Mikä pysäyttää?

Aaltoileva hirvittävän paha olo, joka tulee aina vain uudelleen. Puolisoni muuttuu hirviöksi, enkä enää ihmettelisi vaikka hän tappaisi jonkun näitten olojen aikana. Käytös on välinpitämätöntä ja piittaamatonta ja hän tekee paljon vahinkoa ainakin perheelleen tällä. Minua hän vihaa ja syyttää olostaan. On eroamassa. Sitten on tämä aika noitten pahojen olojen välissä jolloin rakastetaan, ollaan normaaleja ja ollaan pahoillaan. Elämää suunnitellaan ja eletään yhdessä. Mutta kun kaikki valuu hukkaan sitten tämän pahan olon tullessa. Yleensä lähes silmänräpäyksessä. Jojo, se minä todellakin olen. Toivottavasti naru katkeaisi jo.

Ap. kirjoitti:

Aaltoileva hirvittävän paha olo, joka tulee aina vain uudelleen. Puolisoni muuttuu hirviöksi, enkä enää ihmettelisi vaikka hän tappaisi jonkun näitten olojen aikana. Käytös on välinpitämätöntä ja piittaamatonta ja hän tekee paljon vahinkoa ainakin perheelleen tällä. Minua hän vihaa ja syyttää olostaan. On eroamassa. Sitten on tämä aika noitten pahojen olojen välissä jolloin rakastetaan, ollaan normaaleja ja ollaan pahoillaan. Elämää suunnitellaan ja eletään yhdessä. Mutta kun kaikki valuu hukkaan sitten tämän pahan olon tullessa. Yleensä lähes silmänräpäyksessä. Jojo, se minä todellakin olen. Toivottavasti naru katkeaisi jo.

Se voi olla vaikea löytää semmoista narua jolla saa toisen pysähtyyn. Lääkitys, elämäntapojen säännöllistäminen ja rauhoittaminen, oman psykologisen pelisilmän kehittyminen ja (mahdollisen) alkoholinkäytön, jopa kofeiinin lopettaminen olisivat keinoja. Mutta vaikea ketään on pysäyttää, jos sairaudentunto puuttuu - ja kuten tässä, syyttää toista ongelmista.

Ap. kirjoitti:

Aaltoileva hirvittävän paha olo, joka tulee aina vain uudelleen. Puolisoni muuttuu hirviöksi, enkä enää ihmettelisi vaikka hän tappaisi jonkun näitten olojen aikana. Käytös on välinpitämätöntä ja piittaamatonta ja hän tekee paljon vahinkoa ainakin perheelleen tällä. Minua hän vihaa ja syyttää olostaan. On eroamassa. Sitten on tämä aika noitten pahojen olojen välissä jolloin rakastetaan, ollaan normaaleja ja ollaan pahoillaan. Elämää suunnitellaan ja eletään yhdessä. Mutta kun kaikki valuu hukkaan sitten tämän pahan olon tullessa. Yleensä lähes silmänräpäyksessä. Jojo, se minä todellakin olen. Toivottavasti naru katkeaisi jo.

Siis eikö miehesi ole käynnyt edes lääkärissä??? Eli diagnoosi on oma päätelmänne? Jos näin menkää vaikka yhdessä lääkäriin ja jos se ei sovi herralle yritä parisuhdeneuvojaa, joka ylipuhuisi miehesi lääkärikäynnille. Muussa tapauksessa erotkaa jos vika todella on miehessäsi! Kerro lisää..

Ap. kirjoitti:

Aaltoileva hirvittävän paha olo, joka tulee aina vain uudelleen. Puolisoni muuttuu hirviöksi, enkä enää ihmettelisi vaikka hän tappaisi jonkun näitten olojen aikana. Käytös on välinpitämätöntä ja piittaamatonta ja hän tekee paljon vahinkoa ainakin perheelleen tällä. Minua hän vihaa ja syyttää olostaan. On eroamassa. Sitten on tämä aika noitten pahojen olojen välissä jolloin rakastetaan, ollaan normaaleja ja ollaan pahoillaan. Elämää suunnitellaan ja eletään yhdessä. Mutta kun kaikki valuu hukkaan sitten tämän pahan olon tullessa. Yleensä lähes silmänräpäyksessä. Jojo, se minä todellakin olen. Toivottavasti naru katkeaisi jo.

Erikoislääkärissä käynti on miehellesi välttämätön sairaus on niin yksilökohtainen, että se oikea lääke on hakemalla haettava kunnes löytyy se oikea lääke sekä annos (itse Zoloft). Pipolaarissa masennuksessa on välttämätöntä käyttää myös tasaavaa lääkitystä joka myös on haettava (itse Lamictal, lääke luokitellaan epilepsialääkkeeksi). Teidän on nyt edettävä ilman suuria ratkaisuja suhteenne kanssa mikäli ongelmanne todella johtuvat vain hoitamattomasta pipolaarisesta!!! RAKASTAKAA TOISIANNE Aikaa oikean lääkkeen hakeminen voi viedä, mutta hyvää kannattaa aina odottaa ja iloa elämään löytyy arjen pienimmistä asioista :D Saatteeksi ilon polulle http://www.mielenterveys-taimi.fi/kipunoita/2005_1/14.htm Factatietoa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1995,5866

Ap. kirjoitti:

Aaltoileva hirvittävän paha olo, joka tulee aina vain uudelleen. Puolisoni muuttuu hirviöksi, enkä enää ihmettelisi vaikka hän tappaisi jonkun näitten olojen aikana. Käytös on välinpitämätöntä ja piittaamatonta ja hän tekee paljon vahinkoa ainakin perheelleen tällä. Minua hän vihaa ja syyttää olostaan. On eroamassa. Sitten on tämä aika noitten pahojen olojen välissä jolloin rakastetaan, ollaan normaaleja ja ollaan pahoillaan. Elämää suunnitellaan ja eletään yhdessä. Mutta kun kaikki valuu hukkaan sitten tämän pahan olon tullessa. Yleensä lähes silmänräpäyksessä. Jojo, se minä todellakin olen. Toivottavasti naru katkeaisi jo.

Mun exällä oli nuo oireet. Erottiin kun hän alkoi väkivaltaiseksi minua kohtaan, sanoi että ansaitsen lyömistä,myös ulkona muiden ihmisten nähden. Asunnon vaihdon yhteydessä sain hänet muuttamaan pois, mutta hän palasi muka tapaamaan lapsia, mutta yhä hirveämpänä. Tee jotain, ettei painajainen pääse alkamaan, hyvä hoito ja täsmälääkitys sekä paljon ymmärrystä ja rakkautta voi auttaa. Mutta ei väkivaltaa missään tapauksessa, se tuhoaa parisuhteen.