Tapasin tämän ihanan naisen messengerissä, aluksi vain juttelimme niitä näitä, mutta asiat johtivat toiseen ja aloimme juttelemaan syvemmin. Lopulta päädyimme soittelemaan ja tekstailemaan todella ahkerasti. Hänen kanssaan on aivan ihana jutella ja hänellä on niin kaunis ääni. En ole koskaan ennen pystynyt juttelemaan näin kenellekkään, olen ujo ja vetäytynyt masennuksen takia, mutta hän tuo vain sitä jotain, minkä takia kannattaa taas hymyillä ja olla iloinen. Hän on tosin varattu ja parisuhteessa, mutta kertoo minulle todella usein kuinka on onneton ja haluaa lähteä, mutta ei uskalla sitä tehdä, koska pelkää yksinoloa. Tapaamisesta puhumme todella usein ja varmaan pian hän uskaltaa tavata minut, kunhan löytää sopivan ajankohdan.
Tuntuu että olen aivan myyty, hän saa minut todella iloiseksi ja häneen saattaa luottaa. Sydämeni alkaa hakkaamaan, perhosia vatsassa, käsiä kihelmöi hänen kanssa jutellessa. Hän kertoi olevansa ihastunut minuun, mutta välimatka on pahana esteenä, sekä ikäero on hänen mielestään paha asia(hän on 25, minä 22). Nyt hän halusi pitää viikon taukoa, että saa selviteltyä ajatuksiaan ja arveli sen tekevän myös minulle hyvää. Tunnen oloni todella yksinäiseksi ilman häntä.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Odotanko kärsivällisesti viikon ja jatkan normaaliin tapaan, kunnes tavataan ja nähdään onko hän "bensaa liekkeihin", vai kuinka? Tapaamista odotan todella paljon, kuten hänkin. Olen aivan neuvoton tässä asiassa, en ole koskaan ennen tuntenut näin ketään kohtaan. Eihän elämäni kyllä mitään naisrikasta ole ollut, mutta yksinkään ei ole hirveän pitkiä aikoja tarvinnut olla.
Kiitos kaikista vinkeistä!
Ihastunut
ja pahasti
71407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
paljon jos kolme vuotta ikäeroa on hänelle vaikea. Välimatka voi olla esteenä toki. Varoitan sinua ihastumasta liikaa koska hän on varattu ja tällä hetkellä onneton mutta silti varattu. Voi olla että hän pelkää vain yksinoloa ja hakee kuuntelijaa. Kyllä viikon tauko tekee sinulle hyvää ja yritä keskittyä muihin asioihin. Tarvitset nyt tasaantumista että tajuat asian. Lisäksi älkää pettäkö vaan anna hänen selvittää se vanha suhde alta pois ennen kuin alatte oikeasti mitään. Tuossa on ainekset siihen että sinusta ei tule pelkästään laastari vaan tukiteippi. Toisin sanottuna hän jatkaa vanhaa suhdetta tai sitten lopettaa sen ja on sinun kanssasi vain sen takia kun ei halua olla yksin. Nyt on sinun aika hieman todellakin miettiä asioita ja hieman viilentyä vaikka kuinka hienolta tuntuisi. Palkinto kyllä tulee aikanaan jos on tullakseen. Varaudu pahimpaan mutta odota parasta.
Kuinka voi tavata tuntemattoman ihmisen messengerissä? Asiasta: nyt kannattaa ottaa rauhallisesti. Voitte olla alkuun ystäviä, mutta sinun tulee nyt suhtautua juttuun niin, että odotat mitä tuo nainen tekee nykyiselle suhteelleen. Hänen on itse tehtävä se päätös.
Hänelle sanoinkin jo, että ystävä haluan ainakin olla, kaikesta riippumatta. Enkä tosiaankaan lähde miksikään "kolmanneksi pyöräksi" tms. en tahdo sekaantua kenenkään suhteeseen. Enkä myöskään tahdo mikään tukiteippi tai laastari olla, vaan enemmän tietysti. Koitan tästä vain viilentyä ja katsoa sitten mihin juna vie, tuleeko päätepysäkki vastaan vai jatkuuko matka. En tosiaankaan tahtoisi hätäillä asian kanssa, koska siitä ei kuitenkaan seuraa hyvää. Tajuan kyllä, että hän saattaa hakea minusta vain sängynlämmikettä ja seuraa. Mutta riski kannattaa ottaa jos tilaisuus tulee, vai? Hitaasti jokatapauksessa haluan ottaa, en ole koskaan ollut hirveän hyvä ihmis-suhteissa, masennus on vienyt veronsa. Kiitoksia vastauksista, selvitti ajatuksiani jo huomattavasti :) Lisävastaukset ovat aina tervetulleita.
