Niin ei sitten mitään. Miksi ämmillä heti muka pahat miehet kun eivät edes tutustu ihmiseen ennen kakaran tekoa?
Jos ei ensimmäistäkään perhettä
kykene pitään
21516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
on monia... aluksi niin ihana ihminen voi muuttua alkoholismin sairauden jne myötä... että eipä ihmistä koskaan voi tuntea täysin..
Olen itsekkin alkohlisti ja mieheni on ollut kanssani kaksikymmentä vuotta. tuurijuoppo niin etten juo joka päivä.
muutkin juopon kanssa yhdessä.. mutta masennus, skitsofrenia maanisdepressiivisyys jne.... ne kyllä muuttaa ihmistä aikalailla.
jospa nyt annettaisiin jokaiselle ihmiselle lahtokohtaisesti mahdollisuus onnistua suhteessa joka ei satu olemaan se ensimmainen. sinun ajattelua jos seuraa, voi samalla tavalla vaittaa etta jokaisen pitaisi pysya ensimmaisen poika- tai tyttoystavansa kanssa loppuelamansa, koska jos yhta suhdetta ei pysty koossa pitamaan, miksi mitaan toistakaan? varsinkin huomioonottaen sen etta suhteen yllapitaminen on lastenleikkia ennen kuin niita pienia ihmisia saapuu mukaan kuvioihin. silloin ne haasteet alkaa, enka ihmettele etta jotkut niitten alle musertuvat jos suhde tai oma mielenterveys ei ole tasapainossa.
Enemmän minä ihmettelen sitä, että yhä nykyaikana on kiire tulla raskaaksi 2 kk:n tuntemisen jälkeen. Siinä ei paljon päätä pakota kenelläkkäan, korkeintaan alapäätä. Ja sitten on kummankin elämä katkeraa kiristämistä ja uusperheitä ja "erolapsireppanoita". Pitäisi osata ajatella elämää pidemmälle ja niiden lastenkin puolesta, kuin "mut mä haluun vauvan ku ne on niin sulosii ja toi mä haluun kotiäidiks..." joopa joo... siis ***kaa vaikka naamanne siniseksi joka ilkan paavon ja pekan kanssa, mutta tarviiko sitä hankkiutua raskaaksi joka ilkalle paavolle ja pekalle?????
tuo on niin kun just mun elämästä. Tulin 2kk tuntemisen jälkeen raskaaksi. ja haluan todellakin kotiäidiksi. siispä vastaan tuohon omalta kohdaltani.. "siis ***kaa vaikka naamanne siniseksi joka ilkan paavon ja pekan kanssa, mutta tarviiko sitä hankkiutua raskaaksi joka ilkalle paavolle ja pekalle????? " Ite kärsin viisvuotta lapsettouudesta joten en tullut Paavolle enkä Ilkalle raskaaksi. Lapsen isällä oli ennestään lapsi joten tiesi mihin oli ittensä laittamassa. Yksin meinasin ensin hankkia mutta kun tuo mies jonka sattumalta kohtasin on täydellinen isä sekä rehellinen ja suht raitis. Miehenäkin just passeli! Parempi se mun mielestä kumminkin että on hyvä isä kun ei isää ollenkaan.
on uusikon hyvää elää ja lusmuta herrojen siivellä. Herrat maksaa muutaman (lue 10) lapsen elarit jotta rouvat ja uusiot elttävät lapset. Onko kenties herrojen kusetusta? En tiiä, mutta jotain on vialla.
ole ne jotka elarit saa ei suinkaan uusikot? minä en ainakaan mieheltäni niitä saa ex,ä heidän lapsistaan kyllä aikoinaan, taitaa taas olla aika sekaisin puurot ja vellit, ei tässä 20 v yhdessä olla minkään ehkä tulevieb eron jälkeisten elareiden takia oltu, Arvaa miksi ollaan oltu? Ihan vaan rakkaudesta ja molemminpuolisesta kunnioituksesta.
miehen nääs... lykkyä pyttyyn!
20 v yhdessä tässä oltu ja vielä yhdessä harrastamme lapsenlapsia hoidamme, kainalokkaine nukumme ja seksikin mahtavaa niin en nyt heti usko exäksi "joutuvani". En tunne siltä osin tarvitsevani lykkyä sitä oli kun ensimmäisen kerran mieheni silmät kohtasin ja siittä sitä on riittänyt.
ykskaks, niinkuin monelle, että miestä viedään kuin silakkaa! Se ei vaadi paljoa, kun uusikko tulee ja olet exä. Liian luottavainen ei pidä olla, ties vaikka miehelläs on suhde ollu jo kauan, muttei kerro, etkä tiedä siitä mitään. Miehelläsi voi olla suhde jo kymmene vuotta, mutta sun luona voi asua ja maksaa kulut puioliksi. Kätevää.
