opiskelu?
Onko totta, että opiskelu helpompaa kuin sinne pääseminen?
Onko tylsää lääkäriksi
Jos vaik sitten
111354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lääkäriksi opiskeleminen kestää 6 vuotta ( erikoistuminen vaatii lisäopiskelua muutaman vuoden) ja sinne pääseminen on yhtä vaikeaa kuin opiskelukin.
Kunhan pitää köydestä kiinni niin tulee putken toisesta päästä lääkärinä ulos. Näin ainakin tavataan sanoa. Itse en pidä opiskelua sen vaikeampana, kun muutkaan yliopisto tutkinnot. Pääsykokeen vaikeus on siinä, että vaikka olisi hyvin valmistautunut saattaa tulla yllätyksiä. Opiskelun aikana tentti kysymykset ovat paremmin ennakoitavissa ja siten niihin on helpompi valmistautua.
Eihän toki ihan kaikki voi kiinnostaa, mutta tylsäksi en opiskelua sanoisi. Pääsykokeeseen ulkoaopettelu vaihtuu suurempien kokonaisuuksien ymmärtämiseksi (tai yrittämiseksi), mikä on itsessään haastavampaa ja mielenkiintoisempaa. Ymmärtämystä vaativia asioita on paljon ja luettavaa on. Koko ajan täytyy lukea, että pysyy mukana. Ymmärtämistä auttamaan on keksitty muutakin kuin tylsä kotona yksin pänttäys, joten edelleen, opiskelu on mielenkiintoisempaa kuin itse pääsykoe. Pääsykokeen vaikeus johtuu kovasta kilpailuasetelmasta, mitä ei enää opiskellessa ole. Jos osaat vaadittavan määrän, pääset eteenpäin. Nyt ei tie tyssää, jos et ole tietyn prosentin joukossa. Tentteihin ei siis tarvitse osata ihan kaikkea.
Teoriaa opiskellaan se puolitoistavuotta ja sen jälkeen opiskelu on työssäoppimista. 3-4 vuoden päästä opiskelun aloittamisesta pääset jo tekemään sairaalalla samoja töitä, mitä valmistumisen jälkeenkin tulet tekemään, jos et sitten erikoistu kirurgiaan. Lääkärin ammatti on yksinkertaisimmista ja helpommista ammateista, mutta parhaiten palkattu ammattiryhmä suuren lääkäripulan vuoksi. Tenteistä on päästävä läpi, mutta sillä ei ole mitään merkitystä miten kokeissa pärjäät kunhan vain yltää pisterajan yli. Töitä on kaikille lääkäreille. Työelämässä katotaan sitten kirjoista ja netistä mikä ihmisiä vaivaa, niin kuin tavalliset ihmisetkin ottavat selvää sairauksistaan. Ei tarvitse siis osata ulkoa yhtään mitään.
lääkärin pitää olla hyvä tekemään töitä ihmisten kanssa. Tiedettävä erittäin paljon sairauksista. En voinut kuvitellakaan, että se on helpoin ammatti ;) Mieheni on törmännyt erittäin paljon huonoihin lääkäreihin ja mä hyviin. Voi olla, että se johtuu myös asenteesta :) Mutta ihanan käytännönläheiseltä kuullostaa. En tiedä kyllä olisinko niin taitava käsistäni kuin pitäisi. Ja entä jos tekisin hoitovirheitä. Ne pelottavat myös aika lailla, että sille tielle lähtisin. Olen jo kohta käynyt toisen yliopisto-opinnot ja täytyypä sanoa, että virhe oli. Tiedän joskus hakeutuvani toiselle alalle, toivottavasti lääkäriksi "ryhtymisessä" ei ole ikärajaa.
Juuri edellä mainituista syistä lääkäreiden koulutusmääriä olisi järkevää nostaa. Tällä hetkellä hakijoita on todella paljon (ennätysmäärät) ja hakijoiden joukossa on paljon huonosti työllistyviä maistereita. Monet hakevat turhaan vuodesta toiseen. Sisäänpääsyn rima on noussut melkoisen korkealle suurista hakijamääristä johtuen ja päteviä hakijoita jää pilvin pimein ilman opiskelupaikkaa. On melkoista tuhlausta pitää ihmisiä työttömänä samalla, kuin jollakin alalla on työvoimapula.