todennäköisin vaihtoehto eli että hän on itsekin aika sekaisin eikä tiedä mitä tehdä. Anna siis sekä itsellesi että hänelle aikaa. Muista myös suojella hieman itseäsi mutta tietysti jos hän lopettaa suhteensa ja näyttää vihreää valoa niin ole siinä hollilla. Siinä vain jos on ollut masentunut tai ei ole liikaa kokemusta ihmissuhteista niin innostuu aluksia ja pudotus on sitä pahempi. Vaikuttaa sinulla kuitenkin olevan terve suhtautuminen asiaan. Jatka sillä linjalla.
masennuksesta jos et siis näe toisessa mitään vikaa. Kaikissa on jotain vikaa ja näin. Masentunut hakee turvaa ja yleensä se on joku ihastuminen, pakokeino, hellyyden kaipuu Mutta ei se tarkoita ettei vois elää. Yritä järkätä sitä tapaamista, eli treffejä. Tekstien perusteella ei voi tietää synkkaako oikeasti jonkun kanssa. Kuhan nyt et ihan flippaa ja joudu pakkomielteeseen toisesta tms. Mikä aiheuttaa masennusta? ja kaikki on ujoja jollain asteella kun uusiin, vielä kiehtoviin ihmisiin tutustuu. Sitä on turha pyöritellä mielessä. Antaa mennä vaan Onhan ihastuminen toki kivaa, niin kauan kun on henkisesti balanssissa niin ettei koko elämä ole siitä kiinni. Käsittele asiat mitkä aiheuttaa masennuksen ja jatka elämässä
aika paljon siitä, onko tämän naisen suhde oikeasti "Kulutettu loppuun", finaalissa, vai onko siinä vain vaikeat ajat menossa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun mitta tulee täyteen, se tulee. Mutta noin nuorena ei pitäisi olla mitään erityisempiä syitä ettei voisi lähteä kälppimään vaikka saman tien. Vanhempana voi olla yhteisiä asuntoja ja muita. Ja tietysti yhden suhteen lopettaminen toisen takia on pahin mahdollinen virhe, joten... et voi kuin odottaa. Jos haluat selvyyttä juttuun, niin koita pikemminkin onkia, mitä ongelmia heillä on ollut, siitä pystyy päättelemään aika paljon.
En ihan sokea sentään ole, hänessä on omat vikansa, niinkuin meissä kaikissa. Ei hän täydellinen ole, niinkuin en minäkään. Ja kyllä myönnän, että kaipaan turvaa ja hellyyttä. Mutta sitä saan jo muilta ystäviltänikin, aina tarpeen vaatiessa ja hyvä niin. Masennuksen syytä en osaa aivan tarkaksi sanoa, se on semmoinen monen asian soppa. Todella hyvä ystäväni menehtyi jäätyään auton alle, minua on kiusattu koulussa aina painoni vuoksi ja muuta sellaista. Masennus ilmenee hieman kausittaisena, osaltaan johtuen siitä että kun on töissä, niin ei vaan ole aikaa masennella. Omasta mielestäni olen hieman keskitasoa ujompi ihminen, eikä minua saa avautumaan kovin herkästi. Totta toki ujous kuuluu asiaan, mutta kuten sanottiin, antaa mennä vaan. Eikä minun koko elämäni ole hänestä kiinni, pärjään varmasti ilman häntäkin. Asioitani on käsitelty useaan otteeseen monenkin eri ammattiauttajan parissa, kuitenkaan tuloksetta. Ainoa asia, mistä tähän mennessä on ollut apua oli koira, se sai ja saa edelleen elämän hymyilemään. Masennus onkin siitä asti kokoajan vähentynyt, enkä paniikkikohtauksiakaan saa kuin aniharvoin. Hän on kertonut minulle erittäin avoimesti heidän suhteensa ongelmat ja olenkin iloinen että hän on pystynyt luottamaan minuun, kertoakseen ongelmat. Ongelmina heillä on ollut seksi, miehen yleinen haluttomuus kaikkea kohtaan, mies ei tahdo keskustella mistään asiasta vakavammin ja välinpitämättömyys. Hän sanoikin, että aluksi suhde oli ihanaa, mutta enään siitä ei ole kuin muisto jäljellä ja sanoikin että hänellä on tullut mitta täyteen, mutta tarvitsee vain kerätä rohkeutta ja sanoa että minä lähden. Eräänä päivänä hän myönsi jopa käyneensä asuntoesittelyssä, että olisi oma kämppä johonka sitten mennä, kun tekee päätöksen lähteä. Minulle hän on antanut sellaisen vaikutelman, että se lähteminen on vain ajan kysymys. Mutta kiitos teille, katsotaan mitä aika tuo tullessaan :) Positiivisin mielin liikkeellä ollaan.