kyllä sitten olla kun me yhdessä ei ihan 24/7 mutta melkein, ja aikaa oli ( tehtiin työtäkin yhdessä)kun tuo 24 / 7 yhdessä olo ihan 100% joten sillon ainakaan ehtinyt eli ei ihan 10 v ole ehtinyt, mutta totta puhuen en pelkää enkä epäile minulla kunnioitus ja luottamus löytyy aina voi joo tapahtua mutta sellaista ei kannata pohtia ja elää siinä pelossa vaan elää niin että tekee päivittäin pieniä asioita joista tiedät hänen tulevan tyytyväiseksi ja kun huomaa että hän tekee samoin niin on hyvä olla. Meidänkin tuttavapiirissä käynyt kyllä niin että näiden asioiden tiimoilta yllätyksiä tullut mutta en jaksa silti elää edes pohtien muiden edes tuntemieni ihmisten ehkä tulevaa pettämisestä johtavaa eroa, Voihan sitä mennä läpi elämän peläten kuolenko huomenna, tai ehkä ainakin sairastun vakavasti hmm, miehelläni meni kaupassa 5 min enemmän kun norm, varmaan käy naapurissa jne, minä miellummin nautin elämästä ja näytän miehelleni että nautin hänestä ja luotan häneen. Uskon myös siihen että jos painostaa puolisoa jatkuvilla epäilyillä niin vaikkei pettämistä muuten tapahtuisi niin se luottamuksen puute ajaa siihen. Ja usko kyllä kun on kunnon mies niin se jonkun verran vaatii, on meinaan yrittäjiäkin ollut. Mutta pitäkää rakkautenne liekeissä ja nauttikaa läheisyydestä älkää pelätkö huomista vaan nauttikaa tästä päivästä.
kykenee kun ihminen oppivainen eläin ja kaikki tekee virheitä,varmaan sinullekin elämän aikana niitä sattunut, joillekkin siis virheet ensimmäisen puolison valinnassa. Toiseen sitten mentiin silmät auki ja todella on aallon harjat ja syvemmät kuopat nyt yhdessä läpi käyty. Näin kun lapset isoja ja molemmat pikkuhiljaa lähentelee viittäkymmppiä elämä seesteisen onnellista hauskaa ihanaa yhdessä ja voin liioittelematta sanoa että suurta rakkauden tunnetta miestäni kohti tunnen vieläkin ,ja hän näyttää sanoin ja teoin päivittäin että tunne molemminpuolinen. Eli ihan käytännössä jos ei ensimmäistä liittoa kykene pitään niin kuin ei kumpikaan meistä kyennyt niin ei kannata kaivautua epätoivon kuoppaan piiloon maailmalta. Rohkeasti vaan kohti huomista ei tiedä mitä tai kuka nurkan takaa tulee. Se voi olla niinkuin minun kohdallani kirjaimellisesti elämäni onni ja suuri rakkaus.
parempaa huolta miehestäsi ja parisuhteestasi ja perheestäsi, niin et olisi nyt ex. Mitä meitä muita syyllistät omista virheistäsi.
väliin? Ei kuule se mies vastaan laita, jos on useita tulossa,. Ylpee vaan on suosiosta.
jos toimiva hyvä onnellinen parisuhde niin kyllä siinä saa lapata miehiä ja naisia väliin yrittämässä mut ei pääse, jos ongelmia on ja molemmat tai toinen osapuoli miellummin lakasee maton alle kun hoitaa niin varmaan pääsee, jos sitten toinen koko aika epäilee ja kyttää toista niin vielä todennäköisempi että "väliin" joku tulee.
voi pettyä ja pahasti. Sitten tippuu ja korkeelta.
elämää valoisin luottavaisin silmin (olematta silti hullunrohkee tietysti) saa kuitenkin paljon enemmän iloa ja rakkautta kuin jos epäilee koko aika jopa sitä rakastamaansa ja kunnioittamaansa ihmistä. Totta niinkuin joku kirjoitti että voihan sitä vaikka kuolla huomenna hukkaan menee sitten tämänkin päivän epäily ja pettymisen pelko. Se että luottaa ei tarkoita ettei tajua tosiasioita ja silloin ei niin korkealta tipahda, vaikka tällainen eteen tulisi. Kieltäydyn silti elämään siinä "muka tiedossa" että jonain päivänä se tapahtuu. miellummin nautin elämästäni ja suhteestani.
Ihan hullua puhetta. Juu ja ei, itse olin se joka petti ja jätti, voi sanoa, että puolivahingossa. Olin huomion saannista otettu ja sekaisin. Vikaa oli minussa ja miehessä, suhteessa siis. Samoin siis teillä: ei kukaan voi tulla väliin ellei ole väliä mihin tulla...!!!
ihan vaan laastarin ja satunnaisen naisen tähden. Luulisi perheen olevan elämän tärkeintä. Mutta vapaus lapsista tekee ihmeitä.
avioliitossa jossa on lapsia? Miksi yht'äkkiä tuntuu että nuoruus jäikin elämättä vaikka muutama vuosi sitten todisteltiin ettei mitään ole jäänyt kokematta tai näkemättä? Jos ei ihmisen sanaan voi uskoa, millä sen voi itselleen todistaa? 1) Perheenäideistä harva on ämmä 2) Äidin lapset eivät ole kakaroita, vaan lapsia joilla on ihmisarvo ja joista tulee aikuisia 3) Muka pahat miehet: kenenkään ei tarvitse sietää mm. jatkuvaa pettämistä tai väkivaltaa Joten, laskeudu alas erinomaisuudestasi ja koe todellista elämää, sitten puhutaan asioista asioina.