvästi. Ikävä kyllä.
kiitos rohkaisusta!! nyt onki menny jo 3viikkoa ja 1pvä. lapsikin on oppinu jo vaikka mitä uutta siinä välillä ja ja ja... ei sitä käsitä miten joku tuhlaa aikaansa vaan juoiseen ku ois niin paljon muutaki :( ja iljettää miten VOI UKA NAUTTIA tuosta/haluta tota eläältään. tehä itestä ihmisraunion.... on se pari krt soitellu, oon yrittäny olla ihan asiallinen ja vastata (lapsen kuulumiset kyselee. oon miettiny et onko se hyvä et kuiten muistaa, vai saisko olla kokonaan jo pitämättä yht.???) on vaan aina inhottava olo - ku oikein kuulee jo iten alkaa tulla kaikkee fyysistä JUTTUA sillä (änkytystä - katkoilua... jne.) < nuorella miehellä vielä. kuitenki. ällötää, säälittää ja suututtaa. oon miettiny kannattaako enää puhelimeen ees ylipäänsä vastata :( katotaan nyt kuin kauan sillä putki lopulta jatkuu ja mitäpä SITTEN keksii. takasinhan se ei tänne voi tulla. tyhmähän mä muuten olisin!! onneksi ei oikein enää halutakkaan - siitä oon pääsemässä yli *HUOH* >>ja hyvää äitienpäivää..
jännä muuten että hirmun moni juoppo kuolee ihan muutaman vuoden päästä raitistumisesta. kuin kohtalon ivaa. tiedän tosi monta!! :/
Aloittajalle! Voin hyvin kuvitella tunteesi ja "katkeruutesi". Meillä on useampi yhteinen lapsi mieheni kanssa ja joka kerta kun olen ollut raskaana on kaljan juominen ollut tavallista useammin riidan aiheena..itse supistelin paljon jo puolesta raskauksista ja olisin toivonut että pullo pysyisi kiinni..se turvattomuus ja ontous kun toinen ei ollut tukemassa. Viimeisen kanssa menimme parin kaljan voimalla jopa synnyttämään..siis ukko! Nykyään en ole puuttunut juomiseen mutta omat voimat on kulunut loppuun. Pakkasin ukon kassin ja päätin pärjätä yksin. Saan lapsistani niin paljon energiaa(jota ne kyllä vievätkin) Mutta minä itse jaksan paremmin kun ei ole nk.energiasyöppö pullonsa kanssa heilumassa::ainakin viella, aika näyttää..erosta on niin vähän aikaan..mutta itsestäni tuntuu elinvoimaiselta! Ero toki surettaa,mutta en voinut muuta! Voimia ja luota vaistohisi ja tunteihisi: Lapset ja niiden hyvinvointi ensin!!!