Itse olen jo monia vuosia haaveillut kostaa mutta enään en aio jättää vain ajatuksien tasoille.
Itse koen etten saa rauhaa itselleni ennnen kuin olen kostanut.
Aivan kuten ne haamutkin jotka jumittavat viimeistelettömien asioiden takia eivät lepää.
Samalla lailla minä en tule koskaan saamaan mielenrauhaan ennen kun oikeus on tapahtunut
Teen mitä täytyy saadakseni kostoni joudun sitten isoihin ongelmiin tai en.
Minulla ei ole mitään menetetävää enään joten aivan yhdentekevää mikä on hintana oikeuden tapahtumiselle.
Ei ole vielä liian myöhäistä kokea oikeutta oikeus tulee tapahtumaan ennenmmin tai myöhemmin ette pääse pakoon.
Koston ilo on pakko kokea
FAGGOT432
291655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
On varmasti vaikeaa yrittää antaa anteeksi tai vain unohtaa mutta kosto on silti aina väärin. Vaikka tietenkin sinuakin kohtaan on tehty väärin. Ajattele että se on elämän koulua, joskus se tuntuu hyvin raa-alta ja epäoikeudenmukaiselta mutta kenenkään elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista.
kuhan muistaa sen, että kosto tehään omasta puolesta, eikä asialle pistetä kaveriporukkaa. Sillon osotetaan vaan omaa heikkoutta.
vankeuteen, häpeään, nolostumiseen, uuteen riitaan ja tässä vain alku. Eikö Toinen Maailmansotakin ollut kosto ensimmäisestä? Haluttiin kostaa vääryys uudella taistolla. Kosto on kierteen alku. Parempi ettei edes aloita. Muuten voi kauankin siinä kierteessä olla. Haamuista en tiedä. Kyllä levon kaikki lopulta saavat.
ja siitä ei pääse mihinkään.
Kunnes juoksuhaudoissa alkanut influenssa tappaa miljoonia ympäri maailmaa. Kun savijalkaisen jättiläisen tankit vyöryvät läpi siviilien. Kun huonosti aseistetut lukumäärältään valtaisat viholliset saattavat suurlähetystön tyhjentämiseen ja häviön julistamiseen. Kun vuosia joudutaan käyttämään kansainvälisesti tunnustetun paremman julkikuvan tekemiseen. Kun miljardeja käyetään uudelleen rakentamiseen. Kosto tuhosi Dresdeninkin. Mitä kosto auttaa?
koko valtiota koskevasta kostosta.
Jos laajamittainen kosto saa tällaista aikaan niin miksi siis kostaa edes yksilön kohdalla? Loppujen lopuksi sodassa on ihmine ihmistä vastaan. Kostoksi sen vieminen ei auta.
seli seli seli seli. Kaikki sun viestit on aina tota yhtä ja samaa skeidaa.
Viha ja tuhoavat toimet eivät auta.
Avaa silmäs
Kostossa koko naapurusto voi naapurisotaan ryhtyä kun kostettiin. Ei siitä apua ole. Jos haluaa olla rohkea niin pyrkii tekemällä oikein lopettamaan kusaamisen. Ei helpoimmalta näyttävä tie ole se oikea.
Maksanu potut pottuina.
piirtämällä niistä pilakuvia ja keksimällä niistä pilkkalauluja ja runoja. Ei auttanut, jouduin vaan vaikeuksiin.
Itsekin haaveilen kostosta edelleen vaikka siitä on jo vuosia. Olen aina niin onnellinen jos tiedän, että henkilöllä menee huonosti tai itse olen ollut parempi jossain tai menestyn hyvin jossain. En kylläkään ole nähnyt sitä henkilöä vuosiin, mutta todella toivon, että hänellä menee huonosti. Kenellekään muulle en ole niin toivonut, mutta hän joka ennen oli ystäväni niin voisin vaikka tappaa jos siitä ei tulisi seurauksia. Niin paljon hän loukkasi minua vuosia. Noh täytyy unohtaa:)
Eihän siinä enää eroa kiusaajasta. Moni uskoo että pahan ajatteleminen kiusaajaa kohtaan olisi oikein. Mutta onko siinä eroa? Toinen ihminen ajattelee toisesta pahaa. Loppujen lopuksi siinä on ydin. Pahoja ajatuksia toista kohtaan ei ehkä saa lopetettua mutta on eri asia pyrkiikö lopettamaan sellaisen. Pyrkimys anteeksiantoon tai edes pahojen ajatusten lopettamiseen kertoo jo paljon. Miksi ajatella pahaa toiselle? Miettiä mitä tekisi jos estoja ei olisi? Kiusaaja näin ajattelee. Eroa ei juuri löydy.
Kyse ei ole enää arvokkuudesta ja eroavuudesta, että "olen parempi ihminen kun pidän malttini". Kyse on oikeuden saamisesta. Kun poliisi tai oikeusistuimet eivät pysty tai ole halukkaita auttamaan, niin mikä korvaa sen, että itsellä meni korvaamaton hetki elämästä sirpaleiksi, ja toinen sai tästä nautintoa? Oikeus ei ole sitä, että väärintekijät saavat rellestää niin paljon kuin lystäävät ja sivustakatsojat antavat koko ajan anteeksi, eli toisin sanoen ovat välinpitämättömiä asiaa kohtaan tai ovat jopa kiusaajien puolella. Kärsivää osapuolta kohtaan ei kukaan näköjään tunne empatiaa. Ihmisten on annettava muille sitä, mitä he tekojensa mukaan haluavat itselleen tehtävän. "Silmä silmästä, hammas hampaasta" voidaan kääntää myös "ystävyys ystävyydestä, rakkaus rakkaudesta". Kaikki riippuu vain siitä, miten ihmiset päättävät kohdella toisiaan. Pari lainausta Raamatusta vielä uskovaisten mieliksi: "-- vanhurskas saa iloita, hän näkee koston hetken, hän saa huuhtoa jalkansa jumalattomien veressä, --" "-- minä teroitan salamoivan miekkani, käyn toteuttamaan tuomiota, minä kostan vihollisilleni, rankaisen vihamiehiäni --" "Tuomio on minun, ja minä maksan tekojen mukaan."
