Menetin kaksi vuotta sitten siskoni, Hän kuoli syöpään sairastettuaan yli vuoden. Asuimme kaukana toisistamme, mutta juttelimme paljon öisin tekstareilla hänen valvoessa kivuissaan. Puhuttiin kuolemasta ja luopumisesta, lapsuudesta ja unelmista. Sitten tulikin hautajaiset. Surin, vaikkakin ymmärsin siskoni kärsimyksen loppuneen.
Pärjään arjessa ja elämä ympärillä pyörii kuin koskaan hiljentymätön tivoli. Havahdun usein ajatuksistani, enkä ole hetkeen edes kuullut läsnä olevien ihmisten puheita.
Olen kirjoitellut paljon. Katselen iltaisin tulta. En pääse pois tästä kolkosta yksinäisyyden tunteesta.
Jokin vaivaa..
vieras itselleni
1295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siskoni ei kuollut mutta sairastui pahasti. Huomasin, että minä en kyennyt oikein keskittymään mihinkään. En voinut puhua todellisista asioista muille ja he tulkitisivat sen ylimielisyydeksi. On vaikea kuunnella kun mieltä painaa iso suru. kerro kanssa ihmislle mitä sinulle on tapahtunut ja että siksi olet hieman poissaoleva. samalla kun puhut siitä kykenet paremmin olemaan läsnä. Ehkä näin?