Olisitko pahoillasi jos sikainfluenssa korjaisi sinut parempaan talteen? Mitä kuvittelisit ajattelevasi jos saisit tartunnan ja lääkäri sanoisi sinun kuolevan parin päivän sisällä? Helpotus? Vai onko elämänhalusi kuitenkin plussan puolella?
Luulenpa, että elämä olisi mieluisaa jos rohkenisi tehdä haluamiaan asioita. Vaikka jos saisi ostettua uuden hienon t-paidan, voisi ylentää mielialaa. Vaikka jos saisi mentyä jonnekkin, mutta ei, miksi jokin estää minua? Olenkohan käynyt kirjoitusten jälkeen missään? Kai nyt sentään jossakin. Kyllä minä ainakin ruokakaupassa olen käynyt. Saakeli, minähän soitin myös ja hoidin erään asian. Töitä en ole juuri uskaltanut hakea, olisi pitänyt. Tekisin mieluusti töitä, mutten mieluusti hakisi. En pidä siitä että minua arvioidaan ja todetaan kykenemättömäksi.
Huomasinpa juuri äsken että olen edistynyt rohkeudessa. Uskallan jo kirjoittaa paskaa internettiin, ennen en uskaltanut sitäkään. Mitähän siinäkin pelkäsin? Kyllä tänne tekstiä mahtuu.
Hitto vieköön, olenko tullut täysin hulluksi? Höpisen täällä omiani ja aionpa lähettääkkin tämän mielipuolisen viestin. Miksiköhän osaan sitten esittää niin hyvin tervejärkistä tarpeen tullen? Kaikki varmaan luulevat että olen ihan kunnossa. Ehkä minä olenkin. Miksei tunnu siltä? Miksen pysty tehdä mitä haluan? Miksi en hallitse itseäni? Kukahan minua oikein loppujenlopuksi hallitsee?
En juurikaan pidä yksinäisyydestä, miksi haluan aina olla yksin? Miksi haluan tehdä jotain muiden kanssa, mutta miksi kiroan aina kun puhelimeni soi? Miksen osta valkolakkia, vaikka tiedän että se pitäisi ostaa? Miksi en kertakaikkiaan tee asioita joita pitäisi? Miksi en ikinä mennyt elokuviin kun kaverini pyysivät? Olisin kai halunnut, mutta tuntui siltä etten halunnut. Miksi aina sanoin "en jaksa"? Kai minä nyt hyvä ihminen olisin jaksanut? Itseasiassa en kyllä jaksaisi mennä tälläkään hetkellä yhtään mihinkään vaikka joku pyytäisikin. Miksi ihmeessä sitten horisen täällä yksinäisyyspalstalla? Vaikea sanoa.
On se jännä kun mukamas kärsii yksinäisyydestä, mutta ei kuitenkaan käytä hyväkseen tilaisuuksia joilla siitä pääsisi eroon. Voisinpa vaikka soittaa tyypeille ja änkeä mukaan heidän vappurientoihinsa. Tiedän että he olisivat siitä innoissaan. Ennen he kysyivätkin mukaan. En mennyt. Jostain syystä. He ovat kyllästyneet kysymään, eivät enää kysykkään. Ainakin puhelin on hiljaa, se on hyvä.
Olen itseasiassa ihan hyvä jätkä, komeakin, laatutavaraa suoraan sanottuna. Osaan jopa esittää seurallista supliikkimiestä tarpeen vaatiessa. Osaan esittää iloista ja menestyvää. Mahtava saalis sanoisinko. Onhan sitä monet yrittäneetkin, mutta olen vain iskenyt jäitä hattuun. Harmi ettei kukaan josta olisin oikeasti välittänyt yrittänyt. Yrittihän itseasiassa, iskin silti jäitä hattuun, miksi hitossa niin tein? No se on menneen talven lumia.
Joku voisi luulla että tämä on kirjoittettu humalassa, mutta ei, olen ihan selvin päin. Tai no siitä en tiedä, mutta humalassa en ole.
Nyt on turistu jo niin pitkästi kaikkea turhaa, että päätän paskanjauhannan tähän, pidän turpani kiinni ja toivon hartaasti ettei kukaan ole niin yksinäinen ja tylsistynyt että olisi lukenut tämän alusta loppuun. Jos jollakin sattui olemaan sen verran luppoaikaa että näin pääsi käymään, muista että myötätuntoni on puolellasi.
Hyvää vapun aattoa kaikille! ;)
Maaninen teksti
Hullun jorinoita
13548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jätä turhat höpinät ja tartu tilaisuuksiin saada onnesta kiinni! Olet hyvännäköinen, kavereita on, jotka kutsuisivat rientoihin, elämä edessä, mitä valittamista sinulla on? Minä näkisin yhdeksi syyksi huonoa itsetuntoa? Pelkäätkö kenties epäonnistuvasi sosiaalisissa tilanteissa? Itselläni on pyörinyt melko samoja ajatuksia päässä mitä kirjoitit, tosin en kyllä haluaisi menehtyä lintuinfluenssaa, on tässä elämässä kuitenkin vielä toivoa ja elämänhalua todellakin riittää!!! Itsekin pidän itseäni "laatutavarana", mutta se kylläkin taas viestii kaiketi huonosta itsetunnosta :( Inhoan muutenkin epäonnistumisia. Nyt vain nautit joka hetkestä ja menet niitten kavereitten kanssa elokuviin! Annan ihan neuvon, ole positiivisella asenteella, se todellakin auttaa ja näkyy ulospäin. Itselläni ainakin osittain ja olenpa taidan vielä saman ikäinen.