Tässä on eräästä hirveästä henkilöstä, joka oli varmaan raivoissaan ärsyttäjien takia. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=3000000000000010&posting=22000000043617178
mutta ettei Raamatun sanomaa vääristeltäisi, niin uskovia neuvotaan näin: Kirje roomalaisille, 12. luku, jakeet 17 - 21: "Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: 'Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra'. Vaan 'jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle'. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä."
Siinä on ero. Aina ei ihmisen haluava oikeus ole objektiivista. Tuomitseminen on parempi jättää Jumalalle.
ja kuolleet ei tuomitse
lopulta omaa teoriaansa. Hevosen hakkaamisen todistaminne saa ihmisen ymmärtämään mitä tapahtuu kun olettaa olevansa moraalin yläpuolella ja Jumalan muka kuollut.
Ja ihminen ei yhä edelleenkään voi muuten sairastua? Kuten jo sanoin joskus, on myös epäilty, että kyseessä olis ollu esim. aivokasvain. Aivokasvain muuttaa kummasti ihmistä jos on oikeessa paikassa. Mukavasta äitistä tuleekin lapsensa tappaja ja sitä rataa.
käytettävissä olevin laillisin keinoin. Kyllä tällainen paine aina edes jotain vaikuttaa. Jos et ole enää koulussa, niin soitapa niille entisille kiusaajille ja pyydä kahdenkeskistä tapaamista vaikka jossain rauhallisessa kahvilassa. On varmaan vaikea olla nokakkain, jos hävettää. Valmistele sanottavasi vaikka paperilla ja kertaa sitä ennen tapaamista. Sitten kysy, mitä hän haluaisi tähän sanoa. Voit saada rauhan jo sillä, että toinen tunnustaa menetelleensä väärin. Kuvittele lisäksi itsesi nyt aikuisempana vanhojen kiusaajien keskelle, jotka ovat ympärilläsi vielä lapsia. Pelottaako vai miltä lapsoset näyttävät? Jos olet vielä koulussa, niin kaikille vain valitusta koulupoliisia myöten. Rikoksia voi pyytää selvittämään jälkikäteenkin, jos eivät ole vanhentuneet. Ei varmaan ainakaan ole kiusaajalle ja hänen perheellen kiva tällainen yhteydenotto.
Anteeksi ei tarvitse antaa, mutta paras kosto on voida hyvin ja elää onnellista elämää. Sitten joskus jos tapaat entisen kiusaajan se näkee, ettei pystynyt pilaamaan elämääsi. Näytä mieluummin että pärjäät hyvin!
Ite kostin ja sain mielenrauhan!
jos tulee tilaisuus aijon itsekin vielä kostaa pahimmalla mahdollisella tavalla eikä ole väliä kuinka suuriin vaikeuksiin joudun tai paljon joudun maksaa siitä koska tapan kuitenkin itseni vielä joku päivä
Et saa kumminkaan mennyttä takaisin, etkä pysty unohtamaan. Et myöskään saa sitä tyydytystä josta haaveilet nyt! Todennäköisesti vain haavoitat itseäsi lisää.
Ymmärrän kyllä sinua ja että kosto kiehtoo. Kyllä minäkin haudoin pitkään kostoa ja mietin mitä julmempia kostotapoja. No ne jäi ajatuksen asteelle...
Nyt vanhempana ja kun asioista on aikaa en enää haudo kostoa koska tajusin, etten pystyisi kumminkaan tuottamaan samanlaista tuskaa, mitä he tuottivat minulle. Enkä kummonkaan saisi rauhaa. Tapahtunut mikä tapahtunut!
No kosto se on sekin kun nyt kiusaajani kiemurtelevat häpeästä ja yrittävät hyvittää tekojaan... Ja myös se, että olen pärjännyt hyvin elämässä heistä huolimatta. Ja kohtalo kummasti koukuttaa. Aika moni on saanut potkut ja elämä muutenkaan ei ole mennyt ihan putkeen. Kyllä elämä tasii kiusaajiakin!
Minua kiusattiin 8 helvetillistä vuotta. Haluaisin myös kostoni. Vaikka koulu on jo loppunut aikoja sitten, niin kaikki piinaavat muistot kummittelevat tänäkin päivänä. Haluaisin, että ne ******** saisivat maistaa omaa lääkettään. En halua, että ne pääsisivät, kuin koira veräjästä...
Kostin henkisesti ja aivan taivaallisen hienosti kun törmäsin vanhaan kiusaajaan kadulla. Pilottitakki ja kaljalippis päässä se yritti inistä jotain kun itse kävelin puku päällä. JA ai sitä ahavoituneen kasvon ilmettä kun kaivoin lompakosta sievät sataset (käytetyn auton ostoon) ja sanoin "hyvin onnisti raveissa". Hehheh, nyt se todennäköisesti tappaa itseään viinaan tai vetänyt hirveet lainat raviin.