Lääkiksen opiskelijamääriä on jo lisätty lähes kaksinkertaiseksi verrattuna viime aikaisen laman tasoon. Sisäänotto on yli 600 kun ikäluokka on noin 60000 eli joka sadas opiskelee lääkäriksi Suomessa ja käytännössä kaikki valmistuvat. Lisäksi ulkomailla valmistuu lääkäriksi vähintään useita kymmeniä joka vuosi. Lääkäripulaa ei todellisuudessa ole vaan työolot eivät jokaisessa terveyskeskuksessa ole täysin kohdallaan. Nykyisen laman myötä tulevat terveyskeskusten lääkärinvirat täyttymään kuten viimekin kerralla ja todennäköisesti osa valmistuvista jää työttömiksi. Suosituille erikoistumisaloille keskussairaaloihin ja yliopistosairaaloihin on kova kilpailu ja jonotus eli tätäkin kautta terveyskeskusten lääkäripula poistuu.
Vuonna 1991, eli laman synkimpinä aikoina oli sisäänotto lääketieteellisiin 526. Lähes 20 vuoden aikana ei sisäänotto ole kovin merkittävästi kasvanut. 1980 oli sisäänotto 557. Hieman yli 600 aloituspaikkaa ei siis todellakaan ole mikään jättimäinen määrä, varsinkin kun lääkäreistä on jatkuvasti pulaa. Aloituspaikkoja voisi hyvinkin olla vaikkapa 800. Näin useampi alasta kiinnostunut pääsisi sisään, ja turhat välivuodet jäisivät vähemmällä. Samalla alalle tulisi edes vähän kilpailua työpaikoista. Muita korkeakoulutettuja on kuitenkin työttömänä runsaasti, mutta lääkäreistä on pulaa. Joidenkin terveyskeskusten huonot työolosuhteet eivät selitä lääkäripulaa, sillä myös yksityisellä puolella ja sairaaloissa on lääkäreistä pulaa.
Aina sama jankutus. Todellisuudessa lähes kaikki sisäänottomääristä jankkaavat kuuluvat, joka ryhmään 1) vasta hakemassa lääkkkkikseen 2) kateellinen, omaan alaansa kyllästynyt Ryhmään 2 kuuluu kaikkea mahdollista perushoitajista valtiotieteilijöihin. Valitettavasti lääkiksen sisäänottomäärän nosto ei tuo ratkaisua tälle ryhmälle. Viime kädessä jokainen rakentaa itse oman elämänsä ja on oman onnensa seppä. Siitä vaan Galenosta lukemaan ja itse lääkäripulaa helpottamaan. Voi olla tosin niinkin, että mielipiteet muuttuvat viimeistään siellä lääkiksessä.
Pitää korjata yllä kirjoittaneen tietoja jotka ovat tarkoitushakuisia. Viime laman aikana hallituksen tuhoisa politiikka ajoi Suomen massatyöttömyyteen joka kosketti myös lääkärikuntaa erittäin voimakkaasti työttömyyden ja viikoksi tehtyjen työsopimusten muodossa. Opiskelupaikkoja vähennettiin niin että alimmillaan lääkäriopiskeljoiden sisäänotto oli 354 vuodessa vuonna 1994 kun Kuntaliitto ilmoitti että työpaikkoja ei enää tule olemaan lääkäreille riittävästi tarjolla. Parin vuoden tauon jälkeen palattiin suuriin koulutusmääriin. Tilastojen perusteella lääkäreiden määrä on kasvanut jatkuvasti: vuonna 1980 oli 9517 lääkäriä, vuonna 1990 edelleen 14325, vuonna 2000 jo 18925 ja viimeksi vuonna 2008 peräti 22951. Työssä olevien lääkäreiden määrän voi olettaa kasvaneen samaa vauhtia eli noin 25 vuoden kuluessa kaksinkertaiseksi! Kaikesta huolimatta luulisi että riittää kun koulutetaan yksi sadasta lääkäriksi. Minusta se on jättimäinen koulutuspanos ja jos tästä joukosta ei riitä lääkäreitä terveyskeskuksiin ja muualle niin sitten vikaa on joko koulutuksessa tai työpaikoissa. Olisiko osasyy yhä monimutkaisemmaksi menevä tietokoneklikkailu joka vie ajan pois varsinaisesta potilastyöstä? Kun lääkärimäärä koko ajan kuitenkin kasvaa niin en näe järkevänä kasvattaa edelleen koulutusmääriä laman aikana ja ajaa lääkäreitä kortistoon. Ainakin kapealla erikoslääkärin koulutuksella voisi olla hankala löytää työtä jos on muutaman vuoden ollut vaikka leikkaamatta.