Ja sit oon huomannu, et ku on vaan omaittesä nii parhaiten viihtyy ihmisten ja itsensä kanssa.
Ei kannata olla myöskään liian nirso ihmisten suhteen, pois se minusta...joskus olin ja kärsin siitä nyt...
Kannattaa uskaltaa puhua avoimesti itsestään! Tuleepas näitä vinkkejä nyt, tosin tämä liittyy jo tuohon toiseen.
Kiitos, hyviä vinkkejä. Kun vielä oppisi niitä noudattamaan. Se on vain todella vaikeaa kun on loppujen lopuksi omien negatiivisten ajatustensa vanki vaikka mitä yrittäisi. Toivoisin vaan, että osaisin elää kuin normaalit ihmiset. Usein haluaisin vain hävitä pois, kadota tästä maailmasta, jossa minun läsnäolollani ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Tyhjä tunne. Vaan eipä minusta ole päiviäni päättämään, tiedän sen, lojun täällä kunnes aikani on täysi. Kun sen mainitsit niin kai se itsetuntokin on jostain todella syvältä peräpäästä. Siinäkin mielessä, että en edes tiedä mitä haluan elämältä, vai haluanko mitään, vai haluanko edes elää. Tuntuu, että aivoista puuttuu jokin toimeenpaneva osa. En kertakaikkiaan kykene tekemään asioita kuin äärimmäisen pakon edessä. Elokuviin minun ei ole pakko mennä, jotenkin en kykene sinnekkään sitten menemään. Olen todella hukassa, enkä tiedä miten tästä suosta pääsee ylös. Mutta, kiitos vielä, oli harvinaisen hyvät neljä vastausta. ;)
Kutsuntoihin on todellakin pakko mennä. Sinneppä menin, ihan muina miehinä, kävi helposti. Juttelinpa siellä vanhoille tutuille joita en ollut nähnyt aikoihin, muutenkin koko homma hoitui sujuvasti ja ilman minkäänlaisia ongelmia. Mikä helvetti siinä sitten on että en edes saa itseäni ostamaan sitä hienoa t-paitaa?
Ei kannata tehdä liian vaikeaa helpoista asioista :) Itse ainakin menen mielelläni ostamaan T-paidan. Ainut mikä minulla jossain kaupungissa saattaisi ahdistaa esim. nyt vapun jälkeen, nii jos jotain tuttuja tulisi vastaan ja kyselisivät vapun touhuista. No sanoisin, että koneen ääressähän minä ja sitä tietysti aattelee heti, että nyt he pitävät minua ihan outona...vaikka todellisuus voikin olla täysin erilainen. Kai sitä pelkää tällaisia "henkilökohtaisia hyökkäyksiä", joskin turhaan. Ja kun helposti sitten rakentaa näiden takia kulissiaan ympärille, niin estää olemasta itseään itsenä :(
Kannattaa vain olla rehellinen suurimmaksi osaksi.
Itselleni ei tuota ongelmaa tavata tuttuja. Voin ihan rauhassa sanoa, etten tehnyt vappuna mitään hienoa ja erikoista. Voisin hyvillä mielin sanoa että olin koneella ja vedin leukoja. En sitä tietoisesti osaa hävetä. "Lähimmät" tuttuni kyllä tietävätkin minun olevan siinä suhteen outo. En tosin voisi sanoa, että kirjoittelin syntyjä syviä suomikaksneloseen. :( Olisin iloinen jos saisin selville, mikä tässä mättää. En tietoisesti pelkää, mutta kai pelkään kuitenkin. Vaikeaa. Ja ristiriitaista. Tuosta helppojen asioiden vaikeaksi tekemisestä.... Voisin maksaa tukullisen seteleitä jos tulisit ja takoisit sen päähäni niin että se siellä myös pysyisi.
seteleitä sais :D
Riippuu tietysti setelien laadusta, mutta vaikka viisilappusina voisin antaa lähemmäs sata kappaletta. Jotenkin tuota rahaa kertyy kun ei sitä juuri mihinkään kulu. Baarireissut on kuulema kalliita. Vissiin ne t-paidatkin. Heh, heh.
Mistä kaupungista oot, tuun kerää voitot taskuun :)
Tulipas luvattua suuri summa. Selviäisiköhän tästä halvemmalla jossain ammattiauttajalla? Toisaalta se olisi pieni summa siinä mielessä jos se todella auttaisi. Mutta, en minä tähän kyllä rupea kaupunkia laittamaan, ties mitä onnenonkijoita se houkuttelisi. :)