maalaisympäristössä,vai oletko niinsanottu sityihminen.Tietystikään se ei ole oma valinta aina,mutta jos olisi,niin kumman elämäntavan sinä valitset.
nyt olisi kiinnostusta tietää
haluatko elää
381228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
täällä maalla, maalla on mukavaa :)
luulen olevani maalaistyttö. Aina tilaisuuden tullen keron eläväni viisaasti ja neuvon toisia ilman että he ovat kyseneet ohjaustani.
kaikkein mukavin asumisatapa.Ei melua,pölyä eikä mitään muutakaan hiritsevää,niin kuin kaupungissa,mutta akipaatko koskaan lähimarkettia,teatteria,oopperaa,elokuvia tai muuta vastaavaa.Ravintoloita,sosiaalista elämää?
vastaukseni viivästyi, väsymys vei.. Oikeastaan en kaippaa, ainakaan ravintoloita, - ehkä joku teatteri voisi olla lähempänä, mutta täällä maalla :)
minäkin :) P.s. Hyvää Vappua suttura.
rauhallisella paikalla, lähellä keskustaa, ja järven rannalla. Tietysti tuuruun saaristossa, kesällä.
sanoin että muista se etten koskaan muuta sinne korpeen mää oon kaupunkilainen ja sillä siisti ja nyt pikkuhiljaa rupee tuntuun siltä että vois sanoo ettei koskaan enää muuta kaupunkiin näin on tällä hetkellä mutta senkin oon oppinu ettei koskaan pidä sanoo ettei koskaan.
mää osasin kirjoittaa kakskytvuottakin oikein mutten näköjään enää.
Maalaistyttö olen ja maalle kaipaisin. Työ ja perhe pitää täällä pääkaupunkiseudulla. Annas olla kun lapsi kasvaa, ukko saa valita joko minä tai maalle..
on varmaan vaikeaa, mutta veikkaan, että hän valitsee sinut.
Juuri tänään puihin ilmestyivät lehdet ja vihreys on dominoiva väri luonnossa. Tietenkin tuo meri on mulle erittäin tärkeä elementti. Put put veneen rinnalle tuli pienempi peräprutku puupaatti lähinnä kalastamisen takia. Täällä Saarenmaalla on jo täysi kesä, ainakin omasta mielestäni ja meren lämpötilat ovat selvässä nousussa; ilmassa on jo lämmin henkäys. City aikana oli jatkuva kiire, liian kiireilla aikatauluilla luvattuja projekteja. Se oli kliseisesti sanottuna kynttilän polttamista molemmista päistä. Nyt tämän rakennusprojektin myötä on myös täällä tullut kiireitä, mutta ne ovat hallituja siinä mielessä, että itse pystyn määräämään kiireeni ilman sterssiä ja tässähän rakennetaan tyttärelleni tulevaisuutta.
mahdollista vuokrata kajakkeja? Inkkareita muistelen siellä olevan, mutten muista nähneeni koko Virossa vielä yhtään vuokrattavaa kajakkia. - Se voisi muuten olla hyvä lisä rannikon matkailuyrittäjälle, koska melonta on suosittua ja sen suosio näyttää jatkuvasti kasvavan. Voiko olla totta, että olisit oppinut hallitsemaan omia kiireitäsi ja elämään stressittönä? Kuulostaa upealta. Onnitteluni! Tein lähes 10 vuotta sitten päätöksen, etten enää antautuisi kiireelle ja kiiruhtamiselle, mutta vieläkin se joskus pääsee yllättämään. Onneksi vaan vähäksi aikaa.
Mielenkiintoinen kysymys. minäkin olen intohimoinen kajakkimeloja ja suunnitteilla on reissu Saarenmaalle kesällä. Luulisi kajakkeja löytyvän,kun valmistajia on Virossa paljon.
On ainoastaan pieni ongelma, nimittäin jokien kapeus, joissa melominen hankalaa. Merellä kajakki on sitten inkkaria parempi.
mutta kaikkeahan ei yhdessä elämässä voi saada. Elämäntapa, onkohan se enää asuinpaikasta kiinni?
löytyy.Tällä kirjoituksellani halusin vaan nostaa ajatuksia siitä,kuinka vaikea meidän on itse valita omaa ihanne miljöötämme.Me joudutaan kulkemaan suurin osa rahavirran polkuja.Niin se vaan menee.
on kompromissejä. Ja pitäähän aina jäädä varaa unelmille.
joile lapsena kerrottiin satuja,joissa on onnellinen loppu....
unelmat ovat, jos ne joitakin joskus auttavat kestämään kovaa arkea kaikkine vastoinkäymisineen. Ei niihin tarvi uskoa, kuin hetkittäin, vähän.
että vielä joskus musta tulee Kotkalainen, tämä on minun sieluni kaupunki ollut aina. 45 vuotta siihen meni ja olen asunut korvessa ja helsingin keskustassa ikinä en ollut omassa paikassani, aina vähän aikaa asuttuani halusin pois. Unelmat ja toiveet voi toteutua, suurin osa mun unelmista on toteutunut. Lottovoittoa en ole vielä saanut, mutta en aina edes lottoa :) Kannattaa ajatella sitä mitä haluaa, ei sitä mitä ei halua.
muistaa kaikki se hyvä, mitä minulla on, kuin vain kaiken aikaa laskeskella, mitä puuttuu. Tuskin sisäiseen onneen ja rauhaan täydellisyyttä tarvitaan, missään mielessä.
Vierailen usein Kotkassa ja Karhulassa. Sisareni on asunut siellä jo 60-luvulta asti. Olin jopa yhden kesän työssä Karhulassa "pikku-tyttönä". Haaveemme mieheni kanssa on, että ehkä joskus muuttamme sinne Kymenlääniin asumaan. Anjalankoski tai lähialueet kiehtoo. Sieltä on myös lyhyt matka maailman metropoleihin.
onnessa ja rauhassa on kysymys, hyväksyä elämänsä ja itsensä. Toki minulle on tärkeää että on jotain mitä kohti pyrkiä ettei jää ihan paikoilleen, mutta tiedän ihmisiä jotka eivät tarvi sitäkään ja ovat onnellisia.
helposti pääsee mihin haluaa. Minulla on juuret täällä tai kaunissaaressa josta äidin suku on lähtöisin. Itse olen syntynyt vantaalla mutta sinne minulla ei ole mitään siteitä, ei paikkoihin eikä ihmisiin, ei mihinkään. Aina ei ihmisen juuret ole siellä mistä lähtee.
kaikkialle ; ) Olen kainuulainen, mutta en tunne, että kotiseuturakkaus tai miksi sitä nyt sanotaan pitäisi minua loppuelämäni täällä. Olen asunut Etelä-Pohjanmaalla kymmenisen vuotta ja ulkomailla muutaman vuoden joten voisin taas muuttaa ; ) Sisarukseni ovat hivuttautunut Etelä-Suomeen ja vanhin poikanikin opiskelee Helsingissä. Nuorimmainen lähtee kesällä armeijaan ja sen jälkeen kaiketi seuraamaan veljensä jälkiä, joten mikä minua täällä keskellä ei mitään pitäisi. Lisäksi mieheni kotimaa on hieman lähempänä jos asuisimme sielläpäin.
levoton sielu, vaikka vain suomessa olen muuttojani tehnyt. Nyt kun mietin haluasinko jonneki muualle, en näe itseäni missään muussa paikassa. Loppujen lopuksi olen siihen tyytyväinen, ikää tulee se rauhoittaa ja minusta se on hyvä asia.
Jos ihmiselle annetaan mahdollisuus ja onneksi minulle on annettu voin tehdä valintoja asumiseni suhteen. Asun osan vuodesta korvessa ja osan cityssä. Oman itsenäinen valinta on asuuko maalla vai cityssä. Kerran eletään ja eletään se siten, että kun jalka ei enää nouse niin voidaan iloita, että elin oman elämäni siten kuin sen halusin. Suomen kesässä haluan herätä lintujen lauluun järven rannalla korvessa. Talven, kylmillä haluan kävellä cityssä, kierrellä ja kaarrella kaupungissa kykkeessä ; )
luin otsikon ja ajattelin joo tähän voisin laittaa oman kommenttini, mutta ehdit kommentoimaan minun valintani ensin. Siis ...molemmat.¨ Kesä on tulossa korpeen ja huuhkajat huhuilee. Kotipiha kukkii sinivuokkoja ja valkovuokkoja ja keltaisia vuokkoja, kukkapenkkeihin on ilmestynyt kaikenmaailman sipulikasveja ja nurmikko on täynnä jotain sinistä kukkaa joiden nimeä en edes tiedä. Koivut hiirenkorvalla, linnut pitää kevätkonserttia, tuoksuu kesälle ja valo on kesän. Kaupunkikotini haluan myös säilyttää koska se elävä syke on myös osa minua ja sopiva vaihtelu ja vastakohta korven yksinäisyydelle ja hiljaisuudelle. Kaupunkikotini etupihalla kasvaa palmut, takapihalla carambolo ja taustalle kohoavat Andien huiput. Asukkaita 2 miljoonaa ja salsa soi aamun koittoon.
Tulin muutama päivä sitten Keski-Euroopasta ja siellä oli jo kesä. Berliinissä kukki tuomi ja Hollannissa narsissien kukinta alkoi olla ohi, mutta tulppaanit loistivat eri värisävyissä. Pulut vai liekö olleet kyyhkyjä huhuilivat "seksikkäästi" ja aurinko lämmitti kohmeloista kehoani. Lauantaina lähden mökille möyrimään. Ensin keittiön kaappien ovet paikoilleen ja sitten rantasauna lämpimään. Vesi on vielä kaukana rannasta joten uiminen jäissä ei onnistu.
taidot pellavanloukuttamisesta kanansuolistukseen. (Rintaranka nytkähti kun auoin tapettuja kanoja, jotka oli ripustettu sinkkivaijeriin, ei niin helposti aukene kananrinta tai huono työasento). Rakastan puita, joista ihmiset ei piittaa paskaakaan. Rakastan kukkia, silti muutan kaupunkiin.
Koti löytyy molemmista.
Olen nyt vuoden asunut kantakaupungissa, ja viihdyn erinomaisesti. Mutta kyllä näin keväisin veri vetää maalle. Jos mökkiä ei olisi, sellainen pitäisi hankkia. Molempi parempi.
...merentuoksuisessa kaupungissa on mukava asua. En tykkää asua kaupungin keskustassa, mutta muutaman kilometrin päässä on jo sopivaa rauhaa. Kun haluan rauhaa, niin saaressa sitä saan. Sinne on mukava mennä. Tilanne kohdallani on muuttunut, sen jälkeen, kun mieheni kuoli. Olihan se ihan eri asia olla esim. saaressa, kun olimme kahden. Nyt en yksin sielä viihdy pitkään. Pääsen helposti autolla maaseudulle, jos tahdon. Hetkeksi paikkoja katselemaan. Mutta en tahtoisi maalle muuttaa. Oon tottunut kaupungin läheisyyteen. Jos taas olisin parisuhteessa, niin saattaisin ajatella toisin, kuin nyt. Aikansa kutakin.
missä olen, ja saatan juuttua paikoilleni, kunnes tulee jokin syy lähteä eteenpäin. Johonkin tiettyyn raamiin puristautuminen voisi tuottaa vaikeuksia. Jos on ihan pakko määritellä asia, sanoisin olevani city-ihminen, joka viihtyy ja suoriutuu elämästä myös maalla. Luontoon on suorastaan pakko päästä ainakin välillä. Ainoa tärkeä asuinpaikkaan liittyvä vaatimus on se, että lähellä pitää olla muutamia mukavia ihmisiä, joiden kanssa syntyy jonkinlainen yhteisöllisyyden ja toisista välittämisen side. Paikalla sinänsä ei ole merkitystä, se voi olla suurkaupunki- tai pieni kyläyhteisö. Voin melkein sanoa rakastavani neljää vuodenaikaa ja Suomen luontoa. Lopullisesti ja pysyvästi Suomesta pois muuttaminen voisi tuntua vaikealta. Jos paluumahdollisuus on tiedossa, lähteminenkin muuttuisi helpoksi. Ihan minne tahansa en kuitenkaan suostuisi muuttamaan kolmea kuukautta pitemmäksi ajaksi.
Maalla on kotini, järvellä on sieluni, metsässä on vapauteni. Siinä se, elämä.
kumpaakaan vaan kolmannen tien kulkija. Pikkukaupunki vaikuttaisi parhaimmalta. Tosin työni on valinnut minulle paikaksi sen "sityn". Tuskin jään tänne kun se ei enää sido.
Lähes 60 % 60 v.sta olen asunut täysin maalla, 20 % Helsingissä ja loput pääkaupunkiseudulla. Tavoite on päästä maantasosta seuraavaksi korkealle horisontin yläpuolelle kerrostaloon. Ei paljoa neliöitä, ei kynnyksiä vaan iso lasitettu terassi. Ei huolia, kun ovet laittaa kiinni takanaan vaikka palaisi muutaman kuukauden päästä takaisin.
Tällä hetkellä ainakin työ määrää missä asua. Olen kokeillut aikuisena kumpaakin, maalla asua ja n 80% kaupungissa. Lapsena sitä asuttiin melkein maalla, vaikka keskuksessa oltiinkin. Luulenpa että on kiva olla ihan maalla vapaa-aikana välillä, muuten niin että näkee ihmisiä vanhempanakin.