Minä taas korjaan edellisen kirjoituksen räikeän tarkoitushakuisia ja harhaanjohtavia väittämiä. Lääkärikuntaa ei kohdannut laman aikana mikään erittäin voimakas massatyöttömyys. Lääkäreitä oli työttömänä pahimmillaan noin 600, joka oli noin 4% lääkärityövoimasta. Viime vuonna, eli taloudellisen syklin huipulla esimerkiksi lakimiehistä oli työttömänä noin 3%. "Suuriin" koulutusmääriin ei palattu "parin vuoden" kuluttua, vaan sisäänotto oli alle 400 vuosina 1993-1997. Vuosina 1998-2000 oli sisäänotto alle 500, eli vähemmän kuin 80-luvulla. Jopa 70-luvun loppupuolella koulutettiin yli 500 lääkäriä vuosittain. Työikäisten Suomessa asuvien lääkäreiden määrä oli vuoden 2009 alussa 17 796. Tästä määrästä osa oli poissa työvoimasta, esim. äitiyslomalla tai vaikkapa työkyvyttömyyseläkkeellä. On aika paksua ja tarkoitushakuista valehtelua esitellä lääkärimäärien kasvua tilastoilla, joissa ovat mukana myös eläkkeellä olevat lääkärit. Miltähän näyttäisivät vastaavat tilastot, joissa tarkasteltaisiin esimerkiksi ekonomien, juristien tai vaikkapa insinöörien määrän kasvua (eläkkeellä olevat huomioon ottaen)? Ainakin insinöörien määrä on kasvanut moninkertaista vauhtia lääkäreihin nähden. Lääkäreiden määrän ei todellakaan (ei edes eläkkeellä olevat mukaan laskien) voida olettaa kasvavan kaksinkertaiseksi 25 vuodessa, sillä jo 70-luvun lopussa lääkäreitä koulutettiin lähes yhtä paljon kuin nyt. Nykyisillä koulutusmäärillä lääkäreiden määrä saavuttaa lähivuosina huippunsa. Yksi sadasta koulutetusta lääkäristä suhteessa ikäluokan kokoon ei riitä, sillä lääkäreitä tulee lähivuosina jäämään ennätysmäärä eläkkeelle. Alle 10 vuoden sisällä tulee eläkkeelle jäämään vuosittain yli 600 lääkäriä. Tästä voi jokainen huomata sen tosiasian, etteivät nykyiset koulutusmäärät riitä kattamaan edes lääkärien poistumaa, lääkäripulan hoitamisesta puhumattakaan. Eläkkeellä olevien lääkärien määrän kasvusta ei ole apua lääkäripulaan. Syynä lääkäripulaan on yksinkertaisesti se, ettei lääkäreitä ole tarpeeksi kysyntään nähden. Lääketieteen pääsykoejärjestelmää ja kolutusta tulisi ilmeisesti myös uusia, sillä nykyinen järjestelmä näyttäisi tuottavan melko paljon lääkäreitä, jotka keskittyvät vain edunvalvontaan ja kilpailun rajoittamiseen. Milloinkohan alkaa edunvalvonnan erikoislääkärien koulutus? Samalla kun lääkäreistä on pulaa, on muita korkeakoulutettuja runsaasti työttömänä, ja monet lääketieteellisen hakijat viettävät useita turhia välivuosia. Tätä tosiasiaa ei pysty loputtomiin kieltämään erilaisilla verukkeilla. Tämänhetkisestä tilanteesta on pitkä matka siihen, että lääkäreitä olisi merkittävissä määrin kortistossa. Koulutusmäärien lisäämisen jälkeenkään ei kyseistä tilannetta olisi edessä ainakaan yli kymmeneen vuoteen. Koulutusmäärien pikainen nostaminen noin 200 aloituspaikalla olisi varsin perusteltua.