Muten suhtautua?
Moikkaamassa kävin, kuten ennenkin,pikipäiten, nyt tunsin itseni hölmöksi, kun kuoharien jälkeen kävin toivottamassa pikaisesti Hyvää Vappua...
Ja huomasin hänen olevan
-uusi absolutisti,
eikä kommentoinut sen enempää.
-Ei tarvinnutkaan, tuntui vain tosi nololta, mennä vapun iloissa nousu -sellaisessa.
Kumpa olisin tiennyt!
Sorry ystäväni...
Hieno asia!
Ihan turhaa tällainen nostatus loppujen lopuksi onkin...
Paljon parempaa elämä ihka selvänä...
nm. poksahdus...
Ystävä yht;äkkiä Holiton
Nolo tilanne...
16679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
elämäänsä tai puheitaan muuttaa vaikka ystävästä raitis tuleekin. Eli ei siihen tarvi sen kummemmin suhtautua, ainakaan minusta.
Oudoksi tilanteen. Olin kuin maani myynyt, en keksinyt mitään puhuttavaa. Hänellä tuntui olevan muita puuhia, niinkuin kotiaskareita...Ei istunut juttelemaan, ei mitään, kuin ennen... Eikä kommentoinut asiaa. En sitten osanut kysyäkkään, vaankiirehdin kotiin joillakin verukkeilla... Mutta jokin jäi hiertämään. Ei näistä täällä pitäisi puhua, mutta olen yksin, joten ... Todella kunnioitan häntä, jos näin on.
uusi juttu hänelle, voi itsekin vielä miettiä miten muut suhtautuu. Aikaa myöten varmasti löydätte taas luontevan tavan keskustella. Vaikea sanoa muuta kun en tunne sinua enkä ystävääsi, mutta anna ajan kulua.
Yllätys, johon en ollut valmistautunut. Alan tästä toipua, mutta oli hyvä "puhua" teidän kanssa. Siitä kiitos, - selvitti myös, näköjään omaa suhtautumista alkoholiin. Sekin päätös näköjään tarvitsee aikaa, toivotan sen tervetulleeksi itsellenikin, sitten kun se TULEE.
mistä Sinä sen absolutismin havaitsit?
Todella hieno asia. -
välillä toimii telepatiakin, ei kaikkea tarvitse sanoin sanoa, tai vääntää rautalangasta. Älä nyt kuitenkaan rankaise itseäsi, vai jäikö takaraivoon aie, jospa minäkin?
Tämän turhaksi, ja aina vain siihen menee mukaan... Tuntui kuin olisin mennyt tahrimaan hänen hyvää oloaan ... Vaikka toisaalta... Nämä ovat tällaisia ajatuksia
tavan mukaan. On hyviä ja pahoja tapoja, yleisen näkemyksen mukaan. Kaikilla on tapoja. Joskus tavasta pääsee, kun kokee sen mielettömäksi, turhaksi, itseä/muita vahingoittavaksi. Tai, kun huomaa, että on saanut siitä tarpeekseen. Silti, kukaan ei ole puhdas pulmunen, kuka vahingoittaa ruumistaan, kuka likaa sieluaan.
Niin luulen, minullakin. Jotkut asiat vievät ja sitten ajattelee, tuo ei ole minulle tarkoitettu tie. Taas kuluu aikaa ja huomaa olevansa samassa tilanteessa, eikä ole oppinutkaan yhtään! Miettii, mihin ne kaikki hienot ajatukset elämästä hävisi, toki ne ovat tallella, mutta ei läsnä, vaan kaukana kuin, jossakin horisontissa. ....
sanoistasi. Eletään parhaimman kykymme mukaan, ja suvaitaan toisiamme! Hyvää Vappua, nyt kun se vihdoin on täällä!
Ja kevään JUHLA ! Oli hyvä vaihtaa mielipiteitä kanssasi. Kiitos siitä! Sait minut ajattelemaan omianikin... Se on jotakin SE! Auringonvaloa sydämeesi edelleenkin...
nm. poksahdus -aattoiltainen (eilinen)
Tuohon kysymykseen, että miten pitäisi suhtautua, niin huumorilla. Voisi vaikka aloitta: "Anteeksi silmäni karstastavat hiukan, mutta teidän vasen rintanne näyttää olevan hieman alempana kuin oikea." Jos vastaus on esimerkiksi: "Hyvä havainto! Sen tähden nojaankin tähän baaritiskiin, ettei asia herättäisi liikaa huomiota".
Hei! Itse juon erittäin harvoin. Miksi juomattoman pitää selittä miksi ei juo? Eihän juovatkaan ihmiset selittele miksi he juovat. Kuitenkin usein juomisesta tulee ongelma. Myös muiden juomattomuudesta tulee ongelma niille jotka juovat. Antaa kaikkien olla sellaisia kuin ovat. Pidä ystävä ystävänä. Jos olosi on tuolloin outo, niin alkoholista on silloin saattanut tulla sinun ystäväsi.
Tämä kaikki kuuluu elämään. Tilanteet, tavat, juomat vaihtuvat. Itse olin aikoinaan vähän nolona kun muualle muuttanut ystävä oli tulossa luokseni viikonlopuksi. Olin varautunut erinäisin juhlajuomin ja monet riemukkaat retkemme mielessäni myös perinpohjaiseen kapakkakierrokseen. Hän päräytti heti tullessaan ilouuutisen raskaudestaan! Meni suunnitelmat uusiksi mutta silti vietimme mukavan viikonlopun vain jutellen, syöden ja juoden kahvia, limsaa, teetä... Eikä harmittanut yhtään. Sittemmin kyllästyin itse alkoholiin niin perusteellisesti että en ole ottanut yli kolmeen vuoteen tippaakaan. Alussa jotkut ystävät olivat vähän huuli pyöreänä, soittelivat ja kävivät ovella baarikaveriksi kysymässä. Yksi ystäväni oli aika surullinen hyvän biletyskaverin menetyksestä ja sanoi että hänen mielestään absolutisteissa on jotain epäilyttävää :) Olen kaikille sanonut että en viitsi vasten tahtoani juoda mutta heti kun taas alkaa maistumaan niin kerron heille. Oma elämäni maistuu nyt paljon paremmalle kuin koskaan ennen. Nautin selvänä olosta ja sain tupakoinninkin lopetettua kaksi vuotta sitten. Ystävät ovat tervetulleita maisitissakin luokseni, mutta kukapa iloisessa nousuhumalassa viitsisi vesiselvän kanssa jutella. Silloin ollaan ikäänkuin eri aaltopituudella.