Välinäytös loistoristeilijällä
Amerikan manner on jäänyt taa
kohti Havaijia Velazques suunnistaa
Ei hiiliä enää lapioi hän
ja ansaitseekin hiukan enemmän
kun juomia rikkaille tarjoilee
ja lemmestä Vitulecion runoilee
äveriäille, juuri näille
jotka turkkejaan helteelläkin kantavat
Itsestään vauraan kuvan näin antavat
_________________
Jätti Vincentino laivan ja frakkinsa
ja mereen heitti myös vanhan takkinsa
"Täällä hiki virtaa ja iho palaa
vaan tämä poika ei kotiin palaa!"
hän uhoaa ja satamakuppilassa
rähjäisessä, ankeassa
burgerin nälässään tuhoaa
"Täytyy töitä jostakin hankkia
mutta en hanki rättejä, lankkia
Vaikka lompakkoon tulisikin lovi
ei kenkien kiillotus arvooni sovi"
vannoo hän, "Sillä osaan paljon enemmän!"
ja toimitukseen paikallislehden
saapuu itsestään numeron tehden.
Kolumneja, uutisia kirjoittaen
eli Velazques saarella ukulelen
ja naisten kaislahameisten
lantein keinuntaa tiiviisti seuraten
Kerran Vincentino tehtäväkseen sai:
"Avaruusaiheinen lauantai"
on teemanumeromme loppuviikolla
Illan vietätkin observatoriolla
Mauna Kean kuuluisalla
tutkimustaivaan alla,
päätoimittaja käskyt jakaa
mahonkipöytänsä takaa
Vincentino vuorelle nousee, ilta pimenee
Tutkijoita, tohtoreita haastattelee
Kun hämäryys yöksi vaihtuu
Velazques kaukoputkeen vilkaisee
ja harhaluulo jokainen miespolon haihtuu
Hän näkee koko kaikkeuden
ja itsensä reunalla sen
Tuntee maailman yön hiljaisuuden
Kylmyyden, yksinäisyyden
Ymmärtää viimein:
"Tällä pienellä planeetalla
olemme saman taivaan alla
mutta kaukana toisistamme niin,
mielen pyörryksiin
jo sekin toisinaan saa,
mutta verratessa
Maata avaruuteen
Kaikkeuden äärettömyyteen
on kaikki helpompaa,
tähdet kun meitä muistuttaa
että vaikka tie
meidät erilleen vie
niin kohtaamme vielä kerran
Sen jätän haltuun kohtalon, en Herran"
Amerikan manner on jäänyt taa
kohti Havaijia Velazques suunnistaa
Ei hiiliä enää lapioi hän
ja ansaitseekin hiukan enemmän
kun juomia rikkaille tarjoilee
ja lemmestä Vitulecion runoilee
äveriäille, juuri näille
jotka turkkejaan helteelläkin kantavat
Itsestään vauraan kuvan näin antavat
_________________
Jätti Vincentino laivan ja frakkinsa
ja mereen heitti myös vanhan takkinsa
"Täällä hiki virtaa ja iho palaa
vaan tämä poika ei kotiin palaa!"
hän uhoaa ja satamakuppilassa
rähjäisessä, ankeassa
burgerin nälässään tuhoaa
"Täytyy töitä jostakin hankkia
mutta en hanki rättejä, lankkia
Vaikka lompakkoon tulisikin lovi
ei kenkien kiillotus arvooni sovi"
vannoo hän, "Sillä osaan paljon enemmän!"
ja toimitukseen paikallislehden
saapuu itsestään numeron tehden.
Kolumneja, uutisia kirjoittaen
eli Velazques saarella ukulelen
ja naisten kaislahameisten
lantein keinuntaa tiiviisti seuraten
Kerran Vincentino tehtäväkseen sai:
"Avaruusaiheinen lauantai"
on teemanumeromme loppuviikolla
Illan vietätkin observatoriolla
Mauna Kean kuuluisalla
tutkimustaivaan alla,
päätoimittaja käskyt jakaa
mahonkipöytänsä takaa
Vincentino vuorelle nousee, ilta pimenee
Tutkijoita, tohtoreita haastattelee
Kun hämäryys yöksi vaihtuu
Velazques kaukoputkeen vilkaisee
ja harhaluulo jokainen miespolon haihtuu
Hän näkee koko kaikkeuden
ja itsensä reunalla sen
Tuntee maailman yön hiljaisuuden
Kylmyyden, yksinäisyyden
Ymmärtää viimein:
"Tällä pienellä planeetalla
olemme saman taivaan alla
mutta kaukana toisistamme niin,
mielen pyörryksiin
jo sekin toisinaan saa,
mutta verratessa
Maata avaruuteen
Kaikkeuden äärettömyyteen
on kaikki helpompaa,
tähdet kun meitä muistuttaa
että vaikka tie
meidät erilleen vie
niin kohtaamme vielä kerran
Sen jätän haltuun kohtalon, en Herran"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ny on jo tullut kerrottua
legendat ja kaskut
Vitulecion salamärkäpaskaojan:
voinette siihen ajatukseen tottua
että kyläteiden tyhjätaskut
kuin lapset Kala Härka Raskarojan
vetelehtivät päivät kuumat
piazzalla vain yhdet tuumat.
Katsovat nyt taivaalle
sitten maahan;
kumartavat vain maalle
kun lähtevät
lehtohaalle.
Siellä Gina Piluzano hajareisin
lepää ja katsoo korkeuksiin.
Sillä hetkellä koiran ja heisin
leijat kohoavat hiljaa
kauniisti niin.