Eli onko se sairaus, vai onko nuo juopot vaan jotenki tavallista itsekkäämpää porukkaa? Että ei väliä milleen muulle, kuin viinalle, ja satunnaisesti ehkä ryyppykavereille. Mutta ei esim OMILLE LAPSILLE!?? Ihmetyttää jos esim nk.TUURIJUOOPOUS on sairaus, koska välissähän saattaa olla näitä (erittäin harhaanjohtavia siis!!) raittiita kausia (jopa VUOSIEN)... JA SITTEN SE ALKAA: paikkaa, aikaa tai syytä katsomatta!!!! Jonain aamuna vaan... Ei sitä voi itse ymmärtää, miksi romuttaa kaikki ja alkaa imeen sitä soppaa. Varsinki ku ei näytä olevan ees KIVAA. Juodaan vaan ja oksennetaan ja sammutaan ja juodaan ja krampataan ja juodaan ja sammutaan taas. HYI HELVETTI!! :(
Toinen kysymys: mikä apu on paras apu? Mitä nyt oon lukenu, ei lääkkeet ainakaan (mitä vois olettaa kylläkin, jos tää kerran SAIRAUS on)... Siis kai se joku hoito on, ja kaikilla toki oma mielipide, mutta kaikki ne mielipiteet otetaan vastaan. (lasken niistä sit päässäni GALLUPIN) ;)
SITTEN: mikä se on, että kun kyllä JOTKUT lopettaa juomisen esim lapsen takia, mutta osa ei? Joku saattaa lopettaa ihan muuten vaan... Ilman mitään syytä siis. On se sekin ihan ihmeellistä. Jotkut antaa ensin mennä talot, työpaikat, perheen... KAIKKI. Sitten ku ei oo enää mitään jäljellä, juuaan ehkä vähän aikaa, mutta sit selvitään. Aika jännä. Siis LUULIS että se kannattis selvitä silloin kun on jäljellä jotain: vaikka ne pienet lapset nyt sitten - eikä vasta kun nekin on jo unohtanu sut!
JA: miksi osa voi muuttua "normaaleiksi"? Osalle se on sit lopun iän absolutismi. Ei vaihtoehtoja. Mutta osa juo vuosia ihan hulluna, sit ne "päättää" jossain vaiheessa että nyt aletaan juomaan ihmisiksi...
KAIKKI nää viittaa että kyse on VAIN omasta tahdosta, mutta sairautenahan tätä silti pidetään?? Hankalaa - varsinkin näin omaisena. On kädet sidotut, eikä ymmärryskään riitä!! < pitäiskö sen sitten riittää? en tiiä.
Hyvää Wappua Eniweis ;) *IHAN KAIKILLE*
ONKO ALKOHOLISMI
SAIRAUS VAI PÄÄTÖS??
14665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä olen näitä omia juoppojani seuratessa tullut siihen tulokseen, että ovat vakavasti sairaita. Vertaisin lähinnä maanisdepressiiviseen mielisairauteen. Manian alkaessa päässä sammuu kaikki muu, paitsi se yksi lamppu, joka välkkyy ja pakottaa VIINAA, viinaa,sitä on PAKKO saada. Sen jälkeen seuraa depressio, eli morkkis ja masennuksen sekainen parannuksen teko ja eri pituinen suvantovaihe, kunnes se yksi lamppu taas syttyy ja muu järki taas sammuu. Mielisairas ei pysty vastaamaan itsestään ja kuuluisi ympäristölleen ja itselleen vaarallisena tahdonvastaiseen hoitoon. Muunkinlaisia juomareita varmaan on, mutta minun kokemukseni on tämä. Turvallista Vappua kaikille!
Niin. Ei minullakaan mitään fyysistä riippuvuutta ole, eilenkin join vain 4 keppanaa. Mutta silti on kaikki mahdolliset lieveilmiöt tulleet tutuiksi tuuriörvellyksen myötä.
alkoholismiin sairastumiselle on perinnöllinen, on löydetty ns. alkoholismigeeni (GABRA2-geeni) Puhjetakseen sairaus tarvitsee kuitenkin myös otolliset olosuhteet, eli saman perheen lapsista osa voi alkoholisoitua, osa ei.
Heikkoen ihmisten tauti tämä on .Nämä raukkamaiset hylkäävät lapsensa poulisonsa . yksi juoppo tuhoaa kymmenen ihmisen elämän .
Omasta kokemuksesta allekirjoitan tuon. Geenin lisäksi täytyy olla myös olosuhteet alkoholismiin sairastumiselle kunnossa. Ihan sama geeni ilmeisesti altistaa eri olosuhteissa ihmisen myös huume-, lääke- tai jopa seksiriippuvuudelle. Itse ajattelen, että myös työnarkomania tai pakonomainen kuntoilu ovat saman geenin aikaansaannoksia. En silti pidä alkoholismia mielen sairautena, vaan puhtaasti biologisena sairautena. Kun aivojen välittäjäaineet pääsevät toimimaan solujen pinnoilla väärällä tavalla, joutuu asiantilaa korjaamaan ensin alkoholilla ja lopuksi sitten täysraittiudella ja vertaistukimuotoisella terapialla..
Alkoholismi on hoitamattomana aina ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus.
Alkoholismiin voi olla perinnöllinen alttius, mutta ilmeisesti myös sellaiset joilla ei ole tätä perintötekijää voivat siihen sairastua.
Alkoholismiin voi sairastua sekä lujaluonteinen että pehmeämpi henkilö. Se on hyvin kavala sairaus, hiipii huomaamatta, kehittyy salöakavalasti kuin allergia. Minäkin söin vuosikaudet hasselpähkinöitä ja manteleita ilman ongelmia, kunnes eräänä keväänä sain rajun allergisen reaktion manteleista. Sen jälkeen en ole niitä uskaltanut syödä.
Oma isoisäni oli erittäin lujaluonteinen, lahjakas ja älykäs ihminen, mutta tuurijuoppo hän oli. Saattoi olla pitkiä aikoja tahdonvoimallaan juomatta, kunnes tilanne repesi totaaliseksi kännäämiseksi. Sitten taas lujan luonteen voimin irti juomisesta - kunnes tapahtui seuraava repeäminen.
Oma mieheni on AA:n turvin raitis alkoholisti. AA:n mukaan omat ponnistelut eivät auta, jos ihminen on alkoholisti. Viisas alkoholisti, lujaluonteinen tai pehmotapaus, samantekevää, myöntää että on voimaton alkohoilin suhteen ja että ei omin voimin kykene selviytymään. Tämä oman voimattomuuden myöntäminen avaa tien raittiuteen päivä kerrallaan, toisten samaa sairautta sairastavien tuella ja Korkeamman voiman varassa. Korkeamman voiman kukin saa käsittää omalla tavallaan, kunhan tajuaa että itse ei ole oman elämänsä korkein voima - kun ei pysty omin voimin olemaan edes juomatta.
Alkoholistien läheiset voivat myös tarvita toisten saman kokeneiden tukea sekä silloiin kun alkoholisti vielä juo että silloin, kun alkoholisti opettelee uutta elämäntapaa.
Alkoholistiksi tulee yleensä vain henkilö jolla on jo ennestään luonnevika, perinnölliseksi sen tekee luonnevikaisten vanhempien sairaaloinen lasten kasvatus jolla siirretään "hulluus" sukupolvelta toiselle... Mikäli em. henkilö ei tartu pulloon, niin hän pilaa elämänsä (ja läheistensäkin) jollain muulla tavalla... Valitettavasti:(
Tuon virren olen kuullut ennenkin, ja sitä veisaavat ihmiset tuntevat kaksi kasvatustapaa, nimittäin huutamisen ja hakkaamisen. Meillä on maailma täynnään noilla metodeilla kasvatettuja ******.
...tuossa voi olla perääkin.
aina vikaa voi olla. Omalla exällä oli ns. hyvä koti, vanhemmat rauhallisia "uskovaisia" ihmisiä, lapset kävivät seuroissa jne. Jossain vaiheessa murrosikää alkoi se hiljainen erkaneminen siitä rauhallisesta elämästä, alkoholiin tutustuminen. Pikku hiljaa vanhemmiten viina vei enemmän ja enemmän, unohtui omat lapset, laskut, koti jne. Kotona käytiin vain potemassa krapulaa ja keräämässä voimia uuteen ryyppyputkeen. Itse pidän sitä eräänlaisena luonteenheikkoutena, viinaan on helppo vajota aina kun joku asia ketuttaa. Ei tarvi ajatella "ongelmia" kun voi paeta sitä juomisella, silloinhan velatkin muuttuu saatavaksi :) Pikkuhiljaa siihen viinaan vaan tulee riippuvaiseksi, aivan kuten tupakkaan, kahviin jne. Elimistö huutaa viinaa....
Ei pidä paikkansa. Valitettavasti.
viinan kittaaminen on lapsellisuuden säälittävin muoto.
olin kura, paskahousu ja turhan pillittäjä koska olin vain surkea juopottelija ja itsekseen muka niin hyvä.
lopetin monien vuosien yrittämisen jälkeen ja tajusin seikat omassa elämässäni, miksi olin juonut.
helppoa ei ole, mutta ei sitä rukoilemallakaan juopottelua voi lopettaa. tarvitaan tervettä järkeä pysyä tolkuissaan. korkea voima tms. hihhulointi on taas eräänlainen 'peitetarina' juomiselle.
voisi ruveta etsimään juomiseen. Tuntuu niin pinnalliselta nämä omat ajatukset.
ihan vain tajuamalla olevansa tavallinen kuolevainen.
ei siinä mitään pelastusopillisia hengellisiä diipadaapailuja tarvita.
eikä suuria ajatuksia.
mieti vain kuka ja mitä olet, mitä haluat; juotko vai lopetatko. tee elostasi juuri semmoista kuin haluat. rukoilut ja loitsut ei ole muuta kuin itsensä kusettamista yhtä lailla kuin juomisen selittely tuhansilla eri tavoilla.
itke itkemättömät itkut ja kiroile vitutukset. anna palaa ja tuuleta päätäsi.
älä jää luuseriksi uinumaan 'alkoholismi on sairaus ja minä toivun' -aatoksiin, vaan ota tavoitteeksi mennä eteenpäin. sinä pystyt siihen omilla voimillasi. voimaa ei tule mistään matalan helvetistä eikä korkeasta kirkkahuvesta ;).
samaan lammikkoon ei kannata jäädä melomaan ympyrää ja velloa entisissä ryyppytarinoissa. aikasa kutakin. nyt on aika elää omaa, tavallista elämää.