Sain ensimmäisen poikani kun olin 17v ja kaikki ihmiset epäilivät minun pärjäämistäni vauvan kanssa...mutta nyt kun ajattelen aika taaksepäin niin ihan hyvin on menny...toisen lapsen tein 24v ja se ero oli vauvan hoidossa...ett nuorenpana sitä vaan teki itsensä mielestä kaiken oikein ja toisen lapsen kanssa oli paljon jännittävämpää kaikki ei ollutkaan niin mustavalkoista...30v sain kolmostytöt ja niiden hoito onkin sit jo oma juttunsa...olen aina ollut yksinhuoltaja ja aina myös pärjänny milloin huonommin milloin paremmin...Nyt kun olen yhden lapsen isoäiti niin kaikki on muuttunut...pojanpoika kun tulee kylään tai saan muutoin vaan häntä hoitaa niin se tuntuu siltä kuin ei olisi koskaan vauvaa hoitanutukaan...kaikki on unohtunut....mietin vaan täällä et pitäisköhän sitä sittenkin tehdä vielä vauveli kotiinkin????
en kadu
mummo
1438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mummona oleminen on aivan eri juttu kuin oma muksu... Mummona oleminen on aivan uusi seikkailu, siinä oppii paljon uutta. Minun mummuni on ollut minulle läheiset ja silloin kun tappeli äidin kanssa niin mummut oli todella tärkeitä. mummulaan oli aina kivaa mennä. Luota itseesi, jos pärjäsit silloin nuorena pienokaisen kanssa, niin pärjäät nytkin! Uskon että sinusta tulee vielä suuri osa tämän pienoisen elämää. mUtta jos olet vielä valmis hankkimaan itsellesi pienoisen käärön, niin sekin on hieno asia. Mutta oman voimien mukaan. On muistettava, että silloin sinua tarvitsee kaksi pienokaista. Hyvää kevään odottelua